Oon 16 v. ja oon ajatellut kertoo läheisimmille kavereilleni että olen homoseksuaali. Siinä vaiheessa kun kertoisin heille ei mua niinkään haittais jos se lähtis leviämään, koska jossain vaiheessa sen olis tultava julki. En oo kuitenkaan varma, koska mulla ei oo tietoo miten se vaikuttaa mun elämään! Pitäiskö kuitenki odottaa viel pari vuotta et pääsisi muuttamaan kotoo pois. Tiedän että sukulaiset ja perhe ei välttämättä mua kuitenkaan hyväksy. Onko jollain omia kokemuksia, rohkaskaas nyt en tiiä mitä tehdä. Must tuntuu et mä halkeen ku yritän pitää tän sisälläni.
kaapista ulos...
16 w
121949
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sankaroidu.
No, jos sul on niin läheisii kavereit, et sust tuntuu, et sä voit kertoo niille, ni anna mennä. Mut sun kannattas miettii, oot sä valmis julkihomoks, jos sun kaverit juoruu sen eteenpäin, esim. sun vanhemmille. Mut jos ne on läheisii, ni sä voit pyytää, et juttu pysyy vaan teidän välisenä eikä levii.
Miten kaapist ulos tulo vaikuttaa sun elämään, sitä ei voi tietää etukäteen kukaan.
Onks sun vanhemmat homofoobisii? Mä tarkotan, et onks ne sanonu homoist kaikkee 'kivaa' tyyliin "homot pitäs tappaa"? Jos ei, ni ehkä ne pienen alkujärkytyksen jälkeen hyväksyyki sut sellasena ku sä oot. Sitäkään sä et (välttämättä) voi tietää etukäteen.
Sit sun pitäs miettii, et oot sä valmis tuleen ulos kaapist nyt ku sä viel asut sun vanhempies luona vai ehkä oottaa pari vuotta ja muuttaa omilles.
Mieti asiaa joka kantilt. Ei sul viel tarvi mitään päättää.
Odota siihen asti kun asut omillasi, voi tulla muuten elämästä vaikeaa. Kavereille kun kerrot niin kannattaa tosiaan varautua siihen että sen jälkeen asian tietää ihan kaikki, nim. kokemusta on. Oma kokemukseni kaapista ulostuloon oli yllättävän positiivinen, suurinpiirtein kaikki kaverit otti asian vastaan todella hyvin ja muutamat pienen nikottelun jälkeen. Pahaa sanaa en ole kuullut vaikka asian tietää jo muutkin.
Oot vielä nuori, kerkeet vielä...
Kun olet vielä niin nuori, niin kannattaa odottaa muutama vuosi, ennen kuin tekee siitä julkisen. Olen kuullut monenlaisia tarinoita. Sinun kannattaa mettiä ja kasvaa aikuiseksi. Kaikkea hyvää sinulle!
Itse tulin äidilleni ulos kaapista viime kesänä, 21-vuotiaana. Äiti suhtautui asiaan hyvin, olin aikaisemmin jotain pientä vihjannutkin asiasta. Alunperin olin varma että elämästäni tulisi helvettiä jos äitini saisi tietää. Onneksi niin ei käynyt. Isä ei tiedä vieläkään, enkä tiedä saako edes tietää ainakaan jos en ala seurustella uudelleen. Kaksi parhainta ystävääni on tienneet tästä jo vuodenpäivät. He ovat olleet luotettavia eivätkä kertoneet asiaa muille. Tällä hetkellä olen tyytyväinen tilanteeseen eikä oikeastaan ole tarvettakaan tulla tämän enempää ulos kaapista...
Odota kunnes sinulle selviää, mikä on järkevää, mikä ei. Itse en tajuu noita kaapista ulostulojuttuja. Ne eivät ole mitenkään välttämättömiä. Jokaisella on alueita joita ei muille kerrota. Eriasia on jos liikut homopiireissä niin jutut voivat levitä.
