Hommasin pari viikkoa sitten toiseksi koiraksi "allergian vuoksi" annettavan 10 kk uroksen. Tottuneena isoihin koiriin olin innoissani rotikka/collie sekoituksesta. Koiraa oli kuljetettu flexissä ja käytetty 2 tunnin välein ulkona. Ensimmäisenä flexi pois ja kunnon remmi. Koira tempoili puolelta toiselle ja iloisena yritti joka ainoan ihmisen eteen hyppimään. No muutaman päivän kuluessa tämä onneksi rauhottui.
Seuraavana ongelmissa oli/on vuorossa muiden koirien ohittaminen. Ei onnistunut alkuun ilman jumalatonta messuamista ja rähjäämistä. Nyt sentään voi ohittaa 10 metrin päästä ilman rähinää, mutta lähemmäs ei pääse. No hetken senkin kanssa tulee toimeen, parempaan päin kuitenkin menossa ja toisen oman koiran kanssa aivan ok, ei mitään.
No nyt on tullut uusi villitys, jonkinlainen syömishäiriö. Kaikki pitää vahtia jos vähänkin rapsahtaa jossain. Heti keittiöön suunnilleen hellalle kun jotain valmistaa. Eilen meinasi tikahtua raksuihinsa kun hotki niin voimallisesti yhtä aikaa toisen kanssa. Eikä kuitenkaan ehdi syödä kippoansa tyhjäksi vaan pitää tarkastella mitä toisella on ja onko kenelläkään kädessä mitään.
Kaikkia on koitettu, mutta nyt alkaa neuvot loppumaan. Olisko kenelläkään kokemusta vastaavasta vai onko syytä luopua muuten mukavasta koirasta ? Ja ole huomannut, että edellisen omistajan allergian syykin selvisi... Koiran käytöshäiriöt... luulisin.
Kertokaa ja keksikää vinkkejä kuinka toimia.
Seuraavana ongelmissa oli/on vuorossa muiden koirien ohittaminen. Ei onnistunut alkuun ilman jumalatonta messuamista ja rähjäämistä. Nyt sentään voi ohittaa 10 metrin päästä ilman rähinää, mutta lähemmäs ei pääse. No hetken senkin kanssa tulee toimeen, parempaan päin kuitenkin menossa ja toisen oman koiran kanssa aivan ok, ei mitään.
No nyt on tullut uusi villitys, jonkinlainen syömishäiriö. Kaikki pitää vahtia jos vähänkin rapsahtaa jossain. Heti keittiöön suunnilleen hellalle kun jotain valmistaa. Eilen meinasi tikahtua raksuihinsa kun hotki niin voimallisesti yhtä aikaa toisen kanssa. Eikä kuitenkaan ehdi syödä kippoansa tyhjäksi vaan pitää tarkastella mitä toisella on ja onko kenelläkään kädessä mitään.
Kaikkia on koitettu, mutta nyt alkaa neuvot loppumaan. Olisko kenelläkään kokemusta vastaavasta vai onko syytä luopua muuten mukavasta koirasta ? Ja ole huomannut, että edellisen omistajan allergian syykin selvisi... Koiran käytöshäiriöt... luulisin.
Kertokaa ja keksikää vinkkejä kuinka toimia.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Koirakoulu kuulostaisi tapauksessasi oikein hyvältä vaihtoehdolta, tai ainakin soitto ammattitaitoiselle koirankouluttajalle tms.
Oma koirani on 6-vuotias ja voin sanoa, että jos sitä pyytää tekemään jotakin, mistä se ei kyseisellä hetkellä ole kiinnostunut, on se kuin kuuro ja sokeaksikin välillä heittäytyy. Mutta auta armias, jos joku ottaa juustokuvun jääkaapista ja vaikka koirani vetelisi kuinka autuaasti hirsiä, se hyppää patjaltaan ja tessuttelee innoissaan luokse kerjäämään. Koirilla on hyvin valikoiva kuulo välillä, joten tilanteesi ei ole lainkaan tavaton.
Koirani on myös aina ahminut ruokansa kiihkeästi ja käpytellyt sitten kupilta suoraan ruokapöydän viereen norkoilemaan, josko saisi jotakin pientä.
Kerjäämisen ja toisiin koiriin suhtautumisen saa kyllä kouluttamalla kuriin ja sinuna en heittäytyisi vielä epätoivoiseksi. Koirakoulussa hauvasi oppisi käyttäytymistä toisten seurassa ja varmasti vinkkejä löytyisi muihinkin ongelmiisi. Koirasi on kuitenkin vielä nuori ja oppii kyllä varmasti! Myös eläinlääkärillä voisi olla vinkkejä hauvasi käytöksen muuttamiseksi. Onhan tietysti myös koirapsykologeja, mutta itselläni ei ole aiheesta kokemusta.
Tsemppiä!
Juu, koirakouluun olisi pakko pikkuhiljaa päästä, mutta en olisi siihen valmis, ennenkuin koira sentään käyttäytyy suhteellisen kunnolla muitten koirien kanssa.
No en ihan ole heittänyt kyllä kirvestä kaivoon, mutta vaan harmittaa kun on 4 ja 6 vuotiaat lapset ja tämä iso "pikkuvauva" haluaa niiltäkin käsistä.
