Takana lapsuus, jossa on tullut vanhemmille ero ja yhteishuoltajuus astunut voimaan sillä periaatteella, että lapset ovat joka toinen viikko äidin luona ja joka toinen viikko isänsä luona?
Ongelmaa pienentää se, että asuvat kivenheiton päästä toisistaan, eli esim. koulu ja ystäväpiiri ovat säilyneet eron myötä samana.
Mutta jos olet tällainen käynyt elämässäsi läpi ja kun vielä tilanne on se, että lasten elämään on ilmestynyt uusi mies, eli minä. Lapset ovat 7 ja 9 vuoden vanhoja. tullaan erittäin hyvin lasten kanssa juttuun, toisin kuin lasten isän kanssa. Vanhempi lapsista totesikin tuossa vähän aikaa siten aika osuvasi, että jukka haluaisi olla iskän kaveri, vaan iskäpä ei halua olla Jukan kaveri.
Miten teillä on asiat mennyt, onko tuo viikko ja viikko ollut pidemmän päälle hyvä ratkaisu, vai onko tullut muutoksia??? en halua nyt niiden ihmisten mielipiteitä, joilla ei ole henkilökohtaista kokemusta, mut jos joku on nämä asiat elämässä käynyt läpi, niin haluaisitko sanoa jotain, joka olisi hyvä tietää, kun lähtöajatuksenahan on se, että lapsilla on hvyä olla.
Etukäteen kiittäen, jukka
Ongelmaa pienentää se, että asuvat kivenheiton päästä toisistaan, eli esim. koulu ja ystäväpiiri ovat säilyneet eron myötä samana.
Mutta jos olet tällainen käynyt elämässäsi läpi ja kun vielä tilanne on se, että lasten elämään on ilmestynyt uusi mies, eli minä. Lapset ovat 7 ja 9 vuoden vanhoja. tullaan erittäin hyvin lasten kanssa juttuun, toisin kuin lasten isän kanssa. Vanhempi lapsista totesikin tuossa vähän aikaa siten aika osuvasi, että jukka haluaisi olla iskän kaveri, vaan iskäpä ei halua olla Jukan kaveri.
Miten teillä on asiat mennyt, onko tuo viikko ja viikko ollut pidemmän päälle hyvä ratkaisu, vai onko tullut muutoksia??? en halua nyt niiden ihmisten mielipiteitä, joilla ei ole henkilökohtaista kokemusta, mut jos joku on nämä asiat elämässä käynyt läpi, niin haluaisitko sanoa jotain, joka olisi hyvä tietää, kun lähtöajatuksenahan on se, että lapsilla on hvyä olla.
Etukäteen kiittäen, jukka
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyllähän se alussa oudolle tuntui juosta rapusta rappuun,iskältä äidille äidiltä iskälle.
noin nuoria kun lapset ovat 7 ja 9 niih silloin tottuu helpommin, noin isoihin elämän muutoksiiin.
itse olin 15 kun vanhemmat erosivat, niih olise aika kauheaa, vaikea se oli silloin tutustua wnb äiti puoleen ja isäpuoleen kun ei millään halunnut heitä silloin elämään, mutta kyllä niihin ajan kanssa sitten tottuu ja heistä tulee sitten osa elämää.
Vanhemmat eivät alussa oikeen tulleet juttuun uusien kumppaneiden kanssa mutta nykysin äiti ja äitipuoli käyvät lenkillä ja silloin tällöin istuuvat iltaa koko porukalla. Ajan kanssa hyvä tulee jos on tullakseen.
