Olin lapsi 40-luvulla, jolloin kaikkea oli vähän.
Joulu alkoi iltapäivällä klo 15 maissa joulusaunalla.
Oli kuusen koristelua ja me lapset lauloimme
koulussa opittuja joululauluja antaumuksella.
Steariinikynttilät ja leikki-karamellit olivat kauniita
koristeita kuusessa muiden lisänä.
Jouluaterian jälkeen kävi joulupukkikin joka oli viimeisiin
paikkoihin tullessa varsin väsyneessä kunnossa.
Lahjoja saimme vähän mutta ne olivat sitä rakkaampia.
Halmapeli oli kovassa käytössä pitkän aikaa.
Jouluaamuna menimme hevosella joulukirkkoon, matka
kirkkoreessä vällyjen alla, harmaat huopatossut jalassa,
tätien tuikkiessa tummalla taivaalla, aisakello kilkatti
Ilo-hepan juostessa pakkasyössä, ovat muistoja
lapsuusjoulusta parhaimmillaan.
jk vierailen palstalla viritellen muisteloita
joulusta.
Joulu alkoi iltapäivällä klo 15 maissa joulusaunalla.
Oli kuusen koristelua ja me lapset lauloimme
koulussa opittuja joululauluja antaumuksella.
Steariinikynttilät ja leikki-karamellit olivat kauniita
koristeita kuusessa muiden lisänä.
Jouluaterian jälkeen kävi joulupukkikin joka oli viimeisiin
paikkoihin tullessa varsin väsyneessä kunnossa.
Lahjoja saimme vähän mutta ne olivat sitä rakkaampia.
Halmapeli oli kovassa käytössä pitkän aikaa.
Jouluaamuna menimme hevosella joulukirkkoon, matka
kirkkoreessä vällyjen alla, harmaat huopatossut jalassa,
tätien tuikkiessa tummalla taivaalla, aisakello kilkatti
Ilo-hepan juostessa pakkasyössä, ovat muistoja
lapsuusjoulusta parhaimmillaan.
jk vierailen palstalla viritellen muisteloita
joulusta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
joulukirkkoon lähdön, joka tapahtui aikaisin. Kirkolle oli matkaa 5 km, hevosella mentiin.
Isossa kirkkoreessä oli heiniä pohjalla, sen päällä hirventalja, sarvet selkänojan yli. Hirventaljan päällä oli lammasnahkaiset vällyt ja peittona oli toinen lammasnahkavälly.
Hevoselle laitettiin ylimääräiset tiu´ut mahtavasti kumahtelevan aisakellon lisäksi. (Mihinkähän sekin kello joutui?)
Koko lapsikatras ja äiti istuimme vällyjen alla, isä kuskipukilla turkki päällä ja sitten mentiin.
Oli tunnelmallista, jos sateli lunta hiljalleen, kulkuset kilisivät ja aisakello kumahteli. Me lapset ehdimme nukahtaa reessä, veli ei herännyt ennenkuin kirkossa. Kirkkaitten valojen häikäisemänä ja ihmispaljoutta katsellessaan hän tarrasi isää kaulasta kiinni ja kiljaisi isolla äänellä: - Isi, ollaanko myö taevaassa?
Kirkkorinteessä oli puomi hevosia varten. Hevoselle jätettiin heiniä ja heitettiin luomi selkään.
Kotimatkalla ajettiin kilpaa ja me lapset kiljuimme kun isä ajoi lumipenkan päälle ja huusi:
- Nyt pitäkee itestännä kiinni, nyt mäntiin!
Edellä oli kaksi hevosmiestä jotka olivat päättäneet tukkia tien mutta sillä kertaa meillä oli kilpa-ajo-ori joka otti tämänkin kilpailun todesta ja meni ohi.
Kävin kolme vuotta sitten lapsuuteni maisemissa. Kävin kirkossakin istumassa penkissä missä meidän perhe tapasi istua. Katselin entistä hevospuomin paikkaa, jäljellä oli kivitolpat ja niissä ruosteiset renkaat. Mieleen tuli kirkkomatkat, erikoisesti joulukirkkomatkat.