Tuskinpa olen ainoa joka painii tuon ongelman kanssa, tyttö vai poika? Siis lähinnä sen takia, että saan tyydytystä pukeutuessani naisten asuihin. Tapa tulee ja menee, joskus voimakkaampana ja toisinaan tuntuu, että se on jo jäänyt... kunnes alkaa uudestaan. En tiedä mistä mieltymys tulee, koska olen heterosuhteessa. Tosin avokki on heittänyt puoli leikillään, että olisin bi??? Pahinta asiassa on salailu! Ristiriitaisia tunteita, syyllisyyttä... sitä tästä elämästä on tullut :( Tietäisikö joku vertaistukea, vai löytyisikö peräti naista jonka kanssa jutella asiasta? Haluaisin kuulla naisen näkökulman miehen "harrastukseen". Kun tiedän, että jonain päivänä minun on kuitenkin pakko puhua asiasta kumppanin kanssa...
TV (kö?)
poika nimeltä Päivi
202039
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Et todellakaan ole ainoa, joka painii ongelman kanssa. Ongelmaksi sen tekee se, ettet saa olla oma itsesi. Kysymys ei liene tavasta, koska et ilmeisesti mahda sille mitään.
Tuo voimakkuuden vaihtelu taas selittyy stressinsietokyvyllä. Silloin kun olet stressaantunut ja väsynyt, vaiva kiusannee eniten. Tämä johtuu siitä, että et jaksa ja kykene peittämään minuudestasi kumpuavaa tarvetta vaan se tulee läpi mielesi torjunnoista huolimatta.
Asia koskee sukupuoli-identiteettiäsi. Ei mitenkään sitä mihin olet suuntautunut seksuaalisen kiinnostuksesi suhteen. Se että on nainen ei tarkoita sitä että pitäisi olla seksuaalisesti suuntautunut miehiin päin, onhan maailmassa lesbisesti suuntautuneita naisia.
En osaa sanoa oletko tv vai peräti ts. Sinä voit sen sanoa mutta ensin täytyy hyväksyä oma itsensä ennen kuin voi sanoa asian itselleen.
Halit ja hyvät uudet vuodet
aikasemmin kirjottaneella voi olla paljon valaisevampi käsitys..mut alkutekstien perusteella vain tyypilliset "transvestiitti oireet"..tuosta ei tuu ilmi ett haluisitko ja mietitkö tosissasi että olet -syntynyt väärään sukupuoleen- sanoit jotain myös tuntui menneen välillä jo ohi..siitä nämä omat päätelmäni.. hyväksy se ensialkuun että olet vähintään naisten vaatteista kiinnostunut..kannattaa olla ajatuksilleen mahd.rehellinen
Kiitos vastauksesta sinulle! :) Oikeassa olit tuon stressin väsymyksen vaikutuksesta mieltymysten määrän suhteen. Joskus tuntuu kuin "pakenisin" todellisuutta pukeutumalla naiseksi. Mene ja tiedä...
En mieti niinkään sitä, että olisin syntynyt "väärään" sukupuoleen, vaan sitä, että mitä minä oikeasti olen? Olen elänyt vain hetero suhteissa, mutta niiden ohessa on kulkenut halu pukeutua naiseksi. Yksi ex:ä tietää asiasta... ei moittinut, mutta ei kyllä "lämminnyt" asialle. Hän olisi halunnut nähdä minun harrastavan seksiä miehen kanssa??? Mutta kun siitä ei ole tässä kysymys (ainakaan minulle), vaan pukeutumisessa!!! Ehkä se oli nuorempana fetismiä, keino hankkia tyydytystä? Mutta nykyisin siitä on hävinnyt se "jännitys", nyt tunne tulee siitä kuinka täydellisesti pukeudun naiseksi, kävelen/käyttäydyn/näytän kuin nainen?
kuvaamasi sopii transvestiittiin,jos vain haluat joskus pukeutua naisten vaatteisiin, muttet olla fyysisesti nainen.Naisena ja parisuhteessa eläneenä voin kertoa, että kokemus on ollut hirvittävä.Luehan otsikon Ex-miehen transvestisuus-viestit. Transtukipiste Helsingissä voisi auttaa sinua.
