Jos nyt kuitenkin hieman taas nostetaan aihetta esiin.
Kameramallin valinta
Tyypillisesti valmistajilta löytyy kolmen tasoisia kameroita. Lähtötasolla on tarjolla edullisia runkoja aloittelijoille ja peruskäyttäjille. Ne on tehty helppokäyttöisiksi, pieniksi ja kevyiksi. Kuvaukseen on tarjolla erilaista automatiikkaa. Kokoa ja hintaa on alennettu käyttämällä muovista tehtyjä kuoria sekä jättämällä pois erilaisia liitäntöjä. Hintaluokka syksyllä 2008 on 450-900 euroa.
Aktiiviselle harrastajalle tarjotaan seuraavaa tasoa. Näissä kameran kestävyyttä on lisätty metalliosin ja kuorin. Kameran kuvaustoimintoja on lisätty, ja liitäntöjä löytyy muun muassa studiosalamalle ja pystykuvauskahvalle. Hinnat n. 800-2000 euroa.
Ammattitason kamerat kestävät usein kosteutta ja pölyä, ja niissä voi olla pystykahva kiinteästi. Kamerat ovat suuria ja painavia. Sarjakuvausnopeudet ovat suurempia, kuvausasetuksia on enemmän ja liitäntöjä löytyy esimerkiksi langattomalle verkolle. Ammattimalleista käytetyimpiä ovat suurien valmistajien Nikonin,Canonin ja Olympuksen mallit. Hinnat alkavat noin 1500 eurosta.
Mallin valinta riippuu omista tarpeista. Harrastaja voi harkita aloittavansa perustasolta ja odottavansa vielä runkojen paranemista tai hankkia heti hiukan kestävämmän laitteen. Myös käytetty ammattimalli voi olla kiinnostava, jos sellainen sattuu edullisesti vastaan.
Tunnettuja merkkejä C,N,O puoltaa myös runsas lisätarvikkeiden saatavuus myös käytettynä. Kameran kunto kannattaa tarkastaa hyvin tai ostaa runko liikkeen kunnostamana jos mahdollista.
Kun oma kameramerkki/tyyppi on valittu, niin kannattaa selvittää sopivan tasoiset mallit. Näistä voi selvittää ominaisuudet, etsiä lehtiarvosteluja, selata kommentteja verkkopalstoilta ja loppujen lopuksi käydä myös kokeilemassa, miltä kamera tuntuu kädessä. Runkojen koossa ja muotoilussa on yllättävän paljon eroja. Tuntuma kädessä on tärkeää, sillä kyseessä on paljon käytettävä väline.....siis varsinainen käsityökalu.
Tuskin kukaan haluaa käyttää pitkään ruuvimeisseliä jossa on litteä kahva heh heh.
Rajauskerroin
Jos olet jo aktiivisesti kuvannut järjestelmällä, sinulla on jonkinlainen näkemys minkälaisia objektiiveja haluat käyttää. Ainoa asiaa mutkistava seikka on niin sanottu rajauskerroin.
Edullisemmat digijärjestelmät käyttävät kinofilmiruutua pienempää kennoa. Kuvattaessa siis tallentuu pienempi kuvakulma kuin filmille. Useimmiten käytössä noin 1.5 kertaa pienemmillä mitoilla varustettu kenno, 4/3-järjestelmässä kenno on puolet kinoruudun koosta.
Kun verrataan kinofilmikameran polttovälejä digijärjestelmiin, voidaan kinovastaava kuvakulmaa vastaava polttoväli saada kertomalla polttoväli rajauskertoimella. Siis 50 mm objektiivi digijärjestelmässä tuottaa 80 mm objektiivia vastaavan kuva-alan. Kuitenkin syväterävyys ja valotus pysyy 50 mm vastaavana.
Pienet kennot hankaloittavat laajakulmakuvausta. Vaaditaan 10-20 mm laajakulma, jotta saataisiin samanlaisia kuvakulmia kuin ennen 16-32 mm laajakulmilla. Tällaiset objektiivit ovat suurikokoisia ja kalliimpia. Arvioitaessa vanhan objektiivivalikoiman sopivuutta itselle saattaa kuitenkin joutua panostamaan uuteen laajakulmaan.
