Olen varsin hankalan tilanteen edessä.Olen eronnut muutama vuosi sitten ja minulla on yksi ekaluokkalainen lapsi jota tapaan säännöllisesti.Lapsi on minulle tärkeä erosta huolimatta tai ehkä juuri senkin vuoksi ,nyt on minulla kuitenkin mahdollisuus uuteen parisuhteeseen ,mutta kun luulen että lapsi ei siitä pitäisi ja pelkään että uusi perheeni olisi lapselleni tunteille hyvin ikävää.
Onkohan se kuitenkaan hyvää miesmallia lapselle jos isä vain asuu yksin ilman naista?
Onkohan se kuitenkaan hyvää miesmallia lapselle jos isä vain asuu yksin ilman naista?
Vastaukset 9
Vanhimmat
hienoa että miehenä pohdit tätä asiaa. Sitä pitäisi miettiä tosiaankin lapsen kannalta jos pitää vanhemmuuttaan etusijalla.
Voisitko ensin seurustella uuden kumppanisi kanssa ilman että sekoitat lapsesi elämää siihen. Voisit puhua hänestä lapselle joskus. Ehkä lapsi itse ehdottaa uuden kumppanisi tapaamista ja asia voisi edetä.
itse olen valinnut elämän ilman kumppania koska lapseni eivät koskaan ole isänsä luona. olen ottanut tämän kasvatustehtävän niin vakavasti ettei minua olisi edes helppo lähestyä. Kotini on ensisijassa lasten koti, en halua tuoda sinne ketään yllätyhenkilöä lasten elämää hämmentämään. Tämä on valinta, jostain olen myös luopunut. Kaikkea ei voi saada.
Liian usein miehet eron jälkeen heti etsivät uuden naisen,minä olen miettinyt asian juuri lapsen kannalta asun edelleen samassa asunnossa missä aina ennenkin lapselle se on tuttu ja turvallinen ympäristö....ilman naista ja muita lapsia.Olen miettinyt paljon tätä asiaa ja vaaka on kallistumassa siihen että jatkanen näin ehtiihän sitä sitten vielä myöhemmin kun lapsi on jo murrosiässä
Murrosikäinen suhtautuu varsin nihkeästi vanhemman uuteen kumppaniin, ehkäpä vihamielisestikin. 7-vuotias on vielä niin nuori, että sopeutuu tilanteeseen nopeammin. Luultavasti -ethän muunlaista valitsisikaan- tuleva kumppanisi pitää lapsista ja haluaisi varovasti rakentaa suhdetta lapseesi.
Etenet varovasti, eihän uutta kumppania lapselle esitetäkään ennenkuin suhde on vakaalla pohjalla. Voithan tapailla naista silloin kun et ole lapsesi kanssa, eihän sillä lapsen tapaamisella ole kiire.
Elämme vain kerran, elä lapsellesi, mutta pidä myös huolta omasta onnellisuudestasi. Go for it :)
katkaisi yhteyden isäänsä 9 vuotiaana, kun uusi nainen muutti kuvioihin. Tulokas tosin toimi tehokkaasti siihen suuntaan, että asia ei tullut yllätyksenä. Tapahtumasta on nyt kulunut 17 vuotta. Aikuistumisen myötä ovat välit pysyvästi katkenneet, vaikka isän kumppanikin on vaihtunut uuteen.
Nuorin oli silloin 5 ja vanhin 13. Isä-suhde ei palannut ennalleen, vaikka kihlat purettiin.
Ihmettelin kaikki nämä vuodet minkä vässykän kanssa olen lapseni tehnyt, kun miehen luonne muuttui täysin uuden naisen tullessa kuvioon mukaan. Mies pomppi idiootin pillin mukaan vaikka pakkohan hänen oli huomata että kapiasen oloinen nipottaja mimmi oli ihan hei hei. Ihmetellä vaan täytyy mikä saa miehen katselemaan vierestä kun vieras nainen kurittaa ja arvostelee kovin sanoin hänen lapsiaan.
Olen ollut hieman samanlaisen kysymyksen edessä ja ratkaisuni on osoittautunut oikeaksi. Tosin on sanottava, että yhteiselämä vaatii osallistujiltaan paljon mutta niin vaatii jokainen ihmissuhdekin. Meidän tilanteemme on sellainen, johon emme ole saaneet esimerkkiä omilta vanhemmiltamme, ja siksi haasteet ovat toisenlaiset.
Minusta on tärkeää, että elän elämääni eteen päin menetyksistäni huolimatta. Tiedän totisesti olevani äiti mutta haluan olla myös nainen, mikä minulta luonnistuu parhaiten miehen rinnalla. Jossain vaiheessa seurusteluamme lapseni kysyivät,että koska aion esitellä poikaystäväni heille. Tuolloin minua nauratti, sillä olin olettanut, että tuo kysymys kuuluisi minun kysyä heiltä vuosien kuluttua! Puolisoni suhtautumistapa lapsiini on varmasti ollut tärkein tekijä onnistuneessa yhteiselossamme.
Olet varmasti hyvä miehenmalli lapsellesi naisen kanssa tai ilman. Pääasia on, että olet itsesi kanssa tasapainossa ja tyytyväinen omaan elämääsi -eli jos et ole jotain näistä, mene ja rakastu -se ainakin on kivaa;)
kenen kanssa aikuinen ihminen saa tai ei saa seurustella/avioitua. Eihän vanhemmillakaan ole päätäntävaltaa lastensa (täysi-ikäisten) seurustelusuhteisiin! Lapset sopeutuvat valtavan hyvin, aikuisille se on vaikeampaa.
kyllä lasten kannalta on mietittävä miten toimia. Uusi kumppani vaikuttaa paljonkin lasten elämään eikä ole samantekevää miten hän suhtautuu lapsiin joiden kotiin hän astelee. Jos kumppani osaa ottaa lapsesi huomioon oikealla tavalla voit toki edetä asiassa.
Ajattelisipa useampikin vanhempi tilannetta kuten tämä aloittaja. Parisuhderallia pyöritetään liian usein hämmentyneiden lasten sivusta seuratessa.
Eivät monet äiditkään tässä suhteessa mitään madonnoja ole.
niin että kun kerran lapsen on joskus alulle laittanut toki hänestä on huolehdittava koko elämän..siis oman..vastuuntunto ennenkaikkea omaan lapseen sillä niissä on tulevaisuus meidän kaikkien aikuisten