Koiraharrastukseni alkoi vuonna 1989. Tällöin
minulle (pikkutytölle, 13v) hankittiin seuraksi
tricolour collienarttu, Nelli. Nellin kanssa opin
jos minkälaisia asioita: tutustuin erilaisiin
koiraharrastuksiin ja opin paljon jopa omasta
itsestäni! Tuli sitten aika jolloin jouduin
opiskelujen vuoksi
muuttamaan toiselle paikkakunnalle.
Sisäoppilaitokseen ei Nelliä voinut ottaa mukaan,
joten se jäi vanhempieni huostaan. En muutenkaan
ehkä olisi hennonnut ottaa maalla vapaana
juoksemaan tottunutta koiraa 12 neliön
yksiöön Espooseen.
Nyt asun jälleen maalla, jo neljättä vuotta.
Elämäntilanteeni on siinämäärin vakiintunut, että
uskallan ryhtyä harkitsemaan koiran hankintaa
uudelleen. Nelli lensi koirien taivaaseen pari
vuotta sitten sairastuttuaan autoimmuunitautiin.
Surun hälvettyä on jäljelle jäänyt vain
ikävä.
Olen paljon pohtinut, mikä rotu minulle sopisi.
Olen varmaotteinen, ehkä hieman äkkipikainen,
reipas ja kovaääninen ihminen, joten pelokas
koira ei minulle sovi. Muisto Nellistä on
tietysti kokoajan läsnä; entä, jos toinen
samanmoinen... Tietenkin kaikki koirat ovat
yksilöitä ja omia persoonallisuuksiaan, mutta
Colliesta rotuna omakohtaista kokemusta on
yhden oman koiran ja monien toisten kentillä
tavattujen verran. Collie tuntuu toisaalta
pikkuhiukkasen liian pehmeältä. Tietenkään
en halua "kovaa" koiraa, jonka koulutuksessa
joutuisin itse jatkuvasti hakkaamaan päätäni
seinään. Haluaisin rohkean kaverin, jota voisin
kuljettaa mukana missä tahansa. Olen myös jonkin
verran kiinnostunut suojelukoulutuksesta ja olen
kuullut jostakin, ettei Colliesta olisi
siihen. Onko jollakulla tästä kokemusta?
Toinen rotu, jota olen vakavasti harkinnut, on
belgianpaimenkoira. En todellakaan tiedä, miksi
tähän rotuun olen niin "ihastunut". Lähinnä
varmaan kun olen nähnyt belggareita
koirakentillä. Olen kuullut tästä rodusta sekä
hyvää, että pahaa. Enemmän kuitenkin hyvää. Olen
lukenut kaikki käsiini saamat rotuesittelyt ja
muun tiedon ko. rodusta, mutta haluaisin kuulla
omistajien omakohtaisia kokemuksia.
Olisin myös kiinnostunut kuulemaan, olisiko joku
muu samantapainen rotu, jota en ole osannut tulla
ajatelleeksi. Haluan siis nimenomaan koiran sekä
seuraksi, lenkkikaveriksi, että monenlaiseen
kivaan yhdessä tekemiseen. Kovinkaan
kilpailuhenkinen en ole, vaan esim. Nellin kanssa
yhdessä tekemisemme rajoittui vain harjoituksiin,
joissa molemmilla - sekä minulla että koiralla -
oli mukavaa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä,
etteikö kisakärpänen voisi jonakin päivänä minua
ja tulevaa koirakaveriani puraista. Myös
näyttelyihin voisin toki koirani kanssa lähteä.
Eli kaikki Collien ja Belgin omistajat,
kirjoitelkaa kokemuksianne! En tarvitse
"paremmuusvertailuja", sillä jokainen koira on
yksilö ja se, mikä sopii toiselle, ei sovi
toiselle.
minulle (pikkutytölle, 13v) hankittiin seuraksi
tricolour collienarttu, Nelli. Nellin kanssa opin
jos minkälaisia asioita: tutustuin erilaisiin
koiraharrastuksiin ja opin paljon jopa omasta
itsestäni! Tuli sitten aika jolloin jouduin
opiskelujen vuoksi
muuttamaan toiselle paikkakunnalle.