Niin sanottuja täyskennorunkoja on nykyään Nikonilla, Canonilla ja Sonylla. Näissä kenno on kinoruudun kokoinen ja objektiivien polttovälit tuottavat vastaavan kuvakulman. Hintaakin on enemmän. Jos laajakulma on tärkeä osa omaa kuvausta, voi täyskennokameran hintaero tasoittua valovoimaisen laajakulman hankinnassa.
Optiikkaa tyhjästä
Uudelle järjestelmäkuvaajalle tuottaa usein suuria vaikeuksia valita sopivia objektiiveja laajasta valikoimasta. Oma neuvoni on, että aluksi kannattaa hankkia edullinen yleiszoomi. Yleisellä 1.6-rajauskertoimella tällainen on yleensä luokkaa 18-55 mm zoomi f/4:n molemmin puolin liikkuvalla valovoimalla. Tällaisen yleiszoomin saa usein edullisimmin rungon mukana niin sanottuna kitti-objektiivina.
Kun yleiszoomilla on kuvannut aikansa, alkaa nähdä haluaako panostaa tele- tai laajakulmapäähän, kiinnostaako makrokuvaus vai olisiko valovoima tarpeen hämäräkuvaukseen. Samalla on kertynyt kokemusta arvioida muutenkin paremmin optiikan ominaisuuksia. Yhtenä vaihtoehtona on jopa vaihtaa kokonaan merkkiä tai palata kompaktiin, jos tämä tuntuu omalta ratkaisulta.
Usein seuraavaksi halutaan pitempiä polttovälejä. Laatua saa hankkimalla kiinteäpolttovälisiä objektiiveja. Zoom on aina kompromissi. Mitä pitempi zoom-alue on käytössä, sitä varmemmin jossain alueella kuvaan alkaa tulla vääristymiä tai pehmenemistä. Kolminkertaiset zoomit ovat yleisesti ottaen vielä varsin hyvälaatuisia, joskin kiinteitä isompia ja painavampia.
Jos tavoitteena on kuvata esimerkiksi lintuja, polttoväliä tarvitaan varsin paljon. 300 milliä on oikeastaan lähtötilanne, jos halutaan luonnossa eläviä lintuja koko kuvan täyttävinä. Yleinen 70-200 millinen zoom on yleistele, maisemiin ja henkilökuviin.
Edullisen telezoomin vakaajalla saa useimmilta valmistajilta löytyvästä 70-300 / 4.0-5.6 -objektiivista. Lisää laatua löytyy 70-200 / 4 tai 70-200/2.8 -objektiiveista. Luontokuvaukseen kannattaisi harkita kiinteää 300 tai 400 mm objektivia ja lisäksi telekonvertteria.
Rungossa oleva tai objektiivin kuvanvakaaja vähentää kameran liikkeestä aiheuttavaa tärähdystä laukaistaessa. Eniten vakaajasta on hyötyä teleobjektiivilla, mutta jonkin verran myös hämärässä, kuvattaessa paikallaan pysyvää kohdetta.
Hyvät makro-objektiivit ovat myös kiinteällä polttovälillä. Zoomiin on vaikea rakentaa hyvin lähelle tarkentuvaa optiikkaa. Polttovälin valinnassa tulee miettiä kuinka lähelle kuvattavaa kohdetta on mahdollista päästä. 50 mm makro on edullinen, mutta hyönteiset harvoin päästävät kuvaajaa kovin lähelle. Hyvä 100 tai 200 mm makro voi olla myös laadukas teleobjektiivi.
Pointtini on se että kannattaa hankkia edullisesti perusvarustus ja vaikka käytettykin,tämän jälkeen kun sitä on käytetelty niin tietoisuus lisäntyy ...vääjäämättä. Sitten voidaan katsoa eteenpäin että mitä halutaan ja ollaan paljon viisaampia.
