Meillä on 20-viikkoinen leikkaamaton tyttökissa ja nyt pelastin piikiltä vasta 7-viikkoisen kisutytön. Vanhempi ei taida käsittää että pieni on elävä... Turhan kovakouraisesti leikkii tämän kanssa, väijyy ja hyökkäilee. Meillä on ollut omia pentueita ja aina eri-ikäisiä kissoja, ovat kyllä leikkineet mutta tajunneet toisen olevan elävä eikä lelu... Nyt vanhempi kisu käy vartin välein ruokakupilla tarkistamassa ettei mitään ole hävinnyt ja vessassa sama juttu. Pieni ei kyllä pelkää mutta kun se on niin paljon pienempi että menee ihan kumoon toisen hyökkäyksistä. Ja tuntuu että vanhempi olisi hirveän mustasukkainen, työntää pienen alas sohvalta ja tulee valmiiksi lämmitetylle paikalle... Ennen niin paljon kehrännyt vanhempi kisu ei kehrää enää millään. Toisaalta hellyyttävää, toisaalta harvinaisen kummallista. Jos teillä on kertomuksia samanlaisista jutuista, laittakaa tänne palstalle.
Apua!
Sanna
2246
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Meillä oli aikoinaan sama juttu. Vanhempi kissa sähisi ja puhisi, mutta kyllä se siitä jotenkin
alkoi menemään kun pienellä tuli ikää lisää. Sillä on jäänyt tavaksi murista aina kuin pienempi menee sen ohi. Oikein mielenosoituksellisesti. Muuten kyllä tämä vanhempi on tosi kohtelias, antaa jopa pienen syödä ensin. Ne pystyvät jo nukkumaan samalla sohvalla. Valitettavasti joskus on kissoja jotka ei koskaan totu uuteen kissaan. Yleensä tyttökissat on vaikeampia tapauksia. Tsemppiä!
Meilläkin oli aluksi ongelmaa totuttaa kissoja yhteen. Vanhempi ei aluksi hyväksynyt millään uutta tulokasta, sähisi ja läpsi vaan toista ja lopetti leikkimisenkin kokonaan yli kuukauden ajaksi.
Tuntui aluksi tosi toivottomalta saada se hyväksymään toinen kissa...
Sitten kissat kävivät niinsanotun tutustumistappelun, eli vanhempi kissa näytti uudelle kissalle, että hän on ollut täällä ensin ja hän on "pomo". Tuon jälkeen alkoi vanhempi kissa vähitellen hyväksymään, että uusi kissa on myös perheenjäsen, eikä siitä eroon pääse. Ja nykyisin he ovat, kuin ylimmät ystävykset: pesevät toisiaan ja leikkivät yhdessä, välillä leikitään melko rajustikin, mutta kumpikaan ei koskaan vahingoita toista.
Tutustuminen ja toisen kissan tulo taloon vaatii oman aikansa, mutta uskon kyllä, että vanhempi kissasi hyväksyy lopulta uuden kissasi. ( siitäkin on etua, ettei vanhempi kissasikaan ole vielä kovin vanha).
Meilläkin joskus tapahtuu vieläkin tuota samaa, minkä mainitsit eli, kun vanhempi kissa näkee, että toinen kissani nukkuu "hänen paikallaan" se tulee ja ajaa toisen pois ja jää itse siihen nukkumaan...kai sen vieläkin välillä tarvitsee muistuttaa toista kissaa siitä, että hän on yhä "pomo talossa"=)