Minulla on järjettömän suuri ongelma, joka on vaikuttanut koko elämääni. Ihmissuhteeni, opiskeluni ja työni ovat kärsineet todella pahasti. Näen painajaisia lähes joka yö.
Se alkoi ystäväni kuoleman jälkeen, ja on jatkunut yli kolme vuotta eri asteisena. Nyt on taas todella paha vaihe.. Painajaiset on pahimpia kun nukun yksin, mutta jos esim. ystävä on vieressä yön, saatan nukkua jopa todella hyvin. Sekään ei taas onnistu että olisin joka ainut yö jonkun vieressä.
Unilääkkeistä ei ole ollut apua, päin vastoin, rentoutuslevyt yms on kokeiltu.. Lääkäreillä on loppunut ideat kesken. Onko kellään vastaavia kokemuksia, ja mitään mikä on auttanut ?
Se alkoi ystäväni kuoleman jälkeen, ja on jatkunut yli kolme vuotta eri asteisena. Nyt on taas todella paha vaihe.. Painajaiset on pahimpia kun nukun yksin, mutta jos esim. ystävä on vieressä yön, saatan nukkua jopa todella hyvin. Sekään ei taas onnistu että olisin joka ainut yö jonkun vieressä.
Unilääkkeistä ei ole ollut apua, päin vastoin, rentoutuslevyt yms on kokeiltu.. Lääkäreillä on loppunut ideat kesken. Onko kellään vastaavia kokemuksia, ja mitään mikä on auttanut ?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minulla on hyvin samanlainen tilanne. Neutraalit ja vähän mystiset unet ovat minulla harvassa, sen sijan näen tai paremminkin koen (!) painajaisia paljon ja useasti. Painajaiseni eivät ole mitään helppoa koettavaa. Niissä ei ole mitään pieniä epäonnistumisia tai uhkatilanteita, vaan painajaiseni ovat erittäin väkivaltaisia, raakoja ja henkisesti uuvuttavia. Herään painajaisista välillä omaan huutooni tai hikilammikkoon, välillä puolisoni herättää minut, kun olen riuhtonut, uikuttanut tai läähättänyt unissani. Painajaisten takia yöt eivät ole minulle aina lepoa, vaan väsymyksen lisäksi kärsin ajoittain päivisin ahdistuksesta öisten kokemusten poukkoillessa mielessä.
Olen ollut painajaisten näkijä pienestä lähtien. Vuosien saatossa olen opetellut tuntemaan uniani ja huomannut selvän rytmin elämäntilanteeni ja painajaisten määrän välillä: mitä stressaavampi ja vaikeampi elämäntilanne, sitä enemmän ja vaikeampia painajaisia. Käyn nykyisin aina painajaiseni päivän aikana läpi saadakseni niistä rauhan. Olen havainnut, että tosielämän haasteet, vaikeudet ja ihmiset tulevat painajaisiini, tosin uusina yhdistelminä, oudoissa ympäristöissä. Painajaiset ovat selvästi minulle liioiteltuja ja vääristyneitä harjoitusratoja arjen tapahtumien ja tunteiden haasteista.
Vaikka painajaisten tuoma ahdistus ja unen puute on välillä rankkaa, olen itse tullut siihen tulokseen, että painajaiset ovat minun mieleni tapa järjestellä asioita, purkaa kokemuksia ja yrittää selvitä vaikeuksista. Ja kyllähän ne pakottavatkin tapahtumia uudella tavalla jäsentelemään. Ainakin olen painajaisten kautta oppinut itsestäni paljon: päivänvalossa voin vilpittömästi uskoa ettei jokin asia minua vaivaa, tai selviän, tai olen vahva. Toistuva painajaistyyppi kuitenkin paljastaa mikä on asia tai tilanne jonka koen uhkana, missä koen epäonnistuvani, minkä asian paine on kasvamassa liian suureksi jne.
En halua käyttää unilääkkeitä, sillä ei painajaisten näkeminen ole mielestäni sairaus tai kirous. Se on ominaisuus, mielen tapa käsitellä todellisuutta nukkuessa. Olen tilanteen kanssa ihan sinut, vaikka joskus unien hirvittävyys vie yölevon lisäksi päivänkin mielenrauhan.
Voi kokeilla lääkkeitä painajaisiin, jos on liian rankkaa. Monet masennukseen tarkoitetut lääkkeet vievät unet kyllä pois, eli voi kyllä kokeilla, jos oikein rankasti vaikuttaa elämään. Nukahtamislääkkeet lähinnä lisäävät painajaisia, ainakin omalla kohdalla.