Terveisin Jouko
Kameramallin valinta
Tyypillisesti valmistajilta löytyy kolmen tasoisia kameroita. Lähtötasolla on tarjolla edullisia runkoja aloittelijoille ja peruskäyttäjille. Ne on tehty helppokäyttöisiksi, pieniksi ja kevyiksi. Kuvaukseen on tarjolla erilaista automatiikkaa. Kokoa ja hintaa on alennettu käyttämällä muovista tehtyjä kuoria sekä jättämällä pois erilaisia liitäntöjä. Hintaluokka syksyllä 2008 on 450-900 euroa.
Aktiiviselle harrastajalle tarjotaan seuraavaa tasoa. Näissä kameran kestävyyttä on lisätty metalliosin ja kuorin. Kameran kuvaustoimintoja on lisätty, ja liitäntöjä löytyy muun muassa studiosalamalle ja pystykuvauskahvalle. Hinnat n. 800-2000 euroa.
Ammattitason kamerat kestävät usein kosteutta ja pölyä, ja niissä voi olla pystykahva kiinteästi. Kamerat ovat suuria ja painavia. Sarjakuvausnopeudet ovat suurempia, kuvausasetuksia on enemmän ja liitäntöjä löytyy esimerkiksi langattomalle verkolle. Ammattimalleista käytetyimpiä ovat suurien valmistajien Nikonin,Canonin ja Olympuksen mallit. Hinnat alkavat noin 1500 eurosta.
Mallin valinta riippuu omista tarpeista. Harrastaja voi harkita aloittavansa perustasolta ja odottavansa vielä runkojen paranemista tai hankkia heti hiukan kestävämmän laitteen. Myös käytetty ammattimalli voi olla kiinnostava, jos sellainen sattuu edullisesti vastaan.
Tunnettuja merkkejä C,N,O puoltaa myös runsas lisätarvikkeiden saatavuus myös käytettynä. Kameran kunto kannattaa tarkastaa hyvin tai ostaa runko liikkeen kunnostamana jos mahdollista.
Kun oma kameramerkki/tyyppi on valittu, niin kannattaa selvittää sopivan tasoiset mallit. Näistä voi selvittää ominaisuudet, etsiä lehtiarvosteluja, selata kommentteja verkkopalstoilta ja loppujen lopuksi käydä myös kokeilemassa, miltä kamera tuntuu kädessä. Runkojen koossa ja muotoilussa on yllättävän paljon eroja. Tuntuma kädessä on tärkeää, sillä kyseessä on paljon käytettävä väline.....siis varsinainen käsityökalu.
Tuskin kukaan haluaa käyttää pitkään ruuvimeisseliä jossa on litteä kahva heh heh.
Rajauskerroin
Jos olet jo aktiivisesti kuvannut järjestelmällä, sinulla on jonkinlainen näkemys minkälaisia objektiiveja haluat käyttää. Ainoa asiaa mutkistava seikka on niin sanottu rajauskerroin.
Edullisemmat digijärjestelmät käyttävät kinofilmiruutua pienempää kennoa. Kuvattaessa siis tallentuu pienempi kuvakulma kuin filmille. Useimmiten käytössä noin 1.5 kertaa pienemmillä mitoilla varustettu kenno, 4/3-järjestelmässä kenno on puolet kinoruudun koosta.
Kun verrataan kinofilmikameran polttovälejä digijärjestelmiin, voidaan kinovastaava kuvakulmaa vastaava polttoväli saada kertomalla polttoväli rajauskertoimella. Siis 50 mm objektiivi digijärjestelmässä tuottaa 80 mm objektiivia vastaavan kuva-alan. Kuitenkin syväterävyys ja valotus pysyy 50 mm vastaavana.
Pienet kennot hankaloittavat laajakulmakuvausta. Vaaditaan 10-20 mm laajakulma, jotta saataisiin samanlaisia kuvakulmia kuin ennen 16-32 mm laajakulmilla. Tällaiset objektiivit ovat suurikokoisia ja kalliimpia. Arvioitaessa vanhan objektiivivalikoiman sopivuutta itselle saattaa kuitenkin joutua panostamaan uuteen laajakulmaan.
