Jolulomalla menin mummulaan. Ajelin sinne aina keltaisella postiautolla, joka lähti siitä postin takaa. Autossa oli aina paljon väkeä, ja henkilökuntana kuski ja rahastaja. Rahastajan varsinainen tehtävä oli viskata narulla pyöreäksi ruutiksi kääritty posti tien varrella seisoviin postilaatikoihin. Laatikolle tullessa kuski avasi auton oven, ja rahastaja roikkui oviaukosta viskaten postitötterön laatikkoon. Oli jännä seurata osuuko se laatikkoon vai lentääkö posti hankeen. Mummulan postilaatikolta piti kävellä hevostietä pitkin perille.
Mummoulassa vallitsi rauha. Ukki oli lämmittänyt hirsipirtin metrisillä koivuhaloilla. Kesällä Permolla maalatun pirtin lattian oli mummu luutunnut hiekan ja veden sekoituksella. Pirtti tuoksui puhtaalle. Savusauna -vaikka eihän se siihen aikaan mikään savusauna ollut vaan ihan sauna vaan -oli hyvissä ajoin lämmitetty.
Pakkanen paukkui kun ukin kanssa mentiin kuutamon valossa saunaan. Molemmilla oli kengät tohvelossa ja vain alusvaatteet päällä. Kipristeltiin siinä löylyssä ja välillä vilvoiteltiin ulkona. Saunan edessä kasvaa valtava kuusi, sitä sopi ihmetellä.
Saunan jälkeen syötiin. Erityisiä jouluruokia en muista olleen, mutta kinkkua oli, joinain jouluina sen tilalta Uunolta ostettua vasikanlonkkaa. Käristystäkin saattoi olla. Ja ukille välipalaksi suolaiseen maitoon kastettua leipää, suolamaitoa.
Pukki tuli kohta; mummu oli vetänyt ukin kettuturkin päälleen ja pitkän kepin kanssa kolkutellen tuli pirttiin. Lahjoja oli vain muutama, mutta senkin arvokkaampia. Muuanna jouluna sain Esko Järvisen sälesukset. Ja joka joulu tuli kirja. Sitä oli mukava lueskella joulunpyhinä hohkavan uunin vieressä sängyllä. Erityisesti mieleeni jäi kirja nimeltä Matka kuin uni, josta ensi kerran sain mielikuvissani tuntuman suomen ja ruotsinkin maahan. Järvisillä oli hyvä hypätä multimäessä -siihen asti kun ne katkesivat.
Joulupäivänä ei liikuttu minnekään. Se oli tapana silloin. Olimme kotisalla, nautittiin joulurauhasta. Missään ei ollut sähkövaloa, eikä mitään ääntä kuulunut, mitä nyt pakkanen paukahteli lähimännyissä. Navetta-askareet tehtiin joulunakin, se riitti työksi. Laukki-hevonen otettiin ulos tallista ja annettiin sen piehtaroidaja potkiutua pihalla.
Tapanina valjastettiin Laukki-tamma kirkkoreen eteen. Luokkiin pistettiin aisakello -se oli ainoa kerta vuodessa, kun Laukki sai aisakelloa kantaa.
Ukki istui kuskin pukille, minä viereen. Laukki sai hieman ravatakin, kun mentiin kirkolle kotitaloon vierailulle. Kohta alkoi palelemaan, piti mennä mummon viereen vällyjen alle. Siinä saattoi jopa hieman uinahtaa ennekuin tervatörmästä käännyttiin kotia kohti.
Mummoulassa vallitsi rauha. Ukki oli lämmittänyt hirsipirtin metrisillä koivuhaloilla. Kesällä Permolla maalatun pirtin lattian oli mummu luutunnut hiekan ja veden sekoituksella. Pirtti tuoksui puhtaalle. Savusauna -vaikka eihän se siihen aikaan mikään savusauna ollut vaan ihan sauna vaan -oli hyvissä ajoin lämmitetty.
Pakkanen paukkui kun ukin kanssa mentiin kuutamon valossa saunaan. Molemmilla oli kengät tohvelossa ja vain alusvaatteet päällä. Kipristeltiin siinä löylyssä ja välillä vilvoiteltiin ulkona. Saunan edessä kasvaa valtava kuusi, sitä sopi ihmetellä.
Saunan jälkeen syötiin. Erityisiä jouluruokia en muista olleen, mutta kinkkua oli, joinain jouluina sen tilalta Uunolta ostettua vasikanlonkkaa. Käristystäkin saattoi olla. Ja ukille välipalaksi suolaiseen maitoon kastettua leipää, suolamaitoa.
Pukki tuli kohta; mummu oli vetänyt ukin kettuturkin päälleen ja pitkän kepin kanssa kolkutellen tuli pirttiin. Lahjoja oli vain muutama, mutta senkin arvokkaampia. Muuanna jouluna sain Esko Järvisen sälesukset. Ja joka joulu tuli kirja. Sitä oli mukava lueskella joulunpyhinä hohkavan uunin vieressä sängyllä. Erityisesti mieleeni jäi kirja nimeltä Matka kuin uni, josta ensi kerran sain mielikuvissani tuntuman suomen ja ruotsinkin maahan. Järvisillä oli hyvä hypätä multimäessä -siihen asti kun ne katkesivat.
Joulupäivänä ei liikuttu minnekään. Se oli tapana silloin. Olimme kotisalla, nautittiin joulurauhasta. Missään ei ollut sähkövaloa, eikä mitään ääntä kuulunut, mitä nyt pakkanen paukahteli lähimännyissä. Navetta-askareet tehtiin joulunakin, se riitti työksi. Laukki-hevonen otettiin ulos tallista ja annettiin sen piehtaroidaja potkiutua pihalla.
Tapanina valjastettiin Laukki-tamma kirkkoreen eteen. Luokkiin pistettiin aisakello -se oli ainoa kerta vuodessa, kun Laukki sai aisakelloa kantaa.
Ukki istui kuskin pukille, minä viereen. Laukki sai hieman ravatakin, kun mentiin kirkolle kotitaloon vierailulle. Kohta alkoi palelemaan, piti mennä mummon viereen vällyjen alle. Siinä saattoi jopa hieman uinahtaa ennekuin tervatörmästä käännyttiin kotia kohti.
Vastaukset 2
Vanhimmat
http://www.youtube.com/watch?v=0FaN3TatpBU&feature=related
Tässä parempi, Juokse sinä humma, kuusikymmentä luvulta: http://www.youtube.com/watch?v=G_X4yAFN_Gk