Eräällä toisella foorumilla näin avauksen yhteisasumisesta.
Asia kiinnostaa minua sen takia, että jotkut hyvät ystävät ovat ehdottaneet että ostaisimme yhdessä talon Skoonesta, meren rannalta, oikean
skoonelaistalon. Ne ovat yleensä "kaksisiipisiä", keskellä talon runko, joten olisi mahdollista järjestää jokaiselle oma siipensä. Meitä olisi kolme taloutta.
Plussan puolella on tietenkin sosiaalinen puoli. Olemme hyvin toistensa seurassa viihtyviä, samoja asioita harrastavia ja suurinpiirtein samoista asioista kiinnostuneita, saman ikäluokan ihmisiä.
Voisimme tehdä yhdessä suurostoksia ja säästäisimme sillä tavalla rahaa. Voisimme leipoa ja laittaa ruoka yhdessä. Kotona olisi aina joku jos haluaa esim. matkustaa yksin. Ei ongelmia kukkien kastelussa tai postin hakemisessa.
Miinuksen puolelle jäisi sitten epävarma tulevaisuus. Kuinka käy jos minusta tulee kovin seniili, tai jos joku muu tästä porukasta tarvitsisi ykskaks enemmän hoitoa ja valvontaa?
Toisaalta tuntuisi turvalliselta jos ympärillä olisi rakkaita, huolehtivaisia ihmisiä.
Kysymyksiä on monia.
Oletteko itse ajatelleet kuinka haluaisitte järjestää elämänne ja olonne jos siihen olisi mahdollisuuksia?
Asia kiinnostaa minua sen takia, että jotkut hyvät ystävät ovat ehdottaneet että ostaisimme yhdessä talon Skoonesta, meren rannalta, oikean
skoonelaistalon. Ne ovat yleensä "kaksisiipisiä", keskellä talon runko, joten olisi mahdollista järjestää jokaiselle oma siipensä. Meitä olisi kolme taloutta.
Plussan puolella on tietenkin sosiaalinen puoli. Olemme hyvin toistensa seurassa viihtyviä, samoja asioita harrastavia ja suurinpiirtein samoista asioista kiinnostuneita, saman ikäluokan ihmisiä.
Voisimme tehdä yhdessä suurostoksia ja säästäisimme sillä tavalla rahaa. Voisimme leipoa ja laittaa ruoka yhdessä. Kotona olisi aina joku jos haluaa esim. matkustaa yksin. Ei ongelmia kukkien kastelussa tai postin hakemisessa.
Miinuksen puolelle jäisi sitten epävarma tulevaisuus. Kuinka käy jos minusta tulee kovin seniili, tai jos joku muu tästä porukasta tarvitsisi ykskaks enemmän hoitoa ja valvontaa?
Toisaalta tuntuisi turvalliselta jos ympärillä olisi rakkaita, huolehtivaisia ihmisiä.
Kysymyksiä on monia.
Oletteko itse ajatelleet kuinka haluaisitte järjestää elämänne ja olonne jos siihen olisi mahdollisuuksia?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olisin kiinnostunut seniorikylästä, missä olisi katetut käytävät (ettei talvella liukastu) uimahallille, kuntosalille, kauppaan, ja apteekkiin.
Kaikki palvelut edellä mainittujen lisäksi tarjolla , ruokasali, jos ei viitsi itse kokata ,lääkäri kävisi, kirjasto olisi jne.
Ouluun on tekeillä Caritas-kylä.