(melkoista tekstiä otanyt selvää)
Mu vanhemmat eros joskus ku olin 6-vuotias ja ihan hyvin on tullut juttuun toistensa uusien puolisoiden kanssa... Halusko nainen erota? Naisen ex-mies saattaa olla mustasukkainen sulle.
aluksi se oli hyvä juttu, mutta mitä vanhemmaksi tultiin, sitä enemmän tavaraa mitä piti raahata kertyi ja sitä kamalempaaa muutto oli. kun lapset 13-14 kannataa vaihtoja ruveta harventamaan.
itse olin 13v kun vanhempani erosivat ja muuttivat tosiaan kivenheiton päähän toisistaan. isäni yritti ehdottaa minulle että olen viikon siellä ja sitten viikän äidin luona. tämä idea saattaa toimia pienemmillä lapsilla. itse en henk. koht sitä halunnut, sanoin suoraankin. sovittiin niin että asun äitini luona ja käyn isän luona silloin kun haluan. viikonloput viettelin siellä ja viikollakin olin yötä ja molemmat vanhemmat olivat tyytyväisiä päätökseeni. ja tuo isäpuoli asia kuulostaa hiton tutulle. oma isäni vihaa vieläkin äitini uutta miestä vaikka erosta onkin jo yli 6v. kai se mustasukkaisuus säilyy ja katkeruus, mutta kun se vaikuttaa äitini ja isäni väleihin. minun puolesta saa vihata isäpuolta mutta äitini kanssa saisi olla edes jonkinlaisissa väleissä. ei, jos oikea isä ei sinua halua ystäväkseen niin anna suosiolla olla. ole hänen lapsilleen kunnollinen ja äidille, enempää et voi tehdä. muista että isä on vain suomalainen :D
Omat vanhempani erosivat kun olin n. 1v, eli en oikeen osaa sanoa, miltä elämä ennen eroa tuntui. Äidillä oli ollut useita miesystäviä, jotka kaikki olivat ihan kivoja, tosin he olivat aika lyhytaikaisia. Isän naisystävä astui kuvioihin, kun olin n.6-7 v. Aluksi hän tuntui erittäin mukavalta, mutta muutaman vuoden päästä alkoi hän lähinnä vain ärsyttämään. Näin on käynyt lähes kaikille ystävillenikin, joten jos jompikumpi lapsista muuttaa jossain vaiheessa käytöstään sinua kohtaan, älä ota sitä kovin henkilökohtaisesti. Tällöin suosittelisin askeleen taakseppäin ottamista ja oman rauhan antamista lapselle. Muistan nimittäin, kuinka rasittavaa se oli, kun entinen isäpuoleni yritti väkisin saada kontaktia minuun kyselemällä kaikenlaista elämästäni.
Viikko ja viikko systeemi toimi taas pienempänä erittäin hyvin, joskus tosin tuntui viikko melko lyhyeltä ajalta. Teini-iässä meillä vaihdettiin kahteen viikkoon, koska silloin jatkuva muuttaminen & tavaroiden siirtely oli erittäin hankalaa.
Ja vielä tuohon isä kysymykseen, miedän isä suhtautui aluksi äidin miesystäviin melko väliinpitämättömästi, mutta löydettyään itse uuden, ymmärsi hän äitini miesystäviä heti paremmmin.
Minusta lapset ovat jo sen ikäisiä, että osaavat sanoa milloin haluaisivat olla missäkin. Toki jos tuossa järjestelyssä on varaa joustaa, eikä se ole niin, että kello 12 sunnuntaina keskipäivällä tapahtuu "lastenvaihto", niin hienoa.
Minusta on oikein ymmärrettävää, että lasten isä ei halua kaveerata kanssasi: olethan vienyt hänen paikkansa. En tarkoita tätä syyllistäen, lasten isän tulee käydä tämä tuskaprosessinsa läpi ja jatkaa elämäänsä, mutta oman isäni taistelua vierestä katsoneena tiedän jotain siitä, kuinka pahalta se voikaan tuntua.
Omat vanhempani erosivat kun olin 3-vuotias, nyt olen 17 vuotta. Jo tuolloin meitä kuunneltiin pikkusiskoni kanssa, eikä isälle tarvinnut mennä jos sen osoitimme.
Tässä jotain ajatuksia.