Niin sanottuja täyskennorunkoja on nykyään Nikonilla, Canonilla ja Sonylla. Näissä kenno on kinoruudun kokoinen ja objektiivien polttovälit tuottavat vastaavan kuvakulman. Hintaakin on enemmän. Jos laajakulma on tärkeä osa omaa kuvausta, voi täyskennokameran hintaero tasoittua valovoimaisen laajakulman hankinnassa.
Optiikkaa tyhjästä
Uudelle järjestelmäkuvaajalle tuottaa usein suuria vaikeuksia valita sopivia objektiiveja laajasta valikoimasta. Oma neuvoni on, että aluksi kannattaa hankkia edullinen yleiszoomi. Yleisellä 1.6-rajauskertoimella tällainen on yleensä luokkaa 18-55 mm zoomi f/4:n molemmin puolin liikkuvalla valovoimalla. Tällaisen yleiszoomin saa usein edullisimmin rungon mukana niin sanottuna kitti-objektiivina.
Kun yleiszoomilla on kuvannut aikansa, alkaa nähdä haluaako panostaa tele- tai laajakulmapäähän, kiinnostaako makrokuvaus vai olisiko valovoima tarpeen hämäräkuvaukseen. Samalla on kertynyt kokemusta arvioida muutenkin paremmin optiikan ominaisuuksia. Yhtenä vaihtoehtona on jopa vaihtaa kokonaan merkkiä tai palata kompaktiin, jos tämä tuntuu omalta ratkaisulta.
Usein seuraavaksi halutaan pitempiä polttovälejä. Laatua saa hankkimalla kiinteäpolttovälisiä objektiiveja. Zoom on aina kompromissi. Mitä pitempi zoom-alue on käytössä, sitä varmemmin jossain alueella kuvaan alkaa tulla vääristymiä tai pehmenemistä. Kolminkertaiset zoomit ovat yleisesti ottaen vielä varsin hyvälaatuisia, joskin kiinteitä isompia ja painavampia.
Jos tavoitteena on kuvata esimerkiksi lintuja, polttoväliä tarvitaan varsin paljon. 300 milliä on oikeastaan lähtötilanne, jos halutaan luonnossa eläviä lintuja koko kuvan täyttävinä. Yleinen 70-200 millinen zoom on yleistele, maisemiin ja henkilökuviin.
Edullisen telezoomin vakaajalla saa useimmilta valmistajilta löytyvästä 70-300 / 4.0-5.6 -objektiivista. Lisää laatua löytyy 70-200 / 4 tai 70-200/2.8 -objektiiveista. Luontokuvaukseen kannattaisi harkita kiinteää 300 tai 400 mm objektivia ja lisäksi telekonvertteria.
Rungossa oleva tai objektiivin kuvanvakaaja vähentää kameran liikkeestä aiheuttavaa tärähdystä laukaistaessa. Eniten vakaajasta on hyötyä teleobjektiivilla, mutta jonkin verran myös hämärässä, kuvattaessa paikallaan pysyvää kohdetta.
Hyvät makro-objektiivit ovat myös kiinteällä polttovälillä. Zoomiin on vaikea rakentaa hyvin lähelle tarkentuvaa optiikkaa. Polttovälin valinnassa tulee miettiä kuinka lähelle kuvattavaa kohdetta on mahdollista päästä. 50 mm makro on edullinen, mutta hyönteiset harvoin päästävät kuvaajaa kovin lähelle. Hyvä 100 tai 200 mm makro voi olla myös laadukas teleobjektiivi.
Pointtini on se että kannattaa hankkia edullisesti perusvarustus ja vaikka käytettykin,tämän jälkeen kun sitä on käytetelty niin tietoisuus lisäntyy ...vääjäämättä. Sitten voidaan katsoa eteenpäin että mitä halutaan ja ollaan paljon viisaampia.
Terveisin Jouko
Vastaukset 20
Vanhimmat
Pitkän objektiivin viehätys ei tunnu häviävän.
Kun kerran markkinoille on saatu toimivat kuvanvakaimet, niin tuolle pitkälle polttovälille löytyy Suomen luonnosta varsin paljon kuvattavaa.
