Ei tullut kohdakseni, nytkään.
Toki sitäkin on tullut harjoitettua nuorempana, mutta nyttemmin ei.
Koska olen leski.
Pyhä Leski.
Sellainen, nöyrä, itkeskelevä surija.
Sille on pakko laittaa joulukortti, koska se muuten suree/juo itsensä hengiltä.
Toki sitäkin on tullut harjoitettua nuorempana, mutta nyttemmin ei.
Koska olen leski.
Pyhä Leski.
Sellainen, nöyrä, itkeskelevä surija.
Sille on pakko laittaa joulukortti, koska se muuten suree/juo itsensä hengiltä.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Omaan perinteeseeni on kuulunut yli 45v viedä isovanhempien haudoille kynttilöitä.
Olin pieni, kun tämä minuun istutettiin.
Nyt vein eräälle uudelle haudalle kynttilän, tytärteni kanssa.
Haudalta lähtiessäni lipesin kapealta,lumiselta uralta.
Ai Prr..
Nuorempi kysyi, etummaisena jonossa, mitä Isi sanoi.
Vanhempi, (joka on journalisti), vastasi.
Isi lähetti joulun tervehdyksen...
..kaikiin asioihin niin kyynisesti, kylmästi?
joka tätä palstaa lukee tietää jo että sun tyttäres on journalisti ja toinen maisteri onko se tällä hetkellä sun elämäs tärkein asia toitottaa sitä joka välissä ei mitenkään pahalla ja hyvää tapaninpäivä iltaa sulle mutta kun jo kyllästyttää uskotaan me muutenkin että sulla on fiksuja tyttäriä niinhän meillä kaikilla on.
joka ei tiedä.
purkaa täällä sydäntään, edes jouluna. Olette te aika hyeenoja. Tunnen häpeää joidenkin sukukupuoleni edustajien puolesta.
mutta aina ne maisterit ym sekö isälle on tärkeintä omissa lapsissaan on saanu purkaa sydäntään mun puolesta ja tulee varmaa vielä purkamaankin enkä ota siihen kantaa eikä sun kannata kenenkään puolesta hävetä ainakaan minun koska en itsekkään häpeä kirjoituksiani.
Sitä jotenkin Jouluna.
Ymmärtää tämän rajallisuutensa, kaikkeen kasvaneena.
Siihen juuttuneena.
Kaikki uudistuu, minä vain vanhenen.
Minä kaikki nämä ajat, velvoitteet.
Tätäkö varten?
Että oletkin ymmärtänyt.
Olen ymmärtänyt.
hande
... sellainen pakinoiva tyyli on hieno, josta tunnistaa kirjoittajan. Silloin kirjoituksia voi lukea ikään kuin päiväkirjana, blogina. Tytärten ammatit toimivat ikään kuin tällaisina tunnisteina, voisit kirjoittaa ne vielä isolla, esim. Journalisti.
Kiitti joulukuvauksistasi hande!
..hieno runo. Kiitos.
Lahjoja olen ostamaan surkea. Minulle on annettava listat. Toki ne orjallisesti täytän.
Miesten luovaan tapaan uskallan ostaa siihen jopa suklaarasian päälle.
Mutta yhden asian melkein taidan. Ruuanlaiton.
Tässä Joulussa, jossa pöydän neljästä paikasta on yksi tyhjä, yritän parastani.
On pakko ostaa. Joulua ilman otsaan ammuttua porsasta ei ole.
Haettuani maisterin junalta, kävimmekin kylmästä altaasta hakemassa oman ihoni värisen palan eläintä.
Veteraanin päältä muovikalvo pois ja uuniin.
Joulua siinä hiljaa rakennettiin.
Leivonnassa olen vielä noviisi, mutta senkin oppii...
Riitti jokainen ilta, poikkeuksetta. Tunnin kaksi yli puoliyön.
Itse, kun olen jo vanheneva mies, varasin nämä itselleni.