Kerrot hirvittävistä kokemuksista. Ehkä ne ovat olleet sellaisia sinulle, mutta ajattele miten kokee TV tai TS joka on epävarma. Pahimmillaan alkaa tuntea niin suurta syyllisyyttä kirjoituksesi perusteella että tekee itsemurhan. Vähän rajaa mitä vastaa tuollaiseen kysymykseen. Mietipä tosissasi tarvitsisitko itsekin apua koska koet edelleen päättyneen parisuhteesi hirvittävänä. Et ole pystynyt edelleenkään sitä käsittelemään ja nyt pelottelet toisiakin. Oletko itse ottanut yhteyttä Transtukipisteelle tai transasioita ymmärtävään psykologiin tai psykiatriin.
Jos olen oikein käsittänyt kirjoituksesi, asetat itsesi marttyyriksi ihmissuhteen päättymisestä. Kuitenkin ihmissuhde on aina kahden yksilön välinen suhde eikä siinä tarvita oikeassa olevia suhteen ulkopuolelta. Kaikki eivät ole samanlaisia ahdasmielisiä ihmisiä kuin sinä eivätkä kaikki näe sukupuolta niin seksistisesti ja stereotyyppisen rajoittuneesti kuin sinä näet. Haluat pakottaa oman arvomaailmasi toiselle enkä siksi yhtään ihmettele jos suhteesi on mennyt kiville. Olisi mennyt ilman tätäkin asiaa.
On tietysti valitettavaa että ihmisten täytyy ansaita rakkaus ja hyväksyntä. Exäsi joutui valitsemaan ehdollisen rakkautesi ja oman itsensä väliltä. Se on lopulta parempi kaikille että toisilleen sopimattomat ihmiset eroavat. Asennevamma on hoidettavissa mikäli osapuolet haluavat sitoutua sen hoitamiseen.
Transihminen on tuossa vaiheessa herkkä ja painii oman itsensä kanssa. Sisäinen tarve olisi olla kokonainen ihminen, mutta kasvatus on tuonut ihmiseen estoja. Miten luulet ihmisen paranevan kurilla? Vahvistaa yliminän estoja? Ei varmaankaan ole kovin hyvä ja pysyvä ratkaisu, koska paine purkautuu myöhemmin kuitenkin. Mahdollisesti hallitsemattomasti tai pahimmassa tapauksessa väkivaltaisesti.
Transvestiittien kannattaisi harkita keskinäisiä suhteita, miksi sotkea sellaiseen touhuun muita viattomia ihmisiä jotka eivät sitä halua?
kerron vain oman kokemukseni. Päättyneestä avioliitosta olen selvinnyt, mutta petetty transun ex-puoliso,siinä on vielä tekemistä. Asiaan liittyy niin paljon sellaista, josta sinä et tiedä, joka on hidastanut selviytymistä.Olen toki ollut yhteydessä noihin kaikkiin, joten tiedän tarkalleen mistä puhun.Ainoastaan vastaavan kokeneen naisen vertaistuki on saamatta, mutta eiköhän siihenkin tule apua.Transtukipisteessä alkaa tammikuussa koko kevään kestävä läheisille tarkoitettu vertaisryhmä.Keskusteluapua puhelimitsekin sieltä saa.
tämä lause toistuu eri muodoissa useinkin:
"Päättyneestä avioliitosta olen selvinnyt, mutta petetty transun ex-puoliso,siinä on vielä tekemistä."
Sen ymmärrän jos tiitti vetää mekon päälleen ja lähtee iskemään miehiä (tai naisia), silloin on petetty vaimoa. Mutta sitä en ymmärrä että toistuvasti tiittien puolisot kokevat pettämisenä sen että mies ei ole kertonut tyttöilystään. Onhan paljon muitakin asioita joista ei avioliitossa kerrota, eikä niitä koeta pettämisenä. Kokeeko tiitin vaimo miehensä pukeutumisen naiseksi todellakin pettämiseksi. Onko se pettämistä itsensä kanssa, yleensähän pettämisessä tarvitaan toinenkin puolisko.
"Asiaan liittyy niin paljon sellaista, josta sinä et tiedä, joka on hidastanut selviytymistä."
Tuo kyllä kiinnostaisi minua ja varmaan monia muitakin joilla parisuhde on katkennut näihin transasioihin. Mikä on niin raskasta että se vaikuttaa vielä pitkään parisuhteen päättymisen jälkeenkin. Olihan minullakin eron jälkeen rankkaa, mutta olen siitä selvinnyt mielestäni kohtuullisen ehjin nahoin.
...että naistransvestiitteja eli partailijoita on aika vähän, ja nekin piilossa?