Ennen taisi nuo pitkät polttovälit jäädä harrastajien budjettien ulkopuolelle, kun pitkiin polttoväleihin tarvitsi myös paljon valovoimaa ja se kustansi harrastajat pois. Liikkuvaan kohteeseen tarvitaan tietenkin vieläkin valovoimaa.
Kuten varmasti kaikki tiedämme,niin
valo on tärkein osa valokuvaa, ja sillä vaikutetaan kuvan sanomaan. Valolla luodaan myös kuvan tunnelma. Jyrkkä valo kertoo erilaisen tarinan kuin pehmeä valo. Myös kuvan täydellinen valottomuus kertoo katsojalle jotain.
Valolle asetetaan siis aika paljon kriteerejä. Ne lähtevät tavastamme mieltää ja katsoa kuvia, ne eivät siis ole mitään "valotoimikunnan määräyksiä" tai jonkun "valaisun ylipapin" keksimiä vaatimuksia. Suurin osa "hyvistä" kuvista täyttävät nuo yllä olevat kriteerit.
T: Jouko
.... tosi hienon artikkelin olit viitsinyt väkertää ja tuosta on varmasti monelle hyötyä. Harmi ettei täällä suomi24:sä viestit säily vaan ne painuu aina vaan alemmas ja alemmas kunnes katoavat kokonaan. Sinuna minä säilyttäisin tuon tekstin ja sitä voisi vaikka ajoittain palauttaa tänne.
Tuossa laajakulma-asiassa olen hiukan eri mieltä kanssasi. Laajakulmat eivät ole pienelle kennolle mikään ongelma, jos käytetään kennokoolle sovitettua objektiivia. Silloin se laajakulmakin on halvempi, pinenmpi ja kevyempi. Sitä ei vaan voi käyttää kinokoon kamerassa. Ainoastaan silloin jos käytetään kinokokoon sovitettua objektiivia, jaajakulma kapenee kropin verran.
Nyt kun pienille kennoille tarkoitettujen objektiivien tarjonta on alkanut lisääntyä, niin on jo nähtävissä että ne ovat laatuunsa nähden huokeampia. Ja niinhän se objektiiveissa on mennyt aina eli mitä isompi piirtoympyrä, sitä kalliimpi lasi.
Sellainen henkilö joka on joutunut työnpuolesta kuvaamaan kaikenlaisissa kinkereissä arvostaa hyviä laajakulmia. Nyt on tullut kohtuullisella valovoimalla olevia laajiksia; Olympukselta, Nikonilta ja Tokinalta. Tuo 11-16mm/F2,8 Tokina on edullinen lasi ominaisuuksiinsa nähden. Tällä lasilla päästään jo vajaakennolla yli 90° kuvakulmiin, joka riittää, joku (28mm/FF) 70..80° lasi on ehkä vielä kapea.
Laajiksen kaverina toimii hyvin 50/F1,4...1,8 normaalilasi, jonka kuvakulma kapenee croppikennolla 75..80 mm muotokuva lasiksi. Yksi vaihtoehto on 90...105/F2,8 makro. Niissä on hyvä bokeh ja ne sopivat hyvin myös henkilökuvauksiin. Eli nämä kaksi lasia kattaa ainakin minun kuvaustarpeeni, kohtuullisella hinnalla ja huippulaadulla.
Telepuolella on omat käyttäjänsä, en ole telekuvaajia joten en puutu näihin. Laseja löytyy jo onneksi kaikkiin merkkeihin, joten millään merkillä ei ole laseista pulaa. Huippulasit maksavat kaikilla, tosin Sigma, Tamron ja Tokina tekee croppikennoille hinta/laatu hyviä laseja kohtuulliseen hintaan. Tosin hinnat alkavat jo 400€ > eikä kyse enää ole ns. "suttuzoomeista".
Sekin kannattaa mainita, että nykyiset runkotulpan virkaa ajavat kitti-lasit ovat mainettaan parempia. Jos kyseessä on lomareissu tms. kittilasi peittoaa halpisrungossa kuvan laadultaan pokkarit 6:0. Kitti-zoomi on hiukan venyvä käsite. Jotkut kauppiaat tarjoavat Nikoniin kittilasiksi tätä: Nikkor AF-S 16-85mm f/3-5-5.6G ED VR DX, joka on valovoimaa lukuun ottamata erinomainen uuden sukupolven zoomi.