Kuudelta heräsin. Luin lehdet,katselin (kuuntelin), hiljaisella uutiset, aamun luonto-ohjelmat.
Keittiössä pörisi riisipuuro, karjalanpaisti, rusinakeitto-
Kaikki tosin eri aamuina.
Että ainakaan aterioista en tuottaisi lapsilleni pettymystä. No. kävi kuin Nykäsen Matille.
Ehkä onnistuin, ehkä en...
Puuro oli ehkä liian suolaista, siitä pyöräytettiin sultsinat.
Kuorista tuli ehkä liian rapeita.
Nämähän ovat kuin tacoja...
Karjalanpaistin valmistelun aloitin heti herättyä.
Viipaloin vielä kaupan lihat puolta pienemmiksi.
Lisäsin suolaa, sipulia,mustapippuria ja laakerinlehtiä.
Annoin kypsyä huolella kaksi tuntia, kunnes vainajan sukulaiset tulivat kylään.
Sammutin uunin, ja komensin lapseni syömään jossain välissä.
Vieraiden lähdettyä, täytin itsekin lautaseni höyryävällä paistilla.
Ilta oli täydellinen.
Ensimmäinen ote lihaan paljastui kyllä.
Kuin ylämäkeen tapettua hevosta.
Sitkeää ja raakaa.
Suolaakin liikaa.
Joulu on taas...
kysymykseeni, on jo siirtynyt toiselle sivulle.....
On kysynytkään?
Miull ko on mänt koko päivä keittiöö siivotess...
Onko väliä sillä, että on Jouluna
selvinpäin, jos kuitenkin juo kolmena-
satana muuna päivänä vuodessa. Ja niinä
päivinä kun ei juo, ajattelee jo seuraavaa
juomiskertaa. Tuollainen raittius on ihan
hanurista.
Sinulla on täytynyt olla todella rankkaa.
Itsekin taistelen viikonloppuisin alkkohoolia vastaan. Voimakkaalla tarmollani olen ne pystynyt usein lyömään tyhjiksi.
Et miust on tullu semmone omituine höpöttäjä.
Eikä hään semmone siistikää enää ole,petantti.
Hää vai verkkarhousuis päivii kävelöö.
Kahtelloo jäniksii metäst, miss niit ei oo...
Täälläkin, vaan ei nöyrä,
joskus vain itkeskelevä surija.
Ensimmäisenä yksinäisenä jouluna sain
naapuriltani konjakkipullon. Sydänlääkkeeksi
"Tuikku murheeseen
toinen tarpeeseen
kolmas kovaan koitokseen".
Tosin kovin epäilivät jos vaikka alkoholisti
naapurista tulee kun nyt yksin juo.
Vieläkin on tuo puteli korkkaamatta.
Sinulle hyvää jatkoa, aika auttaa.
Ovat minustakin väärin.
Vanhukset? Tuskin keski-ikään päässeet dorikset ja uunot.
parantaa haavat mutta minun kohdallani ei ole niin käynyt, tulee vaan uusia haavoja ja arpia.
Haavat paranevat arviksi, kun on surunsa ja murheensa kanssa oppinut elämään,
hyväksymään,
että tämä on nyt minun elämääni.
Arvet kertovat paitsi eletystä elämästä
myös siitä, että tässä on selviytyjä,
vaikka monesti on tosi vaikeaa olla katkeroitumatta vastoinkäymistensä edessä.
Kumma juttu tämä elämä, välillä se antaa ja välillä ottaa rankimman mukaan.
Miten moni meistä kantakaan haavansa ja arpensa niin,
ettei kukaan edes tiedä tai saata edes aavistaa
vierellä elävää haavoitettua.
Harmaantuva pääni painuu kohti viimeistä. Uskon että minua on petetty.
Uudeksi vuodeksi.
Hjuva!
Alkotkin avaavat ovensa...
mun puolesta sulkea samantien, ei mitään väliä.