Sisäoppilaitokseen ei Nelliä voinut ottaa mukaan,
joten se jäi vanhempieni huostaan. En muutenkaan
ehkä olisi hennonnut ottaa maalla vapaana
juoksemaan tottunutta koiraa 12 neliön
yksiöön Espooseen.
Nyt asun jälleen maalla, jo neljättä vuotta.
Elämäntilanteeni on siinämäärin vakiintunut, että
uskallan ryhtyä harkitsemaan koiran hankintaa
uudelleen. Nelli lensi koirien taivaaseen pari
vuotta sitten sairastuttuaan autoimmuunitautiin.
Surun hälvettyä on jäljelle jäänyt vain
ikävä.
Olen paljon pohtinut, mikä rotu minulle sopisi.
Olen varmaotteinen, ehkä hieman äkkipikainen,
reipas ja kovaääninen ihminen, joten pelokas
koira ei minulle sovi. Muisto Nellistä on
tietysti kokoajan läsnä; entä, jos toinen
samanmoinen... Tietenkin kaikki koirat ovat
yksilöitä ja omia persoonallisuuksiaan, mutta
Colliesta rotuna omakohtaista kokemusta on
yhden oman koiran ja monien toisten kentillä
tavattujen verran. Collie tuntuu toisaalta
pikkuhiukkasen liian pehmeältä. Tietenkään
en halua "kovaa" koiraa, jonka koulutuksessa
joutuisin itse jatkuvasti hakkaamaan päätäni
seinään. Haluaisin rohkean kaverin, jota voisin
kuljettaa mukana missä tahansa. Olen myös jonkin
verran kiinnostunut suojelukoulutuksesta ja olen
kuullut jostakin, ettei Colliesta olisi
siihen. Onko jollakulla tästä kokemusta?
Toinen rotu, jota olen vakavasti harkinnut, on
belgianpaimenkoira. En todellakaan tiedä, miksi
tähän rotuun olen niin "ihastunut". Lähinnä
varmaan kun olen nähnyt belggareita
koirakentillä. Olen kuullut tästä rodusta sekä
hyvää, että pahaa. Enemmän kuitenkin hyvää. Olen
lukenut kaikki käsiini saamat rotuesittelyt ja
muun tiedon ko. rodusta, mutta haluaisin kuulla
omistajien omakohtaisia kokemuksia.
Olisin myös kiinnostunut kuulemaan, olisiko joku
muu samantapainen rotu, jota en ole osannut tulla
ajatelleeksi. Haluan siis nimenomaan koiran sekä
seuraksi, lenkkikaveriksi, että monenlaiseen
kivaan yhdessä tekemiseen. Kovinkaan
kilpailuhenkinen en ole, vaan esim. Nellin kanssa
yhdessä tekemisemme rajoittui vain harjoituksiin,
joissa molemmilla - sekä minulla että koiralla -
oli mukavaa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä,
etteikö kisakärpänen voisi jonakin päivänä minua
ja tulevaa koirakaveriani puraista. Myös
näyttelyihin voisin toki koirani kanssa lähteä.
Eli kaikki Collien ja Belgin omistajat,
kirjoitelkaa kokemuksianne! En tarvitse
"paremmuusvertailuja", sillä jokainen koira on
yksilö ja se, mikä sopii toiselle, ei sovi
toiselle.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mitä mä oon niitä koiria tavannut ne on joko
räksyttäny koko aika, tai pelänny, tai näyttäny
hampaita ja murissu!! siinä mun kokemus!
Collie ja belggari, täysin erillaiset rodut
kummatkin.
Sinä, joka olet tavannut vain räksyttäviä ja
vihamielisiä belggareita et ole tavannut
oikeanlaisia lainkaan.Kaikista koirist a voi
tulla räksyttäjiä, murisijoita, purijoita.Koiria
pitää oppia "lukemaan" ja mitenkä se muuten
parhaiten kävisikään, kun seuraamalla omaa.(jos
sellainen on).
