Mitäs mieltä olette,jos bioanhemmasta lapsen parempi olla sijaisperheessä aikuisikään asti...ei välinpitämättömyyttä vaan aitoa äidin rakkautta!
Mitä mieltä
bioäiti
311820
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
jos äiti pystyy arvioimaan lapsen todellisen parhaan ja omat voimavaransa ja mahdollisuutensa.
Joskus on niin, et lapsen on parempi muualla, kuin oman vanhemman luona.
Toisaalta pitäisi aina pyrkiä itse saamaan asiat siihen malliin, että pystyisi lapsestaan huolehtimaan. Ei pitäisi luovuttaa liian helpolla, onhan sentään omasta lapsesta kysymys. Eikö oman lapsen takia kannattaisi yrittää ja tehdä kaikkensa.
Elämän realiteetit on silti hyvä myöntää. Jos itse tuntee itsensä, ettei yrityshaluja ole, tai vaikka olisi, ei pystyisi kuitenkaan, niin sitten on parasta todella luovuttaa ja antaa lapselle mahdollisuus omaan elämäänsä sij.perheessä.
Silti ei saisi lasta sinne kokonaan unohtaa, vaan yhteyksiä voi aina pitää ja täytyisikin.
Lyhyesti kiteytetynä näin,kuin kirjoitit,aina ei jaksa vaikka tahtoa ja halua olisi muutokseen,se on pääasia että lapsella kaikki hyvin.
Jos lapsen on äidinrakkauden nimissä parempi olla sijaisperheessä aikuisikään asti, niin miksi hän ei vapauta lastaan kokonaan adoptiolapseksi? Se olisi oikea rakkaudenteko tuollaisessa tapauksessa sitten.
Minun tapauksessa adoptiosta ei sijaisperheen kanssa ole keskusteltukaan,ja en siihen suostuisikaan,koska pidän lapseeni säännöllisesti yhteyttä,ja aion vastaisuudessakin pitää....miksi adoptoida kun hyvä näin?kerrohan!Rakkaudenteko ei todellakaan jää puolitiehen,en edes ymmärrä lauseen merkitystä,eikä tarvitsekaan
Olisko niin, että kun et ole elänyt lapsesi kanssa vaan vain pitänyt yhteyttä, niin teidän suhteenne on jäänyt kehittymättä siinä mielessä, että kun lapsi kasvaa, niin hänen omakin mielipide sijoitettuna elämiseen on unohtunut ottaa huomioon. Annoitko pienen sijoitukseen ja teidän valtasuhteet ja käsitys harkintavallastasi lapsen elämään jämähti sille tasolle. Puhut nimittäin koko ajan siitä, mitä sinä aiot tehdä. Onko lapsi samaa mieltä?
Kun ei lapsen mielipiteestä ole tietoa, en voi vastata kysymykseesi.
Olen elänyt lapseni kanssa;hän tosin niin pieni ettei hänen mielipidettään voi kysyä,tosin itse tiedän mikä hänelle tällähetkellä ja tulevaisuudessa parasta.....toki ajattelen lastani,en vain itseäni.Sinä et sitä näy ymmärtävän,joten ehkä parempi jos olet vaan ihan hiljaa:)
Voi, sitten lapsi on sinun ratkaisujen vallassa vaikka et lapsestasi vastuuta itse otakkaan. Ehkä sitten isompana lapsen mielipide hänen omassa asiassaan otetaan huomioon. Jos hän vaikka haluaisi sijaisperheen sijasta asua isänsä kodissa tai muiden sukulaistensa kodeissa. Varmaan lapsesi muodostaa oman käsityksensä siitä, mikä hänelle on parasta, sitten kun kasvaa. Odottele rauhassa.
