Tänään Iltalehdessä:
Juuri kun anoreksia ja bulimia on ryhdytty ottamaan vakavasti, etenkin nuorten naisten terveyttä uhkaa uusi peikko: Body Dysmorphic Disorder eli BDD.
Se saa sairastuneen uskomaan, että hänen ulkoisessa olemuksessaan on sellainen poikkeavuus tai vika, joka estää astumasta ihmisten ilmoille.
Eristäytymisen ohella dysmorfofobiaan kuuluvat ulkonäköön liittyvät rituaalit, joita sairaudesta kärsivä ei oikeastaan välittäisi suorittaa, mutta suorittaa silti.
Pahimmassa tapauksessa niin uutterasti, ettei muuta ehdi.
Viisi tuntia meikkausta
– Meikkasin viisi tuntia, jotta kehtaisin mennä kouluun. Ja sitten en kuitenkaan mennyt, kertoo 26-vuotias Malin Sundqvist Expressen-lehdelle antamassaan haastattelussa.
Malinista tuli – ironista kyllä – BDD:n kasvot, kun hän uskaltautui äskettäin Ruotsin televisioon puhumaan elämästään sairauden kanssa.
Ulkopuolisen silmin katsottuna Malin näyttää kuvankauniilta. Hänen sairautensa puhkesi 13-vuotiaana, kun luokkatoverit heittivät muutaman halventavan kommentin hänen ulkonäöstään.
Myöhemmin ympäristön oli turha yrittää vakuutella, ettei Malinissa ole mitään ulkoista vikaa.
”Suojelen muita ulkonäöltäni”
– Kun lähden ulos, minusta tuntuu, että kaikki tuijottavat. Haluan suojella heitä karmealta ulkonäöltäni, Malin tunnustaa.
– Joskus onnistuin pääsemään kouluun asti, mutta siellä sulkeuduin heti vessaan. Tunsin itseni niin rumaksi.
Lukion ensimmäisellä luokalla poissaoloja kertyi niin paljon, että Malin sai potkut koulusta. Seuraavat neljä vuotta hän vietti kotiinsa sulkeutuneena.
Synkkä sairasloma-aika koitui kuitenkin Malinin pelastukseksi, sillä hän luki kirjoja ja selasi internetiä kunnes löysi luettelon dysmorfofobian oireista. Kyseessä on sairaus, jota voidaan lievittää terapialla ja masennuslääkkeillä.
Vaikeasti tunnistettavissa
Pakkoneuroosiksi luokiteltu BDD löydettiin ja nimettiin joyli sata vuotta sitten, mutta psykologian oppikirjat ovat viime aikoihin asti tarjonneet tilasta vain kuvauksen vailla hoito-ohjeita.
Dysmorfofobia on siten nähty enemmän poikkeavuuden etikettilappuna kuin hoidettavana käyttäytymishäiriöiden sarjana. Kuten Malinin tapaus osoittaa, BDD on yhä vaikeasti tunnistettava vaiva, jonka diagnosoinnissa lääkärit usein epäonnistuvat.
Brittiläinen BDD Central kuitenkin arvioi, että epämuotoisuuskammoa sairastaa noin kaksi prosenttia maailman miehistä ja naisista.
Tavoitteena täydellisyys
– BDD on luonnollinen reaktio luonnottomiin olosuhteisiin, määrittelee itsekin sairauden kokenut asiantuntija BDD Centralin nettisivuilla.
Dysmorfofobiasta kärsivät asettavat elämälleen normaalia ankarammat normit. Vääristyneeseen minäkuvaan kuuluu täydellisyyden tavoittelu, joka saa pienimmänkin kauneusvirheen tuntumaan jättiläismäiseltä.
BDD:tä pidetään myös eräänlaisena selviämiskeinona, jolla sairastunut suojaa itseään vielä vaikeammilta asioilta. Stressi ja sosiaaliset tilanteet lietsovat oireita, joihin saattaa liittyä jopa itsetuhoisia ajatuksia.
Juuri kun anoreksia ja bulimia on ryhdytty ottamaan vakavasti, etenkin nuorten naisten terveyttä uhkaa uusi peikko: Body Dysmorphic Disorder eli BDD.
Se saa sairastuneen uskomaan, että hänen ulkoisessa olemuksessaan on sellainen poikkeavuus tai vika, joka estää astumasta ihmisten ilmoille.
Eristäytymisen ohella dysmorfofobiaan kuuluvat ulkonäköön liittyvät rituaalit, joita sairaudesta kärsivä ei oikeastaan välittäisi suorittaa, mutta suorittaa silti.
Pahimmassa tapauksessa niin uutterasti, ettei muuta ehdi.
Viisi tuntia meikkausta
– Meikkasin viisi tuntia, jotta kehtaisin mennä kouluun. Ja sitten en kuitenkaan mennyt, kertoo 26-vuotias Malin Sundqvist Expressen-lehdelle antamassaan haastattelussa.
Malinista tuli – ironista kyllä – BDD:n kasvot, kun hän uskaltautui äskettäin Ruotsin televisioon puhumaan elämästään sairauden kanssa.
Ulkopuolisen silmin katsottuna Malin näyttää kuvankauniilta. Hänen sairautensa puhkesi 13-vuotiaana, kun luokkatoverit heittivät muutaman halventavan kommentin hänen ulkonäöstään.