Täysin oma mielipiteeni on, että minä luotan valokuvauksessa enemmän sellaisiin merkkeihin, joilla on tehty filmikameroitakin. Näillä merkeillä on enemmän kokemusta toimivista asioista. Tämä on mielipide, ja usein tämän noudattaminen voi maksaa hiukan enemmän.Rikas (Sony) voi mennä ja ostaa tiilitehtaan,mutta miten niitä tiiliä pitää rikkaan mielestä tehdä voi poiketa kovin tiilitehtaan alkuperäisistä tuotteista.Lisäksi jo kertaalleen kuolemanpartaalle joutunut tehdas (Pentax) ei välttämättä uudelleen elvytettynä ole mitenkään niin loistava kuin 30v sitte.
... stillkuva ja videokuva lähenee toisiaan. Teknisesti digikamera muistuttaa enemmän videokameraa kuin filmikameraa. Digikameroitahan sanottiinkin alunalkaen stillvideoiksi. Luonnollisesti se ero on olemassa, mutta se on ilmaisullinen enemmänkin kuin tekninen (jos kohta teknisiä erojakin on kameratyyppien välillä, mutta lähinnä ominaisuuksien painotuksissa). Tulevaisuuden visio näyttää siltä, että video ja stillkamera yhdistyvät entisestään (erikoiskameroita tulee tietysti aina olemaan pulin ja toisin, mutta yleiskäyttöisissä kameroissa).
Kannattaa muistaa, että Sonylla on ollut erittäin vahvapanos viedokamera puolella ja sen myötä rautainen osaaminen esim. kenno ja prosessori tekniikassa nimenomaan pitkät perinteet. Minoltalla ja sittemmin konika-minoltalla on perinteet ja osaaminen filmikameroissa ja ehtihän ne tehdä ainakin kaksi digijärkkärirunkoa (jotka nauttivat aikamoista arvostusta tiennäyttäjinä esim kennovakaajan ne lanseerasivat ensimmäisenä). Tätä taustaa vasten itse kyllä pitäisin sonyn ja konika-minoltan liittoa aika ihanteellisena ja mielestäni Sony on monessa kohtaa jo osoittanut potentiaaliaan. Yllä mainittua taustaa vasten nostaisin perinnemielessä sonyn köykäisesti canonin ja nikonin rinnalle, jos ei vähän ohikin. Perinteet ei tietenkään mitään ratkaise vaan ne kamerat joita tehtaat suoltaa.
Asiallisesti tuovat näkemyksiään ja tietoaan esille. Meitä on monta ja näkemyksemme ,kokemuksemme eroavat useinkin,yks tykkää yhdestä ja toinen toisesta,mutta sehän tekee elämästä jännää kun välillä hieman äristään.Kiitos siis kaikille teille yrjöjurri,mika2 ja monet muut.
T:Jouko
Oma näkemykseni ottaisi myös enemmän kantaa "ns" mariginaalimerkkeihin. Ei vain ole välttämättä kenenkään etu ettei noilla kameravalmistajilla ole kilpailijoita.
Esim. Canon g-sarjan pokkarit huononevat vuosi vuodelta sen jälkeen, kun olympus luopui noista vastaavien kameroiden valmistuksesta. Toivottavasti pana jaksaa vielä pistää hanttiin.
Kiitos hyvästä artikkelista. Huomaan, että tiedät paljon valokuvauksesta, joten olisiko mahdollista saada sinulta mielipide kameravalintaan. Minulla on hieman yli pari vuotta vanha Canon 350D ja siinä EFS 17-85. En ole valokuvaaja, mutta kuvaan aika paljon. Joudun kuvaamaan jopa työssäni (ja siihen käytän mieluiten omaa kameraani). Nyt olen alkanut olla tyytymätön Canoniini, sen tarkennuksen heikkouteen. Esimerkiksi henkilökuvat eivät ole mielestäni tarpeeksi tarkkoja, vaikka suoritan tarkennuksen silmään. Paranisiko tilanne, jos vaihtaisin kamerani joko Canon EOS 50D:hen tai Canon EOS 5D:hen ja hyvään valovoimaiseen zoomiin? Vai kannattaako minun uusia linssi nykyiseen kameraani? Mitä suosittelet, kameraa ja millaista zoomia??????