Julkinen homous voi tulla vastaan vaikkapa tuyöpaikkaa haettaessa. Homous on kuitenkin vähemmistöilmiö vaikka siitä yritetään antaa toisenlainen kuva. Se ei ole laajasti hyväksyttyä, ihmiset eivät vaan välitä ottaa siihen sen kummempaa kantaa. Lähinnä kysymys on välinpitämättömyydestä.
Et sinä tuohon asiaan halkea.
itse tunnet parhaiten vanhempas, oot sen verran nuori,et sulla ei ole kovin vanhanaikasia vanhempia(tuskin, toivottavasti)pahinta vanhemmilles on jos ne saavat tietää asiasta joltain toiselta taholta, jos vanhempas yhtään susta välittävät(rakastavat) niin asian kertominen ei heidän asennettaan sinua kohtaa muuksi muuta ja todeliset oikeat ystävät eivät hylkää, ne jotka eivät homouttasi hyväksy, eivät sinun ystävyyttäsi kaipaakkaan, jos todella olet itse itsesi homona hyväksynyt, niin salailu ei silloin kannata, olipa minkä ikäinen sitten tahansa, ennen pitkää se tulee kumminkin ilmi, tavalla tai toisella ja tärkeintä; jos sinua tuetaan asiassa kotona, kestät kyllä ulkopuolisten paineet paremmin kun tiedät, että on koti missä sinut hyväksytään sellaisena kuin olet.
tilanne, koska koko sukupuoleni muuttui, mutta siihen liittyi myös se, että olen kiinnostunut eri sukupuolesta kuin mistä mun oletettiin olevan kiinnostunut (mikä taitaa sukulaisille olla se suurempi ongelma). Mutta en mä sukulaisille ja kavereille mitään kertonu. Vittuako se niille kuuluu, ajattelin. Ei nekään ole mulle erikseen kertoneet mitä sukupuolta edustavat. No joo... Mutta annoin niitten huomata itte. Sukulaisten ei pitäis antaa vaikuttaa tollaseen, ei meijän tehtävä oo miellyttää sukulaisiamme.
että sulle aletaan höpöttää iästäsi, että et sä mikään homo ole, 16 v, kehitysikäinen, unohda nyt kokonaan tommoset jne. Sanoisin, että kertominen kannattaa jättää siihen vaiheeseen, kun ei ole enää vanhemmistaan riippuvainen. Voi sitä mieltään purkaa muutenkin tarvittaessa, vaikka näin virtuaalisesti :)
Tuossa iässä monesti se mielikin tulee muuttumaan. Ja suosittelen kertomista LÄHEISILLE kun olet tukevasti jaloillasi. Julkiseksi homoksi ryhtymistä en suosittele. Se monesti pilaa työpaikan saannin ja monia muita saavutuksia. Minulla ei ole mitään teitä julkihomoja vastaan, mutta näin voi käydä tässä umpimielisessä maassamme. Jos silti haluat olla ihan julkisesti ja näkyvästi homo, suosittelen sitä vasta sen jälkeen kun olet saanut juuresi istutettua vahvasti maahan. Tiedän monia jotka ovat menettäneet ihan elämänhalunsa sen takia että heitä ei hyväksytä sellaisina kuin he ovat. Mutta on myöskin niitä jotka itkevät sen takia kun eivät saa sanaa suustansa. Mutta yritä selvitä äläkä tee itsellesi mitään jota voisit katua, vaikkei se sinua satuttaisikaan se voi satuttaa muita.
Se on oikeastaan ihan kokonaan sinun asiasi. Omakohtaisella kokemuksella voin sanoa, että se helpottaa, kun kertoo. Kerroin seitsemännen luokan lopulla kavereilleni ja suhtautuivat hyvin. Tosin minulla oli se etu, että heistä kaikki ovat myönteisiä homoja kohtaan (jotkut jopa pitävät meitä heteroita parempina). Kannattaa kuitenkin odottaa, ennen kuin kertoo perheelle ja sukulaisille, sillä ne ovat kuitenkin suuri osa elämää. Silloin varsinkin kannattaa odottaa, jos ei ole totaallisen varma.
Niin paljon homoja että niitä ei varmaan kiinnosta...