Voi kyllä otan tasan tarkkaan vastuuta lapsestani sen minkä tällä hetkellä voin...mahdollisuutta isän luona asumiseen ole,koska isä kuollut tapaturmaisesti,että revitäänkö siitä.Älä sinä siellä esitä mahdollisuuksista missä asua ja missä ei.Kaikki ei katsos aina ole niin yksinkertaista.Ja ihan vaan tiedoksi,mulla erittäin lämpimät välit lapseni kanssa,molemmat odottaa tapaamista ja vietetään silloin ihania hetkiä yhdessä.Sulla ei taida olla omia lapsia,niin outoja on noi sun mielipitees,no ajatuksenjuoksunsa kullakin,voi,voi
Ei sitte kelpaa mielipiteet, joten otsikko oli harhaanjohtava lievästi sanoen.
mutta mä kommentoin omat mielipiteeni,mun ei tarvitse enkä ole kanssas samaa mieltä
sitten lapsesi aikanaan sijaisperheeseen poikasi???
Vai adoptoiko he hänet?
Kait se kävi niin, aikoinaan joteskin annoit ymmärtää meidän lukijoiden sen niin!
Noo, et kyllä vastaa siihen, tiedän jo sen ja tiedänpä asiasi miten ne on H-Keijuli!
ei ole adoptoitu eikä adoptoidakaan,sijaisperheeseen joutui en olis halunnu luopua hänestä,sijotus on tosin tehty toistaiseksi,ei ole lopullinen.Ikävä kyllä sä et tiedä mun asioista yhtään mitään......kommentoida saat mut jätä se siihen...ok??????
nyt jo kuollut apobtiotätini, äitini adoptiosisar sanoi minulle kerran, että lapsen on tärkeä tietää ja tuntea biovanhempansa, eikä adoptioperheen ole hyvä sitä estää, kun vanhemmat ovat tiedossa.
miksi siis tämän bioäidin pitäisi luopua vanhemmuudestaan, kun homma pelaa näinkin? lapsi ei menetä kuin perintöoikeuden sijaisvanhempiinsa, mutta säilyttää sen bioäitiinsä. adoptiohan on vain perimysoikeuden turvaamista.
mielipide ei kelpaakaan.
Miten sä voisit ees "antaa ohjeita kelleen",kun et oo mikään kasvatusalan ammattilainen..et psykologi,et terapeutti etkä sosiaalityöntekijä..kun et ole edes äiti,et osaa toisen äidin asemaan asettua.
Miten ihmeessä siis kirjoitat/tai tarkoitat lauseella; "Kun ei lapsen mielipiteestä ole tietoa, en voi vastata kysymykseesi".Miksi sä teet itsestäsi alan asiantuntijan?
kantimissa
ei ole huono itsetunto,päinvastoin.....olen asian kanssa sinut et lapseni sijaisperheessä täysiikäisyyteen asti ja thats it.Sulla on oma mielipitees,ja sulla on oikeus siihen.
Kaikkein tärkeintä on, että olet tasapainossa asian kanssa. Ja että lapsesi tietää, että välität hänestä ja pidät edelleen yhteyttä.
Kun oman lapseni huostaanoton alkoi, kaikki osapuolet asennoiduttiin siihen, että huosta jatkuu täysi-ikäisyyteen asti. Meillä kyllä tällä hetkellä huosta on purettu ja lapsi onnellisesti kotona. Mutta ei minun eikä lapseni maailma olisi siihen kaatunut, vaikka lapseni olisi ollut huostassa täysi-ikäiseksi.
