Meillä on ollut hieno joulu, tosin tämä kaksi päivää meni liian nopeasti.
Juttelimme juuri äsken lastenkodin hoitajista. Meillä on kaksi yhteistä ihmistä, joista pidämme molemmat yksi josta lapseni pitää ja minä silloin kun se ei hauku minua. Muut ovat täysiä h
hirviöitä, joiden olemassaolokin on käsittämätöntä. Helppo on päästä lastenkotiin töihin, ei ole mitään luonne- tai muuta sopivuuskontrollia.
Juttelimme juuri äsken lastenkodin hoitajista. Meillä on kaksi yhteistä ihmistä, joista pidämme molemmat yksi josta lapseni pitää ja minä silloin kun se ei hauku minua. Muut ovat täysiä h
hirviöitä, joiden olemassaolokin on käsittämätöntä. Helppo on päästä lastenkotiin töihin, ei ole mitään luonne- tai muuta sopivuuskontrollia.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Veri on vettä sakeampaa, kuten sanottiin sijoituslasten blogissa aikaisemmin. Mulla lapset nyt kotona kokonaan. Sijrait ja lastensuojelu saivat meille ihan uuden ja läheisemmän kosketuksen. Ilman sijariaperhettä tai lastensuojelua en olisi koskaan eikä poikani käsittänyt kuinka epäoikeudenmukainen ja julma tämä maaplaneettamme on. Täällä on vain omia etujaan tavoittelevia ihmisiä, myös kuten, meidänkin kustannuksellamme. Olemme nyt yhdessä. Sijari ja lastensuojelu... ne mitettii vain, mikä meni heillä pieleen, kun eivät voi meitä enään rääkätä. Ikä. Poikani täytti 18.
ensi vuoden loppupuolella. Siihen asti tätä h-n rääkkiä on jaksettava urputtamatta.
Lastensuojelulla ja sijaireilla on ummetusta. Se kestää hieman tulla ulos. Kunnes ikää niiden uhrin pukkaa 18, ne ei voi mitään ellei eduskunta halua ikärajaa nostaa .. 30v? 40V? 60v?... naurua... Jokainen lapsi täyttää jonain päivänä 18 ja ne joutuu luovuttamaan. Koti on jälleen yhteinen. Siinä lastensuojelua parhaimmillaan! Löysin perustein veitte lapseni. Lapsi lukee nyt juristiksi. Palataan..
on taottu päähän, että ammattikouluun ja mieluimmin vielä kymppiluokan kautta. Lasten koulunkäymättömyydestä ei siellä piitata tippaakaan, pikemminkin päinvastoin.
Oman lapseni kohdalla ne eivät tässä onnistu. Olen puhunut yhdelle toisellekin lapselle kannustavasti, että hän lähtisi lukioon.
Osaston johtaja, täysi piru, ei ole itse lukiota käynyt. Häntä harmittaa suunnattomasti, että minä olen korkeasti koulutettu. Häntä harmittaa myös suuresti, että lapsestanikin tulee sellainen, ei ole pystynyt estämään pojan koulunkäyntihaluja.
Olen myös korkeasti koulutettu.Vain avustajat päikkärissä ja koulussa olivat maan tasalla, sitten muut... meni hukkaan kuin metsä.
Lastenkoti, koulukoti eikä sijari ole lapsen biologin vanhempi. Näin ollen he eivät päätä eivätkä edes ymmärrä, mihin sinun lapsesi on paitsi oikeutettu tai kykenevä. Te sinä lapsesi kanssa päätätte tulevaisuuden. Ei lastensuojelu. Yksinkertaista, vaikka ne muuta sanoisi. Yksinkertainen totuus vain. Ne päättävät vastoin halujasi kunnes lapsi on 18v. Sitten.. ei kun vain elämään ja jos syntyy useampia juristejakin, en panisi pahakseni.
Terkuin sen tulevan juristin äiskä. On muuten loppusuoralla ammattipätevyydelle. Lastensuojelu ei tule toivomaan, kun hänet kohtaa :D On hiukan tietoa enemmän kuin muilla juristeilla käytännön tasolta. Ja sinulle sekä nuorellesi: Oikeus voittaa, vaikkei se aina siltä näytä. Jos joku voi lannistaa, se on lastensuojelu, paitsi ellei vanhemmat tyydy siihen! Katsotaan pilkkuun saakka.
poika on luvattu kotiin ensi vuonna, ennen sitä 18 vuotta täyttämistä. Saa nähdä, mitä ne keksivät, että voivat pyörtää lupauksensa, joka on kirjallisena.
Ehkäpä tämä ilta. En mennyt itse palauttamaan lasta, koska oli korkea kuume. Tosin siellä paikassa hoitaja ymmärsi, eikä käskenyt lähteä sairaana liikenteeseen.
Silloin hänestä tulee varmaan huippujuristi. Tosin ei sillä alalla taida niin kovin rikastua, mutta eihän se ole elämän tarkoitus - rikastuminen rahalla.
ovat kaikki tiet kuitenkin tätäkin opiskelureittiä käyden auki ammattikorkeakouluun, teknilliseen korkeakouluun, yliopistoihin jne.
Se että on käynyt ammattikoulun ei ole enää nykypäivänä este ylös tohtoriksi asti lukemiselle.
Levyseppähitsaaja voi jatkaa nykyään lukujaan vaikka yliopistossa ja pappismieheksi.
Toisen asteen eli ammatillisen koulutuksen saaneille on jopa omat hakukiintiönsäkin kaikkin yllälueteltuihin opiskelupaikkoihin.
Eli lapsen osalta elämää eikä tulevaisuutta ammatin osalta ole menetetty vaikka lastensuojeluviranomaiset ja sijaishuolto tyrisivätkin pahasti.
Äitini aikoinaan piti sisareni ylioppilasjuhlat, mutta unohti täysin samana keväänä merkantiksi valmistuneen toisen sisaren. Tätä hän kirosi monet kerrat, että miksi hän ei tajunnut.
Merkantti sisarellani oli 25-vuotiaana yli 20 alaista ja palkkaa lähes 20ooo markkaa kuukaudessa. Ylioppilaan palkka oli 5000 markkaa kuukaudessa.
Molemmat tiet ovat yhtä arvokkaita, kun vain jommankumman saa tehtyä. Eli 19-vuotiaana tutkinto plakkarissa. Nykyäänhän molemmat tiet vaativat yhtä paljon: kolmen vuoden kovan työn.
Omalle lapselleni toivon lukiota, koska hän on niin teoreettisesti suuntautunut ja täysi tumpelo käden töissä. Ruumiillinen työ hänelle ei sovi lievän selkävamman takia, joka voi äityä pahaksi, jos joutuu rasitukseen.
Meidän lastensuojelulaitoksessa vaan ei välitetä pätkääkään, tekevätkö lapset läksyt vai ei. Kyllä alle 15-vuotias tarvitsisi tähän vielä kontrollia. Tästä väännetään jatkuvasti kättä minun ja laitoksen välillä. Oman poikani olen saanut kotona viikonloppuisin lukemaan, viikolla ei tee mitään. Hyvin kuitenkin koulu menee, kun viikonloppuisin käydään läpi niitä heikkoja kohtia.
Vihaan tätä lastensuojelua sen verran, että toivon lapseni valitsevan toisen tien: ei mitään lastensuojelun kanssa tekemisissä olevaa.
Käy kateeksi kaverini, kun he harrastavat kaikenlaista ja minun harrastus on tämä murhe, itku ja hammastenkiristys: lastensuojelu. Ei jää aikaa normaalielämään, kun kirjoittelee ja toimii muuten lastensuojeluasioissa.
Oma ammaatillinen kehittyminen on jäänyt täysin.
Eino Leino sanoi sen hienosti: "miks kohtaloita muiden ma mietin..."
Miksi minusta ei tullut primaballerinaa, vaan tämän murheen ja itkun eläjä?
elämättä jäänyt elämä kiinni. Ei ehkä mitenkään onnistu ainakaan omin voimin. Hypätä vain yli. Sekin on huono kun ei tiedä missä tilanteessa milloinkin kauheuden muistot palautuu ja itku pakkaa päälle.
Olen päättänyt, että lapseni menevät pois jotain siltaa pitkin omaan elämään, painolastin pyrin kantamaan itse. Vaan piru periköön jokaisen asianosaisen, ei kannata kovin olla tekemisissä kanssani. Olen päättänyt, että vetelen turpaan ihan kokreettisesti kaiken vihan voimalla, jos vain mahdollisuus tulee ja ettei ole muita näkösällä.
vain pystyy. Harvinaisen yksimielisiä olemme hyvistä hoitajista ja piruista sijaishuollossa.
Niitä piruja sivaltelen sanoin, se on sallittua ja lyödä nyrkillä en osaa.
niin paljon minäkin lasten elämästä menetin....ja vain siksi kun sossu ei muualta saanut ihanan rauhallisia hyvin kasvatettuja lapsia jotka osasivat olla kohteliaita...
kerron kasvatuksen salaisuuden... ei kiroilla muuten kuin hedelmän,juuriksien nimiä mainitsemalla... sovitaan mitä kaupasta ostetaan... jos jotain luvataan siitä kiinni pidetään... kotiin tullaan kun sovitaan...jos hiukan myöhästyy..selvitetään keskustelemalla miksi näin...suihku/sauna säännölliset tuolloin myös vaattet vaihdetaan.. iän mukaan neuvotaan pesukoneen käyttö tai pieni pyykki käsin.. astiat tiskataan...laskotetaan vaatteet..ym. Jos lapsella/nuorella murheita niistä luottamuksellisesti puhutaan...ja autetaan tarpeen vatiessa..jne.
kun en meinaa jaksaa tätä touhua.
kyllä se minunkin maailmani alussa laittoi sekaisin.... ja nyt vain yritän selvitä ja jaksaa lasteni takia..
päättyy ja huomenna lähdemme yhdessä neljän päivän matkalle.
Sitten lapsi saa olla kotonaan kaikki viikonloput, ja luultavasti saamma tavata kerran viikossa viikollakin.
Tosin pojalla on niin paljon omia tekemiään, että ehkä se jää väliiin.