Tietysti jos se on kulunut tai rikki,silloin vaihtaminen auttaa? Merkillä ei väliä,pidä mieli avoimena.Kai kokeilit tarkentaa käsin ja eikö skeitti/lumilautakuvaajat ole vaihtaneet canonin etsimeen leikkolasin??
T:Jouko
Merkkiä en ajatellut vaihtaa. Canonissa pysyn, mutta päivitys parempaan on ollut mielessä jo jonkin aikaa. Käsin tarkentaminen ei enää onnistu 5-kymppisellä, ikänäkö on tehnyt tehtävänsä. Vaikka kuinka olen säätänyt etsimen silmälaseilleni, niin en kuitenkaan ole osannut luottaa, että onnistuisin automatiikka paremmin. Mutta. Pitää varmaan kokeilla, rohkeasti ja ennakkoluulottomasti. Kiitos vastauksestasi!
Kyllä se vitonen varustettuna f/1.4 50mm objektiivilla on sellainen harrastajan haave.
Näitä mahdollisesti tarkennuksen (ainakin manuaalisen) onnistumista rajoittavia tekijöitä kuten ikänäköä ja silmälaseja.
Lisäksi on mielestäni mahdollista tuo kameran tekniset ongelmat,eli mahdollinen kuluma voimansiirrossa...En jotenkin jaksa uskoa että mainitsemasi laitteisto ei ehjänä pystyisi suoriutumaan tehtävästään,eroja varmaan on,mutta eiköhän ne ole mainitsemassasi kuvaustilanteessa melko merkityksettömiä uskon.
Kyllähän sen optiikankin voisi vaihtaa,mutta jotenkin kuultaa läpi halukkuus uudempaan no kelläpä ei :)
Uusissa malleissa on tietysti käytetty uudempaa tekniikkaa ja ohjelmistoa.
Mainitsemistasi vaihtoehdoista on vaikea valita,jos raha ei ole este niin ehkä 5D (Täyskenno huom),toisaalta 50D ja siihen säästyneillä rahoilla hyvä objektiivi niin ei olisi kuvat ainakaan tekniikasta kiinni.
Tämä nyt vaan ihan omana näkemyksenä ongelmaasi :)
Tuossa mahdollisessa siirtymisessä 350D / 5D niin tiedostokoot kasvanevat aika paljon,miten lie tietokoneesi laita? Toki sitä voinee käyttää pienempääkin tarkkuutta kuvauksessa heh,tuli vaan mielee tapaus tuttavapiiristä jossa tuli ongelma juuri tästä syystä :)
T:Jouko
Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Näitä toivoisi lisää.
Kiitoksia olet jo saanutkin. Aika harvoin täällä kirjoitetaan asiallista tekstiä. Eri merkkien paremmuudesta riittää kinastelua hiekkalaatikkoasteelle asti. Viittaukset ulkomaalaisiin testeihin ja hienoihin kuvaustermeihin, ei paljon auta aloittelijoita. Olipa merkki mikä tahansa, niin sen kanssa tutuksi tuleminen vaatii kyllä paljon opiskelua, jos haluaa harrastaa valokuvausta, eikä ole vaan satunnainen räpsijä. Ja vielä kerran 100€ objektiiviltä ei voi vaatia 500€ piirtokykyä ja sitä valovoimaa(tulee tutuksi niille, joille valokuvauksesta tulee jatkossakin mukava harrastus)
Siis voiko joku ihan aikuisten oikeasti tietä mikä on toiselle kuvaajalle paras (=sopivin) kamera?
Olisiko esim niin, että "edullinen" digijärjestelmäkitti on paras valinta vain myyjälle joka haluaa myydä lisää?
Entä onko paras valinta neuvoa kysyvälle se johon olen itse höynähtänyt?
