Konsanaan ei ole maan päällä nähty moista,
Ei neitoa niin kaunista tai ihanaa!
Valita hän ei voinut ketään toista
Kuin Eldenean prinsessaa!
Sai kuningas nyt neitosen sievän,
Yksin ja vain omakseen!
Hän tiesi noiden silmäysten vievän
Heidät ikuiseen rakkauteen!
Jäi varjoihin yksin itkemään
Lintu menneiden aikojen.
Ei menetystä pystynyt kestämään,
Lapsi viimeisten taikojen.
Rakkautensa hän joutui salaamaan
Sai osakseen vain kivun ja tuskan.
Ei pystynyt kultansa luokse palaamaan
Jäi syleilyyn lintu sateen ja usvan.
Luopui lintu onnestaan,
Nähdäkseen kuninkaansa hymyn.
Kaikkensa hän oli valmis antamaan,
Jopa rakastamisen kyvyn.
Ketään muuta suostunut ei ottamaan
Lintu ikuisen ahdingon.
Ketään muuta suostunut ei katsomaan
Kuin kuningasta tulen ja auringon.
Ei kuninkaalle koskaan kerrottu
Pikkuisen rakkaudesta.
Ei hänelle sanallakaan mainittu
Linnun sydämen ankeudesta.
Viimein aika jätti kuninkaan
Myös hänen prinsessansa.
Alle maan vaipuivat he nukkumaan
Vieressään rakkaimpansa.
Unohtanut ei lintu konsanaan
Onnea hänen aurinkonsa.
Vaipunut ei myöskään unholaan
Hänen oma turmionsa.
Ei löydy rakkautta puhtaampaa
Kuin sen joka on onnestaan valmis luopumaan.
Ei koskaan mitään kauniimpaa
Kuin se joka toisen ilosta pystyy nauttimaan.
Kyynelsilmin katoaa
Lintu viimeinen lajiaan.
Ylitse taivaan liitää ja vajoaa
Yksin viettää hän ainiaan.
Ei neitoa niin kaunista tai ihanaa!
Valita hän ei voinut ketään toista
Kuin Eldenean prinsessaa!
Sai kuningas nyt neitosen sievän,
Yksin ja vain omakseen!
Hän tiesi noiden silmäysten vievän
Heidät ikuiseen rakkauteen!
Jäi varjoihin yksin itkemään
Lintu menneiden aikojen.
Ei menetystä pystynyt kestämään,
Lapsi viimeisten taikojen.
Rakkautensa hän joutui salaamaan
Sai osakseen vain kivun ja tuskan.
Ei pystynyt kultansa luokse palaamaan
Jäi syleilyyn lintu sateen ja usvan.
Luopui lintu onnestaan,
Nähdäkseen kuninkaansa hymyn.
Kaikkensa hän oli valmis antamaan,
Jopa rakastamisen kyvyn.
Ketään muuta suostunut ei ottamaan
Lintu ikuisen ahdingon.
Ketään muuta suostunut ei katsomaan
Kuin kuningasta tulen ja auringon.
Ei kuninkaalle koskaan kerrottu
Pikkuisen rakkaudesta.
Ei hänelle sanallakaan mainittu
Linnun sydämen ankeudesta.
Viimein aika jätti kuninkaan
Myös hänen prinsessansa.
Alle maan vaipuivat he nukkumaan
Vieressään rakkaimpansa.
Unohtanut ei lintu konsanaan
Onnea hänen aurinkonsa.
Vaipunut ei myöskään unholaan
Hänen oma turmionsa.
Ei löydy rakkautta puhtaampaa
Kuin sen joka on onnestaan valmis luopumaan.
Ei koskaan mitään kauniimpaa
Kuin se joka toisen ilosta pystyy nauttimaan.
Kyynelsilmin katoaa
Lintu viimeinen lajiaan.
Ylitse taivaan liitää ja vajoaa
Yksin viettää hän ainiaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tosi kaunis runo!:)...
On tosi kaunis nimi!=)
Jatka samaan malliin!