Ja niin, me olimme pääasiassa äitimme luona, vaikka isä asuikin samalla kylällä. Vierailut saatiin sovittua hyvin helposti, yleensä olimme isällä yhteenmenoon yön tai kaksi, ja se oli ihan sopivasti. Mutta riippuu niin isä-lapsi-suhteesta.
ole ihan paras mahdollinen vastaaja tähän kysymykseen mut voin kertoo. Mun vanhemmat on eronnu mut mulla ei oo ollu tota viikko ja viikko juttuu. Et mäkin käyn isän luona aina vaan viikonloppusin ja lomilla tietty viikollakin. Et olisko teille ehkä mahdollista tehdä niin? Kun musta se ei ainakaan ehkä tuntuis kauheen mukavalta kun olis " monta kotia. "
Itse olin n. 1v ja en tavannut isäni melkein vuoteen kun vanhempani erosivat. Ja koska isäni "oli pettänyt äitiä" äiti on opettanut minut vihaamaan äitipuoltani... Joten en olllut kovin hyvissä väleissä isänkään kanssa. no meillä on kyllä 100 km väliä ja isällä on usein töitä... Joten en nää kovinkaan usein häntä.
Mutta yritä (ainakin isän nähden) olla lasten kaveri äläkä yritä varastaa vanhemmuutta häneltä.
Hän on mustasukkainen koska vietät niin paljon aikaa HÄNEN lapsiensa kanssa ja olet siinä missä hän joskus oli (vaimon, lapsien) ja hän on menettänyt kaiken. Tuntee olevansa epäonnistunut.
meillä (minulla siis kaksoissisko ja isoveli) kuvioihin liittyi vielä äidin miesystävän lapset, joista toinen minua vuotta vanhempi ja toinen pari vuotta nuorempi. Alusta asti tultiin siskoni kanssa hyvin toimeen uudessa perheessä. Isoveli ei. On ollut vanhempien eron jälkeen sulkeutunut eikä ole oikein koskaan hyväksynyt vanhempiemme uusia puolisoita.
Vanhempamme siis erosivat olessani 5-vuotta ja uusi mies astui kuvioihin muutaman vuoden päästä.. olisinkohan ollut 8 tai 9 vuotias.
Meillä yhteishuoltajuussopimuksessa niin että lapset pääasiassa äidin luona, lomilla ja jokatoinen viikonloppu isällä. Kummatkin asuvat edelleen samalla paikkakunnalla ja minä etenkin vierailin isäni tykönä lähes päivittäin.
Ihan omasta tahdostamme, menettely sopi myös vanhemmillemme, me lapset tulimme ja menimme miten tahdoimme. Isommat lomat (joulu ja kesälomat) pysittiin kuitenkin viettämään vuorotellen kummankin luona. Piti vain ilmoittaa etukäteen jos oli tulossa ja molempien vnhempien piti saada tietää missä ollaan menossa.
Tosin siis. Jos oltiin äidin luona ja mentiin kavereille niin ilmoitettiin äidille ja isällä ollessa isälle.
Eipä tuo omakaan isä ole vieläkään hyväksynyt äidin uutta miestä vaikka itsellään on uusi vaimo ja yhteinen lapsi.
Tuo viikko ja viikko juttu on pidemmän päälle raskasta, mutta ehkä parempi kuin vapaasti sinne tänne meneminen. Kun omalla kohdalla nii isä kuin äiti yritti kaikin keinoin saada meidät lapset pysymään luonaan. esim. "jääkää tänne jouluksi niin tehdään sitä ja tätä ja ostetaan teille vaikka uus pleikkari... ei teillä kuitenkaan oo yhtä kivaa siellä sen uuden tyypin kanssa.."
viikko ja viikko juttu toimii varmati hyvin ja joustakaa siitä.. esim. jos isä haluaisi viedä lapset lomalla pitemmälle reissulle niin antakaa siihen mahdollisuus.. samalla lailla vaatikaa samaa oikeutta lapsen isältä.