Muuttuuku oma kamerani paremmaksi jos saan muut yllytettyä hankkimaan samanlaisen?
Olenko mestarikuvaaja jos jollakin ammattilaisella on samanlainen kamera?
> Siis voiko joku ihan aikuisten oikeasti tietä mikä on toiselle kuvaajalle paras (=sopivin) kamera?
...hyödyntää valovoimaa kiinteillä laseilla alle 100mm, niin Pentax sovitteisen kameran voittajaa saat hakea, ei välttämättä kameran vaan noiden mainioiden "Limited" lasien vuoksi.
Kaikki kamerat antavat riittävän hyvää kuvaa aina ISO 1600 asti, jopa tuo alle 300 € maksava "kaikkien kohinapesien äiti" Sony A100, kunhan valitset oikean RAW-muuntimen millä muokkaat RAW-otokset JPEG:ksi eli DxO Optics Pro Standard v5.3.1 ei voi olla väärä valinta.
"Siis voiko joku ihan aikuisten oikeasti tietä mikä on toiselle kuvaajalle paras (=sopivin) kamera? "
No eipä taida voida. Mutta kun sitä mielipidettä kysytään niin.... Mutta olet ihan oikeassa, että turhan ylimielisesti tulee suhtauduttua (monet muutkin kuin minä).
"Olisiko esim niin, että "edullinen" digijärjestelmäkitti on paras valinta vain myyjälle joka haluaa myydä lisää? "
Saattaapa hyvinkin olla, mutta kyllä sillä järkkäripaketilla voi kuviakin ottaa (jos sellainen joutava puuha enää ketään kiinnostaa tämän kaiken ostamisen jälkeen)
"Entä onko paras valinta neuvoa kysyvälle se johon olen itse höynähtänyt? "
Tämä on hauska paradoksi. Monet kysyjät nimittäin kysymyksessään jo toivovat, että suosittelijalla olisi se kysytty kamera. Toisaalta moititaan, että omiaan vaan kehutaan;-)
Itselläni on sen verta kummallinen ja epämuodikas kameramaku, että harvoin tohdin omaa kameraani kenellekään suositella. Kysymykseesi vastaisin siis että ei ole.
"Muuttuuku oma kamerani paremmaksi jos saan muut yllytettyä hankkimaan samanlaisen? "
No ei muutu, mutta jaettu ilo on kaksinkertainen ilo.
"Olenko mestarikuvaaja jos jollakin ammattilaisella on samanlainen kamera?"
No oikeastaan harva ammattilainenkaan on mestarikuvaaja;-)
Käyttääkseni vertausta: Räikkösen ajokkia en saisi edes liikkeelle (vaikka mahtuisin kabiiniinkin), rekkaa en osaa ajaa (eikä ole lisenssiäkään) minulla on vain tuo halpa pieni perheauto jolla ajan, mutta silti pidän itseäni keskimääräistä parempana kuskina (kuten useimmat meistä).
PS: Minua ihmetyttää myös toisinaan esiintyvä vaatimus laittaa kuviaan esille, jos antaa kameravinkkejä tai ottaa kantaa kameroihin tai kuviin. Ihan kuin kyky ottaa visuaalisesti vahvoja kuvia korreloisi jotenkin asiantuntijuuteen kameroiden tai valokuvauksen saralla. Itse esimerkiksi katson olevani kohtuullisen valistunut kameroiden ja valokuvauksenkin suhteen, mutta valokuvaajana olen parhaimmillanikin ehkä keskinkertainen (ennemmin kärventyisin helvetin tulessa kun näyttäisin kuviani yhdellekään elävälle sielulle). Seurustelin kerran yhden tytön kanssa, joka ei tajunnut tekniikasta hölkäsen pöläystä, mutta se osasi ottaa ihan tajuttoman hyviä kuvia. Sillä vaan oli myötäsyntyistä visuaalisuuden tajua ja se vaistomaisesti osasi löytää aina sen parhaan mahdollisen kuvakulman ja rajauksen.
Asiahan on niin, ettei kriitikon tarvitse itse osata tehdä sitä mitä kritisoi, mutta kritiikki itsessään on taitolaji.