Hei,
Olisiko jollakin vinkkejä, että miten päästä yli rakkaan koiransa kuolemasta? Meidän bichon frise bella lähti taivaaseen aaton aattona 23.12 viiden vuoden ikäisenä. Hän jäi auton alle. Menetys oli suuri ja todella raskas. En ole itse vielä käsittäny koko juttua, mitään muuta ei pysty tekemään kuin itkemään. toivoisin todella, että joku osaisi neuvoa, että miten elämästä saisi helpompaa.
Olisiko jollakin vinkkejä, että miten päästä yli rakkaan koiransa kuolemasta? Meidän bichon frise bella lähti taivaaseen aaton aattona 23.12 viiden vuoden ikäisenä. Hän jäi auton alle. Menetys oli suuri ja todella raskas. En ole itse vielä käsittäny koko juttua, mitään muuta ei pysty tekemään kuin itkemään. toivoisin todella, että joku osaisi neuvoa, että miten elämästä saisi helpompaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oma ensimmäinen koirani (4v) kuoli myös auton/rekan alle 3kuukautta sitten. Koko ensimmäinen kuukaus oli todella ärsyttävä olo, (en osaa kuvailla sitä, mutta todella kuin jokin kivi olisi ollut sisällä) mutta nyt ajankanssa helpottunut, vaikka vieläkin ääretön ikävä ja eikä syyllisyyden tunne lähde varmaan ikinä pois. (vaikka tiedän että en voinut arvata jos jätän koiran kiinni hihna katkeaa ja jää auton alle...)Eniten pelkään että koira joutui kärsimään kun en nähnyt tilannetta vain löysin tieltä ruhjoutuneena.
En osaa neuvoa mitenkää suuresti, mutta itseäni on ainakin suuresti helpottanut, että olen saanut tehdä sille hautakiven ja koristelin haudan. (ja vien aina kynttilän haudalle kun käyn hautuumaallapäin). En ole aivan varma olenko kyllä vieläkään älynnyt että koira on poissa, eikä vain hoidossa (kun totuin että silloin tällöin se oli hoidossa äitini luona kun itse olin kisaamassa toisen koiran kanssa)
Toisaalta itselläni on myös tuo toinen koira jonka avulla samat lenkki rutiinit ovat säilyneet, jotenka niillä joilla on vain yksi koira tilanne on varmasti ikävämpi! Ja liuta kokeitakin painoin läpi samalla viikolla kuin koira kuoli niin ei voinut jäädä vain murehtimaan...
Mutta tärkeintä on vain muistella parhaita hyviä hetkiä jotka vietit koirasi, kanssa ja käydä vaan ne tunteet läpi. Voimia sinnepäin suuresti!!!!
miten surun sais helpottumaan niin olisiko sekään enää elämää?? pahalta tuntuu,itse myös menetin juuri koirani,mutta koen että suru on oikeutettua.. silloin ainakin tiedän että menetys oli sanoin kuvaamaton.jos vaan viheltelisit ja jatkaisit elämää ilman ystävääsi,olisiko se oikein??
ja pahinta on juuri tuo ettet varmasti ollut varautunut koko asiaan.. olen pahoillani puolestasi..mutta ole onnellinen että sinulla oli ystävä..elämä on joskus tosi paskamaista..sarja luopumisia..