Katson hiljaa liekkiin,koetan tuntea sen lämmön.Ajattelen sinua syvä suru sielussani,muistan viime joulun kun olit minun omani,suurin rakkauteni koko elämäni tiellä.Rakastin sinua viimeistä soluani myöten,olin onnellinen kanssasi.Meni vain muutama kuukausi,kun sinä lähdit elämästäni,tuosta noin vain.Kaikki sanasi kadottivat merkityksen,kaikki meni kappaleiksi sinun mentyä.En ymmärrä,minulla oli kaikki ja sitten ei mitään.Hapuilen eteenpäin kuin pimeässä,yritän unohtaa ja koota itseäni sirpaleista kasaan.Elän ja vahvistun,jonain päivänä sinun muisto ei enää viillä ja voin lopulta unohtaa.Vielä en siihen kykene,itken tuskaani hiljaa.Tämä yksinäisyyden tunne on niin vahvana sisälläni,en pääse sitä karkuun kuin hetkittäin,sitten se vetää otteeseensa.Tieni on yksinäisen tie,mutta kaikesta huolimatta se vie aina eteenpäin.
Haikeaa
...........&
3837
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minulla oli samanlainen tunne puolisen vuotta. On edelleenkin, mutta enää en jaksa itkeä hänen peräänsä. Uskon että jossain on joku, joka tekee minut onnellisemmaksi. Ei hän voinut olla elämäni ainoa todellinen rakkaus vaikka siltä nyt tuntuukin. Toivon sulle kaikkea hyvää! Hymyile elämälle niin jossain vaiheessa senkin on pakko hymyillä takasin :)
Nii-in joulu tuo mieleen meille rakkaimmat,
tänään kulkiessani lumivalkoisella hautausmaalla hautakynttilöiden loisteessa ajattelin, että olisin halunnut tuoda (mulle erään tärkeän henkilön) sinut joskus tänne, koska vain täällä olen kotonani jouluna, ja jouluna sitä haluaa kaikki rakkaimmat ympärilleen... ja vanhat tutut puitteet, vanhan puisen kirkon luonnon kynttilöiden loisteen.
siis vieläkin ajattelen näin ja se olin minä, joka lähti... joskus on mentävä kauemmaksi nähdäkseen tarkemmin, mutta sen jälkeen paluuta ei enää ollutkaan.
kyllä sielua viiltää edelleen, mutta järki muistaa myös ne syyt (joiden näkemiseen välimatkaa tarvittiin), miksi asiat menivät solmuun, eivätkä ne solmut koskaan auenneet, koska kumpikaan meistä ei kyennyt tai halunnut ryhtyä siihen työhön ...
aika parantaa kyllä, sielu ei unohda, mutta se kohdistaa elämänhalunsa koko maailmaan... surtuaan ensin.. mutta se ei unohda tarkoitustaan, elämää.
Hyvää Joulua sinulle ja kaikille!
jouluna tai aivan joulun alla, joten tämä ajankohta vuodesta on sellainen, että haluaisin vain nukkua sen ohi. Välillä tempaudun muiden riemuun mukaan, mutta yksin ollessani iskee suunnaton ikävä ja haikeus. Jouluaattona yleensä havahdun ja vaellan kynttilöineni perheeni haudalle ja mietin, miksi luopuminen on niin vaikeaa.
Päädyin tänä jouluna ajatukseen, että jokaisen rakkaan mukana menettää myös palan itsestään, samalla tavalla, kuin he jäävät meissä eloon muistoissa ja kosketuksen kaikuna iholla. Läheisemme ovat todellinen sielumme, siksi toisen menettäminen iskee niin raskaasti. Kuolema on lopullinen ero, mutta suhteen päättyminenkin on tavallaan hetkellinen kuolema joskus.
Voimia kaikille ja läheisensä menettäneille ja särjetyille sydämille.