Mutta kerrostalo osakkeet sinne maksavat maltaita, samoin vuokrat tulevat varmaan olemaan kalliita.
sinulha hurjii juttuja on. minust tuo olis ihan mahotonta,männä nyt vieraitten ihmisten kans yhtee asumaa.
mie oon pitäny, et ei talloo mahu kahta emäntää.muute hyö voip olla vaik mite ystävii keskenää, mutta sammaa huushollii,saman katon alle kaks naista, ei sit mitenkää.:)
nuoril ihmisil ko hyö ei oo viel vakiintunneet, eikä oo ommaa huushollii viel perusettu ,heil se saattaa onnistuu,muute mie kyl eppäilen.
ootha sie kuullu noit juttuja ko anoppi jääp asumaa sammaa huushollii,siit ei ylleensä mittää tuu. samoin jos appi, siin ylleensä taloon naitu joutuu orjan asemaa.
näin ol enne enkä, usko et se miksikää on muuttunu. voip olla et pahemmaks,ihmiset ko on itsekkäämpii ko enne. sillo kärsittii, mut nykyihminen ei ennää piä suutansa kiinni, vaa nostaa metelin oikeuksistaa tai ottaa eron miehestää tai vaimostaa.
miekii olin onnellinen ko sain olla emäntä muutaman vuuen ja istuu ruokapöyvän päässä jalmarii vastapäätä.
sitte ko jalmarin vanhemmat muutti toisee päähän talloo eläkkeelle jäätyää,kaik muuttu. jalmari oli rakentannu välioven, et sen voip avata ko vanhemmist aika jättää ja ottaa meiän käyttöö ,hää aatteli et meil on sillo jo lapsii,vaik niitä ei sitte koskaa saatukkaa.
anoppi avas välioven jo ensimmäisellä viikolla ja sano et hää ei ruppee pakkasel ulkokautta kulkeemaa.
minult män myös paikka pöyvän päässä,appi istu kanssain sivupenkillä,hää ei ollu siit niin tarkka.mutta anoppi sano olevansa vanha emäntä ja et paikka on hänen, niin kauan ko ellää,myö ko oltii samois ruuissa.
samoin mie sain tarjoilla heille ruuat ja syyvä sitte,ko hyö oli saannu kaik tarvitsemansa.
yritin jalmarille puhhuu et miehä oon emäntä ja paikka kuuluu minulle.mut hää sano et antaa nyt vanhojen ihmisten tehhä tahtonsa,eihä tuo nyt niin paljo merkkaa,emäntähän sie silti oot.
niin sitä eleltii kahen emännän huushollii. mie alistuin ja tein niinko anoppi tahto melkee kaikessa.
paisi en suostunu polvistummaa hänen kanssaa ja rukoilemmaa,ois pitänt tunnustaa hänel syntini ja pyytää jumalalta anteeksi tekojain. siit mie oon kertonukkii aikasemmin ko ol uskonnosta puhe.
usko on minun henkilökohtanen ollu ain ,siihe en antanu anopin tulla. ja jalmari ol sammaa mieltä ettei minun tarvii polvisttuu jos en taho,saan pittää uskoni semmosena ko se on.
siin hää ol hieno mies, mutta hää kunnioitti vahempiaa, eikä koskaa sanonu vastaa. myö molemmat teititeltii heitä ja se mielestäin lisäs pakkokunnioitusta,ettei voinnu sannoo suorii säveleitä;)
no ne ajat on mänt, mut mie en tahtois assuu samas huushollis toisten kanssa.ko on ollu oma tupa ja oma lupa, siks en tuu koskaa mänemää mihinkää vanhoille varattuu talloon ,mie elän kotonain loppuun asti.:)
hankin hoitajat kottii jos tuun kippeeks ja jos tullee jottain mis tarvii konehoitoo,niist mie kohteliaast kieltäytyn,sen oon pant jo virallisti paperillekin.
minun pittää ottaa vähä takasii,sen verra et tämä sepustus koskee vaa minnuu ja se on oma ajatuksein.:)
muutha voip tykätä olla semmoses,mutta pitäs vissii ainakii olla entisii tuttuja,et tietäs toisen luonteen.
jos sie oot aatellu tuommosta asumista,mieti hyvä ihminen monnee kertaa,enneko määt tekemää päätöksii. parempi ko sais olla kokkeilu asteella jonkuu aikaa ja sit perruu jos siit ei tuu mittää.
mie meinasin panna otsikoks et, puhheet on ko lehmän ostajal;)) mut paan sen tähä loppuu vaa.
karjalaiset sannoo sannoo usein niin, ko joku puhhuu mahotommii mikä ei itelle käy.;)))
hyvä asia kuitenkii monelle mietittäväks, täs iäs jos ei viel oo petannu petiää myöhemmälle ajalle.
heippa
jos unelmasta tulisi totta.
