moi!
mulla oli kultanennoutaja tyttökoira 9v.
sille tuli syöpä eikä ois mahollisuuksii vaikka
ois ollu leikkaus tehty..cara oli mulle maailman
arvokkain asia mä rakastin mun koiraa enemmän
kuin ketään ihmistä.
nyt sen on hyvä olla..
mulla oli kultanennoutaja tyttökoira 9v.
sille tuli syöpä eikä ois mahollisuuksii vaikka
ois ollu leikkaus tehty..cara oli mulle maailman
arvokkain asia mä rakastin mun koiraa enemmän
kuin ketään ihmistä.
nyt sen on hyvä olla..
Vastaukset 8
Vanhimmat
mun ihana eljas-koirani kuoli pari vuotta sitten.
sillä oli traaginen elämä-jäi pentuna (1V)ja
lopulta (15v)auton alle.silti se koskettaa yhä...
mix?en tiedä...
....sillä nyt se saa levätä kaikessa rauhassa ja
annoit sille varmaan hyvän kodin! Vai?
Yritä jatkaa elämää eteen päin...ja älä ole
surullinen sillä muutes Carakin olisi jos
tietäisi sinun olevan surullinen.
-ysrävyydellä-
Jenni -88
moi!
mä oon kyl tosi onnellinen että cara oli 9 vuotta
mun luona elämä caran kanssa oli kuin satua tai
unelmaa.parempaa koiraa ei ois voinu toivoa.mulla
on toinenkin koira helios 3vuotta mä teetän sille
pentuja ja otan ittelleni yhen.vaikka teetän
pentuja en silti koskaan unohda caraa se asuu
ikuisesti mun pikku sydämmessä.ja tuun aina
rakastaa caraa yhtä vahvasti.
rakkaudella:eveliina
moi!
nii mä olen tosi onneliinen että cara oli näinkin
pitkää mun luona.ja nyt caralla on hyvä olla
tuolla koirien taivaassa se varmaa iltasin
kattelee mua ja mun pienempää koiraa heliosta
cara ja helios oli parhaimmat ystävät.helioskin
kaipaa caraa.cara asuu aina mun
sydämmessä.rakastan caraa aina yhtä vahvasti kuin
nyt.suru ei koskaan mee pois.eikä muistot mä
haluun säilyttää kaiken kauniin.meijän yhteisen
ajan.cara oli hyvä koira parempaa ei ois voinu
toivoo.
minulla oli kans koira labratorinoutaja se piti
kans lopettaa kun sillä oli syöpä. mut kyllä ne
leikkaukset maksaa paljon eikä ne välttis
onnistu..=( ja eikä se sun koiras välttis olisi
enää eläny pitkään..
ku mä luin ton sun viestin niin mun oli ihan
pakko vastata sulle!!
Munkin koira jouduttiin lopettaan. Se oli vasta 8
kk! Sen nimi oli Napero ja rotu japanese chin.
Sillä oli synnynnäinen sydänvika ja se olisi
tarvinnut sydänsiirron, eikä olisi sittenkään
selvinnyt. Sillä ei ollut enää edes lihaksia,
pelkkä luu ja nahka. Sen sydän oli puolet sen
kehosta, koska se oli laajentunut niin suureksi.
Pallea, maksa, keuhkot yms oli painunut kasaan ja
suusta valui norona verta.Kaikki tapahtui
yhtäkkiä, tää tuli mulle kuin salama kirkkaalta
taivaalta. Sen piti olla hengityskaapissa, minne
se olis kuollu kuitenki tukehtumalla parin tunnin
sisään jos sille ei ois annettu sitä piikkiä mikä
siunaa ikuiseen uneen. Siitä on jo kaksi
kuukautta, mutta mä itken vieläkin, jopa tätä
kirjottaessani. Mä ymnmärrän todellakin miltä
susta tuntuu. Mä ite oon käyny tän Naperon
kuoleman jälkeen tosi pohjalla. Mutta kun mä
tiedän ettei mun pikkuisen tarvi enää koskaan
kärsiä mitään niin se lohduttaa mua edes vähän...
Voimia ja haleja sulle! Koita jaksaa! Ja muista,
sun koirasi katselee sua pilven reunalta. Se
näkee kaiken mitä sä teet!
Tiedän kans miltä susta tuntuu, kun oma kissa
jouduttiin lopettaa tän kuun 2. päivä ja se oli
tosi rankka "kokemus" mulle.
Sain tietää siitä päivää ennen lopetusta (1.11)
ja aloin heti itkee. Noh, tästä alkaa pikkuhiljaa
toipua, mut vielä välillä tulee tippa linssiin
kun sitä kissaa muistelee.
Sillä kissalla on kasvaimia vähän jokapuolella.
Hyvänlaatusia tosin, mutta ne levis kurkkuun
asti, ja sen jälkeen se ei voinu syödä eikä
oikeen hengittääkkään.
Mä tiedän, että sulla on nyt vaikeeta aikaa,
mutta kyllä sä selviit ajan kanssa. Mä tiedän
sen. Mäkin selvisin.
Muistele kaikkia hyviä aikoja, joita teillä on
ollu sen koiran kanssa. :)
moi!
kiitos teille toi helpotti tosi paljon että te
välitätte!!
tää on mulle tosi rankka asia ja mä en selvii
tästä.mä todella rakastam mun koiraani.keneltä on
koira lopetettu tietää tän pahan tunteen jota ei
voi sanoin kuvata.