No Jätkistä...
Ongelmani on aika pitkä mutta yritän tiivistää sen pääni sisältä silleen selkeesti, mutta pahoittelen sekavuutta jos sitä ilmenee.
Eli en ole koskaan seurustellut, en ole nähnyt tarpeelliseksi/ketään sopivaa ei ole ollut.
Nyt sitten viimeisen vuoden aikana ollut 'säätöjä' erinäisten ihmisten kanssa. Osan kanssa päästy juttelu/halaus tasolle, muutaman kanssa vähän pidemmälle... Se vain että en oikein edes tiedä mitä haluan.
Muutama kuukausi takaperin ajattelin vielä että yksin on ihan hyvä ja sitä rataa. Sitten törmäsin ihanaan kundiin. Se oli huomaavainen, ymmärsi, kuunteli. Olen aina ollut ujo ja 'kuoressa' pääin kerrankin avautua ja olla aivan oma itseni. Siksi myös tykästyin poikaan, koska tunsin itseni hänen seurassaan turvatuksi ja olo tntui siltä että saatoin puhua kaikesta ja kaikista asioista. Niin teinkin. Onnea ei kuitenkaan kestänyt kun parin viikon verran (ei seurusteltu) kun jätkästä paljastui 'pelimies' luonne. Jätin homman sitten siihen.
Koska muut jätkät eivät ole herättäneet minussa sellaisia tunteita olen nyt sitten hiukan hukassa. On muutama säätö ollut lisää, muttei ole sytyttänyt. Alkaa tuntua että ikisinkuksi jään. Sen lisäksi ettei kukaan jätkä innosta on muodostunut ongelmaksi luottamus. Muutama jätkä sen pelurin lisäksi puhunut kavereilleni minusta, ja sitten kavereilatani kuullut asioita. Lisäksi sanat ja asiat joita minulle on sanottu on tullut jossain vaiheessa vastaan: 'luuletko että olin tosissani' tyylillä takaisin.
En jaksa sellasitakaan. Ajattelen nykyään siitäkin koko ajan että onko joku sanoissaan tosissaan ja voiko siihen luottaa... En oikein tiedä... Masentavaa ajatella asioita.
Myös on nyt sitten käynyt niin, että olen 'epätoivoisesti' hakenut itselleni ohtua ja korviketta muista pojista ja nyt sitten on muutamia jotka ovat kiinnostuneet minusta. Olen heidän kanssa väleissä ystävänä, mutten haluaisi loukata heitä niin että ystävyys menisi, koska olen itse kuitenin viestittänyt kiinnostustani... En tiedä.. Kaikki on niin sekavan tuntuista.
Ongelmani on aika pitkä mutta yritän tiivistää sen pääni sisältä silleen selkeesti, mutta pahoittelen sekavuutta jos sitä ilmenee.
Eli en ole koskaan seurustellut, en ole nähnyt tarpeelliseksi/ketään sopivaa ei ole ollut.
Nyt sitten viimeisen vuoden aikana ollut 'säätöjä' erinäisten ihmisten kanssa. Osan kanssa päästy juttelu/halaus tasolle, muutaman kanssa vähän pidemmälle... Se vain että en oikein edes tiedä mitä haluan.
Muutama kuukausi takaperin ajattelin vielä että yksin on ihan hyvä ja sitä rataa. Sitten törmäsin ihanaan kundiin. Se oli huomaavainen, ymmärsi, kuunteli. Olen aina ollut ujo ja 'kuoressa' pääin kerrankin avautua ja olla aivan oma itseni. Siksi myös tykästyin poikaan, koska tunsin itseni hänen seurassaan turvatuksi ja olo tntui siltä että saatoin puhua kaikesta ja kaikista asioista. Niin teinkin. Onnea ei kuitenkaan kestänyt kun parin viikon verran (ei seurusteltu) kun jätkästä paljastui 'pelimies' luonne. Jätin homman sitten siihen.
Koska muut jätkät eivät ole herättäneet minussa sellaisia tunteita olen nyt sitten hiukan hukassa. On muutama säätö ollut lisää, muttei ole sytyttänyt. Alkaa tuntua että ikisinkuksi jään. Sen lisäksi ettei kukaan jätkä innosta on muodostunut ongelmaksi luottamus. Muutama jätkä sen pelurin lisäksi puhunut kavereilleni minusta, ja sitten kavereilatani kuullut asioita. Lisäksi sanat ja asiat joita minulle on sanottu on tullut jossain vaiheessa vastaan: 'luuletko että olin tosissani' tyylillä takaisin.
En jaksa sellasitakaan. Ajattelen nykyään siitäkin koko ajan että onko joku sanoissaan tosissaan ja voiko siihen luottaa... En oikein tiedä... Masentavaa ajatella asioita.
Myös on nyt sitten käynyt niin, että olen 'epätoivoisesti' hakenut itselleni ohtua ja korviketta muista pojista ja nyt sitten on muutamia jotka ovat kiinnostuneet minusta. Olen heidän kanssa väleissä ystävänä, mutten haluaisi loukata heitä niin että ystävyys menisi, koska olen itse kuitenin viestittänyt kiinnostustani... En tiedä.. Kaikki on niin sekavan tuntuista.
Vastaukset 2
Vanhimmat
jooh totanuin sekavalta tuo kuulostaa.. vaik välil tuntuu et jäät ikisinkuks niin tuskinpa.. ennemmi tai myöhemmi löydät jonku joka on just semmone kiva ja semmone mist tykkäät ja se tykkää sust jne. itellänikää ei ollut seurustelu juttuja piitkään aikaa ja kelasin et ne menee täysikäisyyden puolelle et ees seurustelen mut noin 4kk sitten löysin erään todella kivan henkilön ja ei tää oo iha äkkii loppumassa. tsemppiä vain
Riippuu aikalailla siitä, millä lailla selvisi että hän on "pelimies". Siihen mielestäni tarvitsee olla melko hyvät perusteet eikä esim. se, että näkee hänet jonkun tytön kanssa kaupungilla. Oletko varma että hän on pelimies?
Ihmisiä maailmassa on monta, että eiköhän kriteereihisi löydy sopivaa vielä.