Nämä ystävät ovat monenkymmenen vuoden takaisia ystäviä, jotka itseasiassa tunnen paremmin kuin omat sisarukseni, joita tapaan harvemmin.
Tämähän on vielä unelma-asteella, koko homma.
Tiedämme että tällainen unelma on kallis ja mahdoton hanke toteuttaa yksinään. Se olisi toteutettava yhdessä luotettavien ihmisten kanssa.
Jos saisi asua talossa meren rannalla, ennenkuin on aika jättää tämä elämä, on unelma jonka toivoisi toteutuvan. Minä olen vielä innostunut kokeilemaan uusia asioita. Ja jos minulla on ollut joku päämäärä mihin olen halunnut päästä, olen yleensä myös toteuttanut.
Olisihan se mielenkiintoista nähdä kuinka vanhaksi tällaista "rämäpäisyyttä" meikäläisessä vielä esiintyy :)
Tänne maallekin muutin ykskaks, vaikka tuttavat kauhistelivat kuinka uskallan jättää kaiken turvallisen kaupungissa.
Takaisin tuohon talo meren rannalla-unelmaan:
Meitä ei olisi kaksi vaan kolme emäntää! Nämä kaksi muuta ovat sisaruksia. Siitä olemme kyllä keskustelleet että jokainen hoitaisi oman taloutensa, mutta voisimme kyllä hoitaa joitakin juttuja yhdessä ja jakaa kulut, kuten suurostokset.
Olisihan siitäkin paljon etua, jos selviäisi yhdellä autolla kolmen sijasta. Ulkomaanmatkatkin tulisivat halvemmaksi, kun voisimme jakaa kulut autolla liikkuessa.
Periaatteena on, kuinka voisimme säästää mahdollisimman paljon pakollisista menoista, mutta silti elää mukavasti ja nauttia elämästä niin kauan kuin pystymme ja aistimme toimivat.
Odottelemme että toinen näistä sisaruksista pääsee eläkkeelle ja että sopiva, myytävänä oleva talo osuisi kohdalle, jolloin pääsisimme testaamaan, uskallammeko viedä ajatuksen toteutustasolle.
Kerroit anopistasi ja minkälaista oli elää anopin komennuksessa. Oma äitini eli samalla tavalla, hänellä ei ollut mitään sanottavaa, niin emäntä kuin olikin.
Kun mummo sitten sairastui, niin äiti hoiti hänet yksin kotona kuolemaan saakka. Hyvät ja pahat meni alle, ei ollut pesukoneita, ei mitään apuvälineitä ja pyykinpesua riitti.
Meitä oli kaksi sairasta, joita äiti hoiti, minä ja mummo. Olin koulusta poissa kokonaisen lukukauden. Vaikka olin vaan 7 vuotta, aavistin että kotiväki valmistautui kaksoishautajaisiin.
isosta talosta meren rannalla.
Onko hanke edennyt 10 vuodessa.
Haaveet ovat ihania, harvoin todellisuus on samanlaista.
Terveenä ja toimintakykyisenä olisi samanmielisten mukava asuintapa.
Kuka alkaa toistensa hoitajaksi, jos joku sairastuu, kun itsekin ikääntyy ja vaivoja lisääntyy.
Sen vain mitä itse olen nähnyt ja kuullut, vanhetessaan harvempi tulee sopuisammaksi. Kun ei aina tule toimeen itsensä kanssa, miten muiden.