Myöhemmin ympäristön oli turha yrittää vakuutella, ettei Malinissa ole mitään ulkoista vikaa.
”Suojelen muita ulkonäöltäni”
– Kun lähden ulos, minusta tuntuu, että kaikki tuijottavat. Haluan suojella heitä karmealta ulkonäöltäni, Malin tunnustaa.
– Joskus onnistuin pääsemään kouluun asti, mutta siellä sulkeuduin heti vessaan. Tunsin itseni niin rumaksi.
Lukion ensimmäisellä luokalla poissaoloja kertyi niin paljon, että Malin sai potkut koulusta. Seuraavat neljä vuotta hän vietti kotiinsa sulkeutuneena.
Synkkä sairasloma-aika koitui kuitenkin Malinin pelastukseksi, sillä hän luki kirjoja ja selasi internetiä kunnes löysi luettelon dysmorfofobian oireista. Kyseessä on sairaus, jota voidaan lievittää terapialla ja masennuslääkkeillä.
Vaikeasti tunnistettavissa
Pakkoneuroosiksi luokiteltu BDD löydettiin ja nimettiin joyli sata vuotta sitten, mutta psykologian oppikirjat ovat viime aikoihin asti tarjonneet tilasta vain kuvauksen vailla hoito-ohjeita.
Dysmorfofobia on siten nähty enemmän poikkeavuuden etikettilappuna kuin hoidettavana käyttäytymishäiriöiden sarjana. Kuten Malinin tapaus osoittaa, BDD on yhä vaikeasti tunnistettava vaiva, jonka diagnosoinnissa lääkärit usein epäonnistuvat.
Brittiläinen BDD Central kuitenkin arvioi, että epämuotoisuuskammoa sairastaa noin kaksi prosenttia maailman miehistä ja naisista.
Tavoitteena täydellisyys
– BDD on luonnollinen reaktio luonnottomiin olosuhteisiin, määrittelee itsekin sairauden kokenut asiantuntija BDD Centralin nettisivuilla.
Dysmorfofobiasta kärsivät asettavat elämälleen normaalia ankarammat normit. Vääristyneeseen minäkuvaan kuuluu täydellisyyden tavoittelu, joka saa pienimmänkin kauneusvirheen tuntumaan jättiläismäiseltä.
BDD:tä pidetään myös eräänlaisena selviämiskeinona, jolla sairastunut suojaa itseään vielä vaikeammilta asioilta. Stressi ja sosiaaliset tilanteet lietsovat oireita, joihin saattaa liittyä jopa itsetuhoisia ajatuksia.
Vastaukset 4
Vanhimmat
NOUSI JOSKUS 4-5 AAMULLA JA TÄLLÄSI ITTEÄÄN! EI VOINUT MENNÄ KOULUUN, JOS ETUHIUKSET OLI HUONOSTI, VAIKKA NE OLI AIVAN KUIN ENNENKIN!
TOISEKSI SE OLI HIRVEEN KATEELLINEN MUN HIUKSILLE JA KERRAN SE SAKSI NE IHAN PILALLE, KU ANNOIN LUVAN VÄHÄN TASOITTAA!
JOO JA OLIHA SE MONTA KUUKAUTTA POIS 8.LUOKALLA, EIKÄ MENNYT KOULUUN, JOS ÄITI EI SUOSTUNU OSTAMAAN MONEN SADAN VAATTEITA. JATKUVASTI VÄRKKÄSI HIUKSIAAN, LAITTOI MM.PIKKULETTEJÄ JA OLI SENKIN TAKIA POIS KOULUSTA PÄIVIÄ.
JA JATKUVASTI PITI OLLA KEHUMASSA SEN ULKONÄKÖÖ, ETTÄ SE KEHTAS KOULUUN TAI MUUALLE MENNÄ! RASITTAVAA! OLISIN KAI TUON JAKSANUT, MUTTA SITTE KUN ALKOI OLLA KÄYTÖKSELTÄÄN MUITA KOHTAA VAARALLINEN JA LISÄKSI VARASTELI MINULTA!
SILLÄ OLI MUITAKIN MIELENTERVESHÄIRIÖITÄ SELVÄSTI, JOIHIN POPSI LOPULTA LÄÄKKEITÄ, MIXATEN ALKOHOLIIN.
JOS JOKU TUNNISTAA KAVERISSAAN tai (ITSESSÄÄN)OIREISTA, MAILATKAA MULLE:
[email protected]
Tunnistan täysin nuo oireet itsessäni.
Olis kiva vaihtaa ajatuksia...
Tämä sairaus ajaa niin suureen eristäytymiseen ja yksinäisyyteen :'(
Järkytyin ihan kun luin tuon koska se sopii muhun niin täydellisesti.
os. [email protected]
Olen ihan hämmästynyt ja tämä tuntuu kammottavalta.. Tunnistan itsessäni aivan samoja piirteitä, olen pitänyt niitä vain minun omina pakkomielteinä tai muina sellaisina, mutta että se ei olekaan vain mun "ongelma"?
Olen kyllä tiedostanut asian ja ehkä se on vähän lieventynyt ajan myötä mutta silti tulee päiviä jolloin en kehtaisi lähteä kotoa.. Voiko tuosta BDDsta koskaan "parantua"?
mut en tiiä voiko...kai tarvihtis mennä terapiaan tai ainaki keskustella jonkun ammatti-ihmisen kanssa, ettei homma mene todella pahaksi!