Kiitos kuitenkin rohkaisusta, että jotain on kuitenkin tehtävissä muidenkin kuin minun mielestäni :). Isäntä on nimittäin se, joka on kohta jo valmis siittä luopumaan... Toinen kun on todella rauhallinen eikä ruikuta pöydästä alkuunkaan.
Toisaalta aikaahan tässä ei ole vielä kauaakaan kulunut, joten puurtamista ja puurtamista, sitähän se on ;-)
sellaistakin ratkaisua voisi kokeilla, että koiralla ei ole pääsyä keittiöön.
Oma entinen koiramme oli myös hyvin ahne, söi myös helposti lasten käsistä yms ja kuolasi, vaikka ei muuten pahemmin kerjännytkään. Siltä kiellettiin kokonaan pääsy keittiöön ruoka-aikana.
Jos pelkkä kieltäminen ei tehoa, voisi keittiön ovelle laittaa portin. Eli koirat pois keittiöstä, että lapsetkin saavat siellä rauhassa syödä. Kun koira vanhenee, sen ahneus luultavasti vähenee, näin ainakin tuntemillani koirilla. Lisäksi kerjääminen ehkä loppuu, kun koira ei pääse kerjäämään, eikä myöskään saa mitään.
Isot koirat tapaavat olla kovin ahneita, mutta iän myötä nekin yleensä rauhoittuvat, näin ainakin meidän berni ja tuttujen isommat ahmatit.
Oletko muuten kokeillut muita koiria ohittaessa kiinnittää omasi huomion makupalaan? Jos se on todella ahne, makkaranpala voisi hyvinkin kiinnostaa enemmän kuin rähiseminen. Aina namia houkuttimeksi ja palkinnoksi, kun ohitus onnistuu :)
Kunpa hermosi kestäisivät kujeilijan kanssa, sillä kolmas koti koiralle olisi varmastikin liikaa. Eihän koirakaan ole onnellinen, mikäli sillä ei ole selkeää tietoa arvojärjestyksestä, ja siitä kuinka käyttäytyä. Koiralle on luultavasti hirveän stressaavaa, kun täytyy jokaiselle koirakaverille rähjätä. Jos koira siirretään kodista kotiin, koiran pahoinvointi varmasti lisääntyy.
Ehdottaisin myös ohitustilanteisiin makupalaa, tai jotain, mikä saa huomion sinuun itseesi. Tee jotain poikkeavaa mikä herättää koirasi huomion: vingu ja kimitä, puhu koiralle korkeilla äänillä. Koira ihmettelee: "mitä toi tekee", ja unohtaa toivottavasti rähjäämisen. Tosin niin saattaa ohikulkijatkin ihmetellä :) mutta mitäs sitten.
"Syömishäiriöstä".. Itse en kannata koiran eristämistä, se poistaa tilanteesta koiran, mutta ongelmaa se ei ratkaise. Eli mikäli koira kerjää, siitä pitää olla välittämättä, ja lapsille näyttää että koiraa ei edes katsota ruokailun aikana. Lisäksi se, että koiran oma ruokailu olisi hyvä rauhoittaa. Koirien kupit sijoittaa kauemmaksi toisistaan, ettei kilpailua tulisi ja molemmat voisivat rauhassa keskittyä omiin ruokailuunsa.
Tsemppiä!
Kiitoksia vinkeistä. Toki tiedän tuon ahdistuksen "paikasta toiseen". Tämä vanhempi koirani on rescue-koira ja joutunut kanssa kiertämään kodista kotiin. Viimeisin perhe ilmoitti koiran vetävän ja rähjäävän, niin ettei sitä voi käyttää ulkona. Sillä otin ylimääräiset vetovaljaat pois ja tavallisella pannalla liikenteeseen ja kas ei ongelmia. Nyt kuitenkin, kiitos kaikkien ystävällisten ihmisten, olen saanut mukaani toisenkin treenaajan. Vuorottelemme koirien kanssa välillä kuljemme molempien kanssa yhdessä ja välillä toinen vie toista ja vaihdellaan, mutta samat rajat kummallakin, se on näyttänyt toimivan :-)
Suosittelenkin tätä vaihtoehtoa sellaisille, joilla on ongelmia koiran ulkokäyttäytymisessä. Toinen henkilö lähtee aivan eri asenteella liikkeelle, kuin se joka normaalisti on narun päässä. Asenne kun yleensä on se kun olet joutunut aiheesta taistelemaan, niin väistämättä jo heti ulos lähdettäessä on hermo kireellä ja odottaa vaan koska se rähinä alkaa. Toinen joka harvemmin kuljettaa, ei ota samanlaista ennakkoasennetta. Nimittäin asenteestahan tämä homma on kiinni, niinkuin pikkulastenkin kanssa.
Syömispuolikin alkaa olla "hanskassa" koirien kupit eri huoneeseen ja todellakin... pois keittiöstä kokonaan kun ruokaa tehdään ja syödään. Pikkuisen kyllä vielä nenää näkyy oven kulmalta ja yritys päästä on vieläkin kova, mutta... pikkuhiljaa...
Kiitos kaikille ja iloista talven odotusta nautinnollisten lenkkien myötä :-))