Jos olet itse sitä mieltä, että lapsen on parempi olla sijaisperheessä, siitä vaan. Hän on kuitenkin sinun lapsesi ja sinä hänen äiti.
miksikään silti sitä tosiasiaa, että sinä olet hänen äitinsä. Kirjoituksistasi käy ilmi että olet sinut tosiaan asian kanssa. Ja sellaisen bioäidin kanssa, joka on hyväksynyt asian mielessään, on paljon helpompi sijaisperheenkin rakentaa suhdetta, siis sellaista läheistä, mitä varmaan jokainen sijaisperhekin oikeasti toivoo. Ja tämä taas koituu aina sen lapsenkin parhaaksi, jos sijaisperhe ja biovanhempi voisi rakentaa välilleen "sillan" jota pitkin lapsi voi kävellä. Hänellä on kaksi huolta pitävää ja rakastavaa suuntaa. Se on rikkaus sekin. Olen saanut läheltä seurata tälläistä asetelmaa ja hyvin on toiminut. Ilman katkeruuksia, syyttelyitä tai että lapsi olisi väkisten laitettu valitsemaan myöhemmin, kun on pienestä asti elänyt jossakin perheessä, että kumman luo jää. Aikuisena hän on ihan yhtä läheinen sekä oikeille vanhemmilleen, että pitää tärkeinä myös sijaisvanhempiaan. Suhdetta on rakennettu yhdessä. Hyvää joulua sinulle ja lapsellesi!
täysin hukassa.
henkisesti jälkeenjäänyt tai kuoleman sairas.
ollenkaan vaan täysin tallessa
väkeä... Minun mielestäni on suurinta mahdollista äidinrakkautta, jos äiti haluaa tarjota lapselleen parhaat mahdolliset elinolosuhteet aina täysi-ikäisyyteen asti. En oikein ymmärrä tätä hysteriaa "veri on vettä sakeampaa"...Jos lapsella on sijaisperheen kotona mahdollisuus eheään rakastavaan kotiin, mahdollisesti sisaruksiin ja kahteen huolehtivaan vanhempaan, niin voiko muuta enää lapselleen toivoa??? Milestäni bioäiti tekee tässä äidinrakkauden suurimman ja epäitsekkäimmän teon turvatessaan lapsensa onnen. Bioäiti ei ole niin itsekäs että väkisin ottaisi lapsen luokseen kun on saanut huomata, että lapsen on hyvä näin. Ja älkää unohtako, että bioäiti on yhteydessä lapseensa, joten lapsi ei todellakaan ole ns. juureton, vaan saa parhaat palat bioäidistään ja sijaisvanhemmistaan.
Sinä bioäiti: ole ylpeä itsestäsi!! Olet todellinen rakastava äiti kun et mieti omaa egoasi vaan lapsesi etua!! Ja parempi pysyä täältä räyhähenkien palstalta poissa... Täällä vain pahoittaa mielnsä. Niin minäkin aion jatkossa pysyä..
useammankin lastenpsykiatrin mielipidettä on vielä pakko todeta, että jos lapsi on siirtynyt sijaisperheeseen hyvin pienenä ja siihen hyvin kiintynyt, on todella kyseenalaista rikkoa tätä kiintymyssuhdetta enää siirtämällä lapsi bioperheeseen. Vanhemmuuttaan (bio) voi toteuttaa muutenkin. Lapsen etu on se jonka ainakin pitäisi ratkaista!!!!!!!!
vikana, kun ei omalle äidillle kelvannut. Äiti ei edes yrittänyt saada hätä pois sijaispaikasta, vaan jätti hänet kerta toisensa jälkeen sinne.
lapseni kotiin.Elän rauhallista elämää johon ei kuulu alko eikä miehet.Rakastamme lapseni kanssa toisiamme ja kaipaamme aina.Omituista että 2 aikuista lasta hoidin yksin ja ovat työelämässä,mutta nuorimman nappasivat toinen sosku lähetti kaveri soskun sijaisperheeseen,niin tietää ettei mahdollisuuksia ola,
Ennen aikaan on äiti saattanut ajatella kuten sinä nyt. Silloin yksinhuoltajan ja hänen lapsensa olot olivat ihan muuta mitä ne nykyään ovat. Ketään ei leimata yksinhuoltajuuden takia ja yhteiskunta auttaa rahallisesti. Yhteiskuntaa syövät nykyisin kaikki, on eläkettä ja vaikka mitä tukimuotoa sinne päin, lapsilisät ja elatustuet, työvoimaa palkataan yrityksiin yhteiskunnan tukemana, voi voi jos joku ei lastaan pidä. Kyllä siihen on ihan muut syyt, kuin ettei lastaan pystyisi pitämään nykypäivänä ja että lapsen olisi parempi olla huostattuna.