Aika paljon samanlaista oli elämäni aikaisemmin. Heterosuhteessa elin minäkin, vaikka tunsin olevani nainen. Syyllisyyttä ja häpeääkin tuli koettua kun ei tiennyt mikä olin. Kiinostus naiseksi pukeutumiseen vaihteli vuosien mittaan, kunnes päädyin siihen että olen nainen ja sille pitää tehdä jotain että pystyy elämään. Oma ratkaisuni oli että olen nainen ja nyt olen sitä kokonaan. Mutta se ei välttämättä ole sinun ratkaisusi, se on selvitettävä itselle. Oletko mies joka haluaa ajoittain eläytyä naisen elämään (transvestiitti). Vai haetko naisten vaatteista vain seksuaalista mielihyvää (transvestiittinen fetismi). Tai koetko itsesi kokonaan naiseksi ja haluat myös korjata sukupuolesi fyysisestikin naiseksi (transsukupuolinen). Vertaistuki voisi olla hyväksi, mikäli asuinpaikkakunnallasi voisit sellaista saada, sähköpostikeskustelutkin voivat auttaa eteenpäin.
Paskamummo se ei osaa kysymymerkkiä?
Olen tv ja en tunne itseäni naiseksi, mutta rakastan naisten asuihin pukeutumista, niiden kauneus, sirous ja siinä se salaisuus. Ymmärrystä olen saanut vain toisilta transsuilta, homot eivät juurikaan ole kiinostuneita asuistani. Ukm:lle tämä on ongelma. Valinta on kuitenkin itseni ja sen mukaan elän. Salaaminen ei pahemmin rassaa, ehkä paljastuminen.
Toisaalta tiedän muutamia tapauksia joissa aviopuoliso todella hyväksyy asian.
Uskon, että puoliso joka hyväksyisi asian luonnollisena osana vaikkapa yhteisen seksielämän piristystä saisi myös itsekin tyydytystä.
Tämä näin lyhyesti ja pinnallisesti.
vakavia asoita .Erään tuttuni hermot petti ihmisten typerien neuvojen ja painostuksen seurauksena ja hän päätti vaihtaa hiippakuntaa.Itse olen androgyyninainen ja olen harkinnut sukupuolen vaihdosleikkausta,koska olen alkanut pelätä jos minulle käy samoin.Jonain päivänä joku iän karttuessa huomaa todellisen sukupuoleni,enkä ole varma miten reakoin koska olen ollut nainen tähän asti tosin paras ystäväni on mies mäinennainen ja on luvannut tukensa tuli mitä tuli.Ja todelliset ystävät eivät pidä ketään minään muuna kuin kavereina.Eli jos menee saunaan oli kaveri mies tai nainen ei sitä noteerata sexsi mielessä hän on vaan kaveri.ÄLKÄÄ siis välittäkö selaisesta ihmisestä joka ei teistä pidä jättäkää hänet ja hänen mielipiteensä olemattomaan arvoonsa.Muistakaa todelliset ystävät auttaa ymmärtää ja rakastaa.
Toivon sinulle voimia asian tiimoilta. Itse koin valtavaksi luottamuksen osoitukseksi että oma mieheni otti erityispiirteensä keskustelun alle jo heti suhteemme alkumetreillä, hän on täysi hetero, tykkää vain pukeutua silloin tällöin (viikottain). Toki maailmasta löytyy varmastikin naisia jotka eivät asiaan osaa suhtautua yhtä luontevasti ja avoimesti kuin itse asian koen, mutta luota siihen että oma paikkasi loksahtaa kyllä kohdalleen. Arvostan miestä, joka uskaltaa tuoda molemmat puolet itsestänsä esille! Onnea ja menestystä sinulle!
sinulleja hyviä vuosia liitossasi.
... hattua sinulle!!! :) Vastauksesi lämmittää mieltä ja ehkä tässä on minullakin toivoa? ;) Tosin en tiedä kuinka minuun tullaan suhtautumaan kun kerron tai käy ns. "käry". Mieli tekisi ottaa puheeksi avokin kanssa, mutta kun sitä lopputulosta ei tiedä :( Vaan en haluaisi tavallaan "valehdella" suhteessa, tai siis paremminkin jättää kertomatta. Tämä on sellainen "Sofien valinta", jos tiedät elokuvan...?
Sofien valinta oli kaksoisitsemurha juutalaisen psykopaatin kanssa. Että onnea matkaan :)
Tyydytystä? En minä ainakaan saa tyydytystä naisten asusteista, miesten vaatteet vaan sattuu aiheuttamaan mulle ahistusta. Ne on tylsiä, ne ei istu hyvin päälle, materiaali josta ne on tehty on aina hirveää jne.