Belggari on uskollinen ja lähes tulkoon aina
valmis viimeiseen asti puolustamaan omistajaansa.
Murinalla belggari voi kertoa, ettei pidä
ihmisestä, joka esim,tuijottaa sitä tai yrittää
väkisin lähestyä.Jo rotumääritelmä sanoo, että
belggari on varautunut.Sitä se kyllä on, mutta
kun oikea kasvatus on annettu niin se on
hillittyä varauksellisuutta.
Belggari on aina menossa, vaikka omat patterit
olisvtakin jo ajat sitten loppuneet.Se on
säänkestävä eikä turhista valita.
Sen olemus on elegantti, valpas tutkiva.Oikein
koulutettuna äärimmäisen täsmällinen ja
kuuliainen.Poweria löytyy lähes tulkoon kaikkeen
harrastusmuotoihin.Itselläni on ollut jokunen
palveluskoiralaji, mutten vaihtaisi belggaria
pois.Olen ollut todella tyytyväinen, mutta kuten
sanoin ne eivät ole collieita.Ovat enemmän
vaativia ja antavia.
Kiitos vastauksista!
Olen toki tietoinen siitä, että olen
kiinnostunut kahdesta aivan erilaisesta
rodusta. Colliesta minulla - kuten jo
kerroin - on kokemusta, mutta Belggarista
ei. Jokainen kai kuitenkin joskus on
vasta-alkaja eikä se liene synti.
Kiinnostukseni Belgialaisia kohtaan
juontaa juurensa kai lähinnä siitä
että olen kuullut näiden koirien
menestyneen hyvin esim. suojelukoirina.
Olen kiinnostunut sellaisesta koirasta,
jota todella voi kouluttaa ja joka ei
olisi niin "seurakoiramainen"
luonteeltaan kuin Collie. En myöskään
hae "statuskoiraa" jonka "petomaisuudella"
voisin leveillä, vaan - kuten jo sanoin -
kaveria kaikkeen mahdolliseen. En halua
lapukkamaista jokapaikan koiraa, vaikka
labbikset sööttejä ovatkin. En ole
päättänyt rodun suhteen mitään, vaan haluan
selvittää kaikki vaihtoehdot. Seuraavassa
joitakin ominaisuuksia, joita tulevalta
koiraltani toivoisin:
1. rohkeus
2. hyvä koulutettavuus
3. Hyvähermoisuus
4. Halu miellyttää omistajaa
Lisäksi koiralla saa olla vartiointiviettiä
kunhan se ei mene överiksi. Kokoakin koiralla
saa olla ja turkki saa olla pitkä tai lyhyt.
Tämä on tietysti melko ylimalkainen määritelmä
etenkin kun ottaa huomioon koirien
yksilöllisyyden. Minun Collieni nyt sattui
olemaan aran puoleinen, joten siksi kai
havittelen nyt jotain rohkeampaa rotua.
...kaikki ne kriteerit, jotka luettelit sopivat
kyllä belggariin.Mielyttämisen halu ei tosin ole
yhtä korkea kuin esim.saksanpaimenkoiralla.
Belggareita ( etenkin malinoista on käytetty
vartiointi ja suojelutehtävissä.Onkin olemassa
kahta linjaa täysin työlinjaisia, joissa ei
kiinnitetty ulkonäöllisiin seikkoihin ja
näyttelylijaisia, mitä onkin maassamme
eniten.Tässä linjassa on ulkomuotokysymyksen
lisäksi otettu huomioon luonne.Täysin
koulutettavissa olevia.Näyttelylinjainenkin voi
omata sen verran kovaa luonnetta, että suojelu
onnistuu.Kaikki ei toisn ole niin musta valkoista
miltä se kuulostaa.Työlinjaisissakin voi
esiintyä "työskentely
kelpaamattomuutta".Näyttelylinjaisissa voi olla
pehmeää koiraa.Harkitse tarkkaan, oletko halukas
pelkkään harrastukseen vaiko kumpaankin(
näyttelyyn ja harrastukseen) En nyt tarkoita
tässä kohdassa sitä, että näyttelykoiria ei voida
kouluttaa, vaan että kumpaa linjaa alat mennä.
