Minun suru

kyl se sitten.

Omaa lastani surin 12 vuotta. Keskeytti opintonsa. Oli päivärahan saaja toimettomana. Mielestäni avustukset laiskistavat. Surin todella ja menetin unenikin. Hän alkoi 4 vuotta takaperin hakeutua työhön. Vakituista työtä ei tarjottