Apua... miten mä nyt tän kertoisin koittakaa ymmärtää mitä haen takaa. Tää tuntuu teistä monista mun ikäisistä tosi typeältä mut mä toivon että jaksatte lukea ja vastata
Eli en tavallaan oo mikään normaali nuori. Olen kymmenen vuotiaasta asti käynyt isän kanssa metsästämässä ja harrastanut ammuntaa. Olen myös reserviläisten jäsen (eli kaikkee maanpuolustus juttua.). olen tällaiseen elämään tutustunut kun isä alkoi viemään mua kaikkialle tällaisiin ja mä tykästyin heti. Nyt musta tuntuu et nää mun harrastusvalinnat tulee vaikuttaan mun tulevaisuuteen aikas paskasti.
Miks ihmiset saa musta aina sellaisen kuvan ennen kun ne tutustuu muhun että olen sellainen joka ampuu kaikkea liikkuvaa ja tappaa eläimiä 24/7?? Että mun motto on "kaikki isänmaan puolesta" ja huone olisi maastokuvio tapetin peitossa?? En mä ole sellainen! sen takia mulla ei ole montaakaan kaveria koska ne ei ees yritä tutustua muhun ku ne on jo joltakulta kuullu mitä harrastan. Mua pidetään heti lesbona tai muuten vaa päästään vialla olevalta. Mä oon normaali ihminen mun harrastukset ovat vaan epätavalliset! miks ihmiset ei voi hyväksyä sitä??? Enkä oo sellanen mitä tossa edellä sanoin. metsästystä harrastan vain syksyllä noin kaks kertaa viikossa. ammuntaa kerran pari kuussa. ja reserviläistoiminnassa on viikoittain kaikkea maanpuolustus juttuja mut käyn vaan muutamassa hassussa ammuntakilpailussa per vuosi! ja heti mielletään joksikin himotappaja/sotilaaksi! ja joo aion käydä armeijan so what!
Mikä siinä on että jos tyttö harrastaa metsästystä ja ammuntaa se on ok... jos se menee armeijaan se on ok.... jos se on reserviläisissä se on ok.... mut jos oot näissä kaikissa mukana sä oot lesbo friikki!
mulla on muutakin elämää. mä harrastan tanssia. mulla on kavereita joiden kanssa käyn juhlimassa ja kaupungilla yms. olen lukiossa ja opiskelen.
Monet myös saa sen käsityksen että kerskun mun harrastuksilla ja oon sellane "kattokaa ku osaan ampua ja harrastan metsästystä enkö ookki kova tyyppi??" ei oo mikään tarkoitus! siks mä oon aina hiljaa mun harrastuksista enkä kerro niistä mutta yleensä ne saa sen kuitenkin selville
Eli mun perimmäinen ongelma on se, että mä pelkään etten tule ikinä löytämään ittelleni miestä ku oon tämmöinen. tai kavereita... noissa mun harrastuksissa käy yli 30 vuotiaita miehiä ja ne sanoo kuinka hienoo se on että on nainenkin mukana näissä jutuissa. mutta kuinka moni nykynuori ajattelee niin? ei näköjään monikaan.
Mä mietin et miks musta ei voinu tulla sellaista tavallista teinityttöä joka pukeutuu muodikkaasti, harrastaa pelkkää tanssia ja kuntosalia ja yrittää napata jätkän ihan mistä vaan? Mä mietin että kumminko teen: vaihdan mun elämäntavat normaaliksi (jolloin mulla on edes jotain mahdollisuuksia saada jostain mies) mutta elämäni olisi minusta masentavaa....... vai jatkanko näin ja tulen elämään loppuelämäni todennäköisesti yksin........ (johon en pysty. tässä mainittakoon et mut jätettiin toukokuussa ja sen jälkeen on tuntunut että en voi ikinä tulla elämään ilman rakkautta. en ole päässyt siitä vieläkään yli)
Te 16----> jotka jaksoitte lukea vastatkaa mulle jotain. (Ja nyt metsästyksen vastustajat voi mennä pois ei ole nyt kyse siitä puhutaan siitä sitte toisessa kategoriassa)
Eli en tavallaan oo mikään normaali nuori. Olen kymmenen vuotiaasta asti käynyt isän kanssa metsästämässä ja harrastanut ammuntaa. Olen myös reserviläisten jäsen (eli kaikkee maanpuolustus juttua.). olen tällaiseen elämään tutustunut kun isä alkoi viemään mua kaikkialle tällaisiin ja mä tykästyin heti. Nyt musta tuntuu et nää mun harrastusvalinnat tulee vaikuttaan mun tulevaisuuteen aikas paskasti.
Miks ihmiset saa musta aina sellaisen kuvan ennen kun ne tutustuu muhun että olen sellainen joka ampuu kaikkea liikkuvaa ja tappaa eläimiä 24/7?? Että mun motto on "kaikki isänmaan puolesta" ja huone olisi maastokuvio tapetin peitossa?? En mä ole sellainen! sen takia mulla ei ole montaakaan kaveria koska ne ei ees yritä tutustua muhun ku ne on jo joltakulta kuullu mitä harrastan. Mua pidetään heti lesbona tai muuten vaa päästään vialla olevalta. Mä oon normaali ihminen mun harrastukset ovat vaan epätavalliset! miks ihmiset ei voi hyväksyä sitä??? Enkä oo sellanen mitä tossa edellä sanoin. metsästystä harrastan vain syksyllä noin kaks kertaa viikossa. ammuntaa kerran pari kuussa. ja reserviläistoiminnassa on viikoittain kaikkea maanpuolustus juttuja mut käyn vaan muutamassa hassussa ammuntakilpailussa per vuosi! ja heti mielletään joksikin himotappaja/sotilaaksi! ja joo aion käydä armeijan so what!
Mikä siinä on että jos tyttö harrastaa metsästystä ja ammuntaa se on ok... jos se menee armeijaan se on ok.... jos se on reserviläisissä se on ok.... mut jos oot näissä kaikissa mukana sä oot lesbo friikki!
mulla on muutakin elämää. mä harrastan tanssia. mulla on kavereita joiden kanssa käyn juhlimassa ja kaupungilla yms. olen lukiossa ja opiskelen.
Monet myös saa sen käsityksen että kerskun mun harrastuksilla ja oon sellane "kattokaa ku osaan ampua ja harrastan metsästystä enkö ookki kova tyyppi??" ei oo mikään tarkoitus! siks mä oon aina hiljaa mun harrastuksista enkä kerro niistä mutta yleensä ne saa sen kuitenkin selville
Eli mun perimmäinen ongelma on se, että mä pelkään etten tule ikinä löytämään ittelleni miestä ku oon tämmöinen. tai kavereita... noissa mun harrastuksissa käy yli 30 vuotiaita miehiä ja ne sanoo kuinka hienoo se on että on nainenkin mukana näissä jutuissa. mutta kuinka moni nykynuori ajattelee niin? ei näköjään monikaan.
Mä mietin et miks musta ei voinu tulla sellaista tavallista teinityttöä joka pukeutuu muodikkaasti, harrastaa pelkkää tanssia ja kuntosalia ja yrittää napata jätkän ihan mistä vaan? Mä mietin että kumminko teen: vaihdan mun elämäntavat normaaliksi (jolloin mulla on edes jotain mahdollisuuksia saada jostain mies) mutta elämäni olisi minusta masentavaa....... vai jatkanko näin ja tulen elämään loppuelämäni todennäköisesti yksin........ (johon en pysty. tässä mainittakoon et mut jätettiin toukokuussa ja sen jälkeen on tuntunut että en voi ikinä tulla elämään ilman rakkautta. en ole päässyt siitä vieläkään yli)
Te 16----> jotka jaksoitte lukea vastatkaa mulle jotain. (Ja nyt metsästyksen vastustajat voi mennä pois ei ole nyt kyse siitä puhutaan siitä sitte toisessa kategoriassa)
Vastaukset 10
Vanhimmat
ihmiset pääsee eroon siit ensivaikutelmast.
Sä kirjotit äsken hyvin ja asiallisesti.
Kerroit miten tilanne oikeasti on.
Kun kerrot uusille tyypeille ton niin kaikki on ok.
Tietenkään heti ei tarvitse harrastuksia kertoa.
Mutta kun sen aika tulee niin kerrot just miten paljon olet mukana siinä ja kerrot vaikka leikkisästi ettet todellakaan ole sellainen mitä ensivaikutelma kertois.
Löydät kyl jonkun hyvän jätkän.
Sulla on ystäviä.
Eli ei niistä pulaa tuu.
Kun pistit vaihtoehdoksi sen että muutat elämäntapasi, jotta saisit edes jotkin mahdollisuudet löytää miehen, niin ajattelitko että olisitko onnellinen sellaisen miehen kanssa joka ei ymmärrä eikä hyväksyisi "todellista" sinua?
että ei mua oikeestaa kiinnosta pätkän vertaa mitä joku harrastaa.. et kukaa ei ainakaan vielä oo ollu mun mielest friikki koska harrastus on erikoinen tai jonkun stereotypian vastainen.. sit jos tyyppi on muuten täys idiootti nii se on sit eri asia.. mut musta vähä kuiteski tuntuu, ettet sä kuulu tohon jälkimmäiseen porukkaan, onneks..
Kuule on vaan ihmisissä se vika, miksi miksi eivät ymmärrä harrastustasi. Ja en nyt tarkoita pahalla, mutta oletko varma, että vika on juuri aina siinä harrastuksessa? Oletko muuten ihan "normaali" ihminen?
Pakko nyt kirjoittaa tältäkin kantilta, vaikka en ole kovin kannustava. Itse valitsen ihmisiä joihin tahdon tutustua,ulkonäön perusteella. Heti perässä tulee käyttäytyminen. En halua tutustua ihmisiin jotka näyttävät poikkeuksellisen epämiellyttäviltä. Myöskin hiljaiset ihmiset joiden kanssa ei kuitenkaan saisi mitään juttua aikaiseksi, ovat sellaisia joiden kanssa en mielelläni hengaile. Hiljaisuus on kiusallista. Tai sitten muuten huonosti tai liikaa huomiota herättävästi käyttäytyvät henkilöt ovat myös sellaisia joiden seura ei voisi pahemmin kiinnostaa.
Ensivaikutelma on siis tärkeä tekijä. Harrastukset eivät kuulu ihmisen ensivaikutelmaan.
ja nyt jotain kannustavampaa: Yritä itse tutustua ihmisiin! ja yritä tutustua sellaisiin, joita muut jo ennestään tuttusi eivät tunne.
olen ihan normaali. puhun paljon että en viihdy itsekkää hiljaisten parissa. paljon huumorintajua, sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut..... et en mitenkään ihmeellisesti muista poikkea.
siitä vaan saa sen kuvan ku mua on kiusattu ku olin 10-14 mun harrastuksista ja mua kutsuttiin just kaikill murhaaja nimillä sun muuta. mua kiusas sellaisetkin jotka ei ees vastustanu metsästystä. kerran ku bilsan tunnilla tuli asiasta puhetta ja ope kysyi ketkä vastustaa metsästystä kaikki jätkät nosti kätensä ylös. heistä ei oikeesti kukaan vastustanu sitä mut ku mä sitä harrastin niin totta kai. ja mä oli kaikkien kanssa ollu aina kaveri siihe asti ku ne kuuli mun harrastuksista. saivat jonkin aiheen pilkata jotakuta...... tuolla lukiossakin tulee moni sanoo että aseet pitäis kieltää ja sivari on ehdoton kaikille..... nooh... ei siinä mitää siitä vaan tullaan aina mulle valittaan. jos mä olisin jätkä kukaan ei sanoisi mitää.
Metsästys ja ammunta ovat upeita harrastuksia! Sinulla ei ole mitään syytä aliarvioida niitä. Mutta nuohan vievät suhteellisen vähän aikaasi, entäpä jos yhdistäisit valo- tai oikeastaan digikuvauksen noihin. Siis kamera aina mukaan ja voit kuvata värejä,luontoa makrona yms. Saisit siitä lisää sisältöä matkoihisi.
Maanpuolustukseen olennaisesti liittyy historia, sinähän voisit loistavasti lisätä ampumaharjoituksiisi matkat paikkoihin joissa aikojen alusta on ammuutu oman hengen säilyttämiseksi. Googeloi noista, löydät varsinaisen aarreaitan!
Oppi ja tieto on AINA hyväksi. Miksi ihmeessä alkaisit ihannoida jotain pintaliitäjä tyttöjä? Tuo sotisi voimakkaasti sinun omia arvoja vastaan ja saisi tuntemaan sinut vain nollaksi.
Ja jos sinä luulet että elämän tarkoitus on olla nätti pintaliitäjä "saadakseen mies" - voi kamala!
Jatka vain omia harrastuksiasi laajentaen niitä entisestään ja tulet huomaamaan että ihmiset (pojatkin) jotka ovat kiinnostuneita samoista asioista kui sinä ovat niin monta kertaa arvokkaampia ja mielenkiintoisempia. Ole huoletta tulet kyllä tapaamaan heitä!
Olet tietysti oma itsesi :D Miksi haluaisit muuttua muuksi jos sellainen elämä ei ole sinua varten. Harrastuksesi kulostivat mielenkiintoisilta, enkä minä ainakaan luokittelisi sinua niiden perusteella miksikään friikiksi. On hienoa, että uskallat olla oma itsesi!
uskallus alkaa vaan tuleen pikkuhiljaa vastaan. mutta eiköhän se siitä :)
Siis itse oon varmaan aika samassa iässä oleva vastakkaisen sukupuolen edustaja ja mun mielestä se on vaan hienoo että on olemassa muitakin kun niitä saman kaavan kautta olevia ihmisiä. Itekki oon harras gallerian vastustaja, ja vaikka se on verottanu mun elämää siten, että oon jääny ulkopuolelle aika monesta sosiaalisestä ryhmästä ja joka kontakteista niin so fucking what. Ite oon ainakin ylpee omista tekemisistäni ja omalaatuisuudestani. Neuvoisin kuitenki välttää korostamasta mitään tollasta tiettyä ominaisuutta, nimittäin harvassa on ne samanhenkiset ihmiset mitkä tulee vastaan tässä elämässä, vaikka niitäkin on.
Etköhän säki ennemmin tai myöhemmin löydä itselles kumppania, kuin toivon myös käyvän itselleni. Jos ei tänään niin sit ens viikolla tai ens vuonna, mihis tässä on kiire valmiissa maailmassa.
kirjoittajan asenteesta kannattaa ottaa sinunkin mallia :D