Jääpuikko

Kumpa ihminen jaksaisikin aina muistaa että hänellä on vain yksi elämä.

myös sulatettavissa, jopa helposti, jos vaan on tahtoa yrittää. Jos ei edes yritä, jääpuikon jääkerros senkun paksunee.

niin viime kesänä, täällä päin. Oli kai niin kuumaa - että jääpuikot suli ja toinen haihtui taivaan tuuliin..... siis enää en ole jääpuikko itsekään.... jee :)

Tätä se on, vuodesta toiseen. Vielä 4 vuotta jäljellä, sitten nuorin kirjoittaa ja tulee täysi-ikäiseksi

...lukea jääpuikkona olosta. On varmasti ahdistavaa tuo leikkiminen ja näytteleminen.
En kykenisi näyttelemään. Ja kylmyys ahdistaisi NIIN kovaa, että yrittäisin tehdä kaikkeni, että välit lämpenisi.Jos liian kauan vetää pahat olot sisäänsä, niin kohta on oma mieli umpisolmussa.

Jotain tarttis tehdä asian eteen, vai? Mutta mitä? Meni suhde mihin suuntaan tahansa, niin aina se on parempi, kuin ahdistava teeskentely ja leikkioleminen. Tätä mieltä minä olen. Joko ollaan rehellisesti, oikeesti yhdessä tai rehellisesti, oikeesti lopetetaan leikkiminen.

Raskaita päätöksiä, mutta pakollisia. En toivota voimia leikkimiseen, mutta toivon voimia keskustelullenne ja päätöksille.

Jääpuikot ovat niin paksuja, tähän on tultu, tähän on päädytty. Kumpikaan ei uskalla lähteä...Keskusteluyrityksiä on 15 vuoden aikana ollut muutaman kerran. Miespuolinen jääpuikko ei keskustele - ei - millään! Naispuolinen jääpuikko on niin jäässä että hampaat kalisee ja silmistä tulee enää kovia kivisiä kyyneleitä.

Mikä heitä yhdistää? Miksi he vetävät kivistä rekeä perässään vuodesta toiseen?

Olisiko se jäätynyt rakkaus!

... syytä onkin näytellä, se on niin tunneherkkää aikaa.

Jääpuikkojen oikea aika puhua keskenään tammikuussa?

Muista, että kun jääpuikko alkaa sulaa, se tapahtuu nopeasti.
Teille molemmille, yhdessä tai erikseen.

Kun sulaminen tapahtuu, aurinko alkaa paistaa sisääsi

väitän kuitenkin. Väittelemällä jotkut saa tohtorinarvon, mutta minä saan ihmisarvon.
Turhalta kuulostaa, mutta se on yksi tapa välttää jäätymästä.

se katajaan kapsahtaa.
Suomalaiseen seurusteluun ei sovi sivistys ja hyvät tavat. Oli sitten kyseessä joulu tai juhannus.
Pitääkö joka juhla pilata riitelemällä asioista, jotka aikuinen, viisas ihminen selvittää selvin päin arkena, ennen juhlaa?

Perkkele.

Vanhemmillakin on oikeus olla onnellisia ja tyytyväisiä elämäänsä.
Miksi on jatkettava hampaat irvessä, vaikka tekisi mieli lyödä toista kaulimella päähän. Sekö ei mukamas heijastu lapsiin ja heidän omiin myöhempiin parisuhteisiinsa. Siitäkö lapset oppivat hyvän parisuhteen mallin, riitelevistä ja onnettomista vanhemmista tai puhumattomista pökkelöistä? Jos he eivät näe hellyyttä ja rakkautta, eivätkä mallia kuinka miehen tulisi kohdella naistaan ja naisen miestään, niin miten he rakentavat omat parisuhteensa onnellisiksi kun niiden aika on. Ei vanhempien ero vähennä rakkautta lapsiin, edelleen he säilyvät tärkeimpinä vanhemmilleen. Lapselle voi tarjota hyvän ja onnellisen elämän myös kahdessa kodissa. Joskus etäisemmän vanhemman välit jopa paranevat lapsiin eron myötä, jos jatko hoidetaan oikein. Jos molemmat rakastavat lapsiaan niin kuin ennenkin, niin silloin lähivanhempi kannustaa lasten suhdetta etävanhempaan. Lapsi voi lisäksi saada vielä myöhemmin uudet toimivat perhesuhteet vanhempien uusista kumppaneista. Itse kadun erossani ainoastaan sitä, että odotettiin aivan turhan kauan. Minkälaisen mallin parisuhteesta omat lapseni saivat, kun vanhemmat eivät välittäneet toisistaan lainkaan eivätkä osoittaneet keskinäistä kiintymystä? Koti oli rakkaudeton aikuisten välillä monen monta vuotta. Lapset saivat rakkautta, mutta vanhemmat voivat keskinäisessä suhteessa tosi huonosti. Ei auttaneet terapiat ja avioliittoleirit, olimme kasvaneet jo liiaksi erillemme tunteittemme ja mielipiteittemme kanssa. Näin jälkeenpäin harmittaa oma saamattomuuteni eroasiassa, onneksi kuitenkin tein ratkaisuni, sillä muuten en olisi saanut koskaan kokea mitä on elää oikeasti onnellista elämää. Nyt jo aikuiset lapseni ovat jälkeenpäin ihmetelleet miksi emme eronneet aiemmin, nyt he vasta ovat voineet tutustua äitiin ja isään, sellaisina kun me oikeasti olemme voidessamme hyvin.

auringon joka sulattaa sinut hyytelöksi.