Joskus tuurilla voi löytyä
käyttölinjaisista "kauniita" yksilöitä, mutta
tuurilla...
belggaria ei voikkaan ottaa statuseläimeksi.Sen
pää ei välttämättä kestä sitä.Se on koira, joka
kaipaa actionia.Unissaankin se tekee actionia
itse.Rotumääritelmässä lukee hyvä
kommentti;"koira, jota on käsiteltävä rautaisesti
silkkihansikkain" ja se on kyllä paikkans pitävä
kommantti.
ensimmäinen belgari tuli,kun viereeni
koiranäyttelyn penkille tuli henkilö mustan
belgarin kanssa.En tiennyt rodusta mitään mutta
kiinnitin huomiota sen erittäin älykkääseen
katseeseen.Meni 2kk ja olin hakemassa mustan
belgarin pentua kotiini.Tuosta on nyt yli 10
vuotta ja elämässäni on kaikki muuttunut.Asuin
tuolloin kaupungissa ja sitten muutto maalle
koirien takia,sillä nyt niitä mustia on jo 4kpl.
Belgari on erittäin vauhdikas rotu,sen silmät
ikään kuin palavat tekemisen kaipuuta ja jollet
tee sen kanssa tarpeeksi asioita yhdessä niin
belgari tekee sitten yksin.Varaudu lukemattomien
kenkien syömiseen,jääkaapin
tyhjenemisiin,rikottuihin huonekaluihin ym.ym.
Sitten vastapainoksi saat maailman uskollisimman
ystävän,joka ei jätä sinua pulaan koskaan.Se ei
pelkää puolustaa sinua vaikka millainen joukko
hyökkäisi päällesi,tätä ominaisuutta pitää
paremminkin hillitä kun aktivoida.Lisäksi belgari
oppii mitä vain tämän vuoden palveluskoirien sm-
kisoissa 5 ekaa oli belgareita.Myös muut temput
ovien avaamiset sisäpuolelta vaikka ne olisivat
lukossa onnistuu samoin se jääkaapin tyhjääminen.
Ne kielletyt paikat on kaikkein kiinnostavampia
yritimme pitkään pitää koirat pois sängystä mutta
aina kun olimme pois kotoa oli petivaatteet
revitty.Nyt ne nukkuu sängyssä,ystävät ovat
kokonaan vaihtuneet(eivät halua tulla entiset
ystävät sottaiseen taloon,joka on sählääviä
koiria täynnä)Nykyinen työpaikkani on tullut
koirien kautta samoin nykyiset erittäin hyvät
ystävät joiden kanssa tehdään toki muutakin kuin
puhutaan koira-asioista.
Se mitä yritän sanoa,että jos otat belgarin niin
elämäsi todella muuttuu ja en tiedä onko sinulla
puolisoa mutta jos on niin ota hänetkin huomioon
valintaa tehdessäsi.On meinaan käynyt niinkin,että
jos belgari vaistoaa,että tossa on vähän arka
ihminen se ottaa vallan heti ja sen jälkeen
siellä sängyssä nukkuu sinä ja koirasi ja muilla
ei ole sinne asiaa.Tiedän yhden perheen ,jossa
belgari on vienyt vallan niin totaalisesti,että
kun heille menee kylään niin kaikkien täytyy ensin
tulla ulos siis koirakin ja sitten vasta joukolla
sisään.Tai jos isäntä ei miellytä samalla
sohvalla niin isäntä ajetaan pois.