kuka antaisi oman lapsensa vieraaseen perheeseen ties minne ja minkälaisiin oloihin.Jäisi paitsi äidinrakkautta jota mikään ei voita.
laatu eikä määrä ole verisiteistä kiinni!! Kyllähän sen jokainen aikuinen ihminen ymmärtää. Miksi muuten olisi lapsiaan kaltoinkohtelevia biologisia vanhempia? Miksi kukaan biologinen vanhempi hyväksikäyttäisi lastaan, jos verisiteillä kuorrutettu rakkaus olisi aina jotenkin parempaa ja aidompaa kuin lainavanhemman rakkaus.
Minulla on sekä biologisia että lainalapsia ja voin sanoa, että rakastan joka ainoaa aivan prikulleen yhtä paljon. Myös lainalasteni vanhemmat rakastavat heitä enemmän kuin itseään; he ymmärtävät, etteivät heidän voimavaransa tällä hetkellä riitä huolehtimaan lapsista, kun heillä on niin paljon omia huolia. Mielestäni äidin/isän rakkautta ei todellakaan ole pakkomielle saada lapset itselleen hinnalla millä hyvänsä. Jos aikuinen ei kykene huolehtimaan itsestään tai taloudestaan, ei hän kykene lapsestakaan huolta pitämään.
Olen tosiaan kans huomannut että täällä on jos minkälaisia räyhähenkiä,tosin jokaisella on omat mielipiteensä,ja näin pitääkin olla...minä en todellakaan pahoita mieltäni toisten kommenteista,tiedän itse miten asiat on,mielestäni se on suurinta äidinrakkautta,jos ajattelee lapsensa etua ja parasta enemmän kuin omaa egoaan tai sitä mitä muut ajattelevat.Lapseni on ollut kohta 3 vuotta sijaisperheessä,ja hyvä niin,koska hänen on siellä hyvä olla,ja en todellakaan ole häntä hylännyt,yhteys pelaa niin pojan kuin sijaisvanhempien kanssa.Ja minun rakkauteni ei häviä minnekkään,päinvastoin kasvaa päivä päivältä...joku näsäviisas tietenkin tähän kommentoi,että rakkaus itseäni vai lastani kohtaan....siinäpä teille miettimistä:)
Ketjun aloittaja on antanut lapsensa sijaisperheeseen, ei ties minne ja minkälaisiin oloihin, vaan tarkoin valittuun perheeseen, johon hän vaikuttaa olevan niin tyytyväinen, että ajattelee lapsensa olevan hyvä siellä kasvaa aikuiseksi.
Äidinrakkautta osoittaa se, että hän ajattelee lapsensa parasta - syistä joita emme tiedä hän ei voi hoitaa itse lastaan niin, että lapsella olisi kaikki hyvin - pelkkä rakkaus ei hoida ketään, vaan täytyy pystyä antamaan myös perushoitoa, turvallisuutta, jatkuvuutta, rutiineja jne.
Aloittajan lapsella on asiat hyvin, hän tapaa äitiään säännöllisesti ja oppii tietämään, että häntä rakastavat niin äiti kuin sijaisperheen vanhemmat ja mahdolliset sisarukset kuin sukulaiset - miksi sitä ei voi hyväksyä?
Jos tuohon tekoon on valmis, on se lapsen etu. Ei ole mitään epävarmaa edessä, sijaisvanhemmat voivat rauhassa kiinnittyä ja sitoutua lapseen syrjäyttämättä bio vanhempaa, mutta koko tilanne on paljon rauhalliswempi kuin repivän raateleva riitainen minun vai sinun luokse tilanne.