Kennelliitto on kahtena vuonna peräkkäin myöntänyt
belgarille sankarikoiran arvonimen.Toisessa
tapauksessa perheen pieni lapsi pääsi jäälle niin
ettei isä huomannut,tippuijäihin koira veti ylös
ja sitten raivoisa haukunta,jotta isä
kuulee.Toinen tapaus mies ja nuorimies kävelivät
jäällä molemmat putosivat jäihin vanhempi pääsi
ylös mutta oli niin kohmeessa ettei kyennyt
auttamaan toista.Hän lähti rantaan hakemaan
apua,mutta vastaan tuli hänen belgarinsa jolla
oli pitkä keppi hampaissaan.Se ampaisi nuoremman
miehen luo vetäen kepillä hänet kuiville.
Että tällaista koiraa olet hankkimassa.Onnea
valitsemallesi tielle.
Kun täällä näyttää olevan oikeasti
belggariasiantuntijoita paikalla niin käytänpä
minäkin tilaisuuden hyväkseni ja kysäisen asiaa,
joka on mietityttänyt minua pitkään. .eli pitääkö
paikkansa, että belggareilla esiintyy muita
rotuja enemmän ns. hermoista johtuvia ongelmia
vai onko tämä vain joidenkin yksittäisten
yksilöiden ongelma?
Rotumäärittelyssä mainitaan kyllä
seuraavaa: "Luonteen osalla ongelmina esiintyy
belgianpaimenkoirilla jonkin verran arkuutta
ja/tai heikkohermoisuutta.Belgianpaimenkoiraa
hankkiessa kannattaakin ehdottomasti ottaa pentu
vanhemmista, joilta löytyy joko koetulokset
palveluskoirakokeista tai hyväksytyt luonnetesti-
tulokset. Nämä ovat myös
belgianpaimenkoirayhdistyksen
jalostusvaatimuksina luonteen osalla." (lähde:
http://www.finbelge.fi/rotu/luonne.htm).
Eli tämän perusteella ei olisi syytä huoleen,
mutta mikähän on tällaisten "heikkohermoisten"
yksilöiden todellinen prosentuaalinen osuus
belggareista? Entä koskevatko nuo
jalostusvaatimukset kaikkia kasvattajia?
Kysyn tätä siksi, koska olen kuullut paljon
ristiriitaista tietoa belgien luonteesta ja oma
koirani (sekarotuinen: belggari sakemanni) on
juuri tällainen heikkohermoinen yksilö Olenkin
siis miettinyt kummalta puolelta ko. ominaisuus
olisi voinut mahdollisesti tulla. .
Muuten mielestäni belggarit ovat erittäin
viisaita ja kauniita koiria, jotka oikein
koulutettuina ovat varmasti ilo ja ylpeys
omistajalleen! Myös omassa koirassani näen niin
paljon niitä hyviä luonteenpiirteitä, joita
belggarin kuvauksessa luetellaan: rohkeus,
tempperamenttisuus, uskollisuus jne. että kyllä
minäkin belggariin päätyisin, jos sen ja collien
välillä pitäisi valita. :-)
Olen itsekin tavannut muutaman hermostuneen
belgarin,joista varmaan osa johtuu
perimätekijöistäkin,mutta uskoisin suurimman osan
johtuvan alkuvaiheen koulutuksesta.Belgaria en
itse menisi esim ruumiillisesti kurittamaan
koskaan ja varsinkin pentuna koira käy läpi ns
herkän vaiheen kun se miettii mihin voi luottaa
ja mihin ei.Joskus koulutuskentällä näkee ihmisiä
jotka lyövät koiriansa ja belgarit menevät täysin
lukkoon kun oma kulta lyö.
Itse en ole koskaan rankaissut belgejäni
ruumiillisesti ja silti niistä on tullut loistavat
koirat niin kilpailuissa kuin
kotioloissakin.Belgarit rakastavat kun niitä
koulutetaan niiden omalla kielellä eli älyllä ja
oveluudella.Jos esimerkiksi koulutuskentällä on
hölmöilty niin me on lähdetty kotiin ja tekeminen
päättyi siihen,se belgarille hirveä rangaistus.
On kuitenkin erittäin tärkeää kuljettaa koiraa
paljon ihmisten ilmoilla ja toisten koirien luona
siitä se pienen belgarin luotto maailmaan kasvaa.
Belgari on aina kuitenkin erittäin epäluuloinen
vieraita kohtaan,mutta se on taas täysin eri asia
kuin hermostuneisuus.Omat koirani esimerkiksi ei
ota vieraalta edes namipalaa jos en itse ole
paikalla ja pyydä sitä ottamaan.Tätä ominaisuutta
en ole edes opettanut vaan se on tullut itsestään.
Lisäksi vielä belgarit opettavat toinen
toisiaan.Joskus ei voi kuin nauraa vatsa vääränä
miten vanhin narttumme huijaa nuorempiaan
tekemällä erilaisia vaihtokauppoja yms.Lisäksi
nuorin uroksemme on itsestään oppinut tokoliikkeet
katsomalla mitä muut tekevät ja sitten tehnyt
perässä.
Että koulutuksesta se useimmiten on kiinni. Olen
aikaisemminkin kuullut juuri samansuuntaisia
kommentteja, että nimenomaan belggarit muistavat
mahdollisesti kokemansa vääryyden pitkään ja
mikäli koulutuksessa töppää, voi olla vaikeaa
enää saavuttaa koiran luottamusta. Kyllä se
todellakin niin on, että oveluudella ja
viekkaudella ne parhaat koulutustulokset
saavutetaan - koiran lyöminen ei saa koskaan olla
ratkaisu "koulutusongelmiin" tai mihinkään
muuhunkaan tilanteeseen.
Varautuneisuus on tosiaankin eri asia kuin
huonohermoisuus. Tunnetusti belgit ovat
varautuneita, mutta oikein toimittuna tästäkään
ei varmaan tule ongelmaa.
Harmittaa vaan vähän oman koirani puolesta, kun
se muuten on luonteeltaan aivan mahtava sekoitus
belggarin uskollisuutta, älykkyyttä ja energiaa
sekä sakemannin uljautta ja omapäisyyttä, mutta
hermot eivät vaan tahdo kestää kaikissa
tilanteissa. Tämä ominaisuus oli tosin näkyvissä
jo pentuna, joten taitaa se pysyäkin hamaan
loppuun asti.
Kiitos hyvistä vastauksista ja hyvää jatkoa
sinulle ja koirillesi!
mulla on belgianpaimenkoiranpentu!noitten sun
ehtojen perusteella se ois just täydellinen koira
sulle!!!ja belgianpaimenkoiriakin on monta rotua
mutta suosituin niistä on "pumi"mulla on
sellanen.se on vielä pentu mutta osaa jo paljon
asioita!jos haluat tietää lisää niin textaa
numeroon: 0407226471 tai mailaa:
[email protected]
:-)
ehdottaisin saksanpaimenkoiraa, koska ne ovat
rohkeita,energisiä ja tarvitsevat paljon
läheisyyttä sekä rakkautta. minulla itselläni on
3-vuotias saksanpaimenkoira ja sain sen kuin se
oli 2kk vanha. siitä on tullut hyvä,
tottelevainen ja itseasiassa se on minun paras
ystäväni!!koirani on voittanut kahdessa koira
näyttelyssä.ota saksanpaimenkoira jos vain
mahdollista!!mutta muista. se tarvitsee paljon
hoitoa!!!!!
ensiksikin, miksi ihmeessä haluat suojelukouluttaa
koirasi jos et aio sitten kilpailla. En usko että
kovin moni maalimies on valmis uhraamaan aikaansa
sellaiseen touhuun.
Belgeistä, katselepa eri muunnosten
luonneprofiileja niin huomaat kuinka erilaisia ne
ovat. Kuin eri rotuja. Ota yhteys rotuyhdistykseen
niin saat lisää tietoja.
Että voi jopa samassa pentueessa olla
Groenendaaleja ja tervuereneitä.Ja kyllä
harrastaa voi vaikkei kilpailuissa
kävisikään.Ainakin meidän kentälle toivotan aina
kaikki tervetulleiksi,enkä edes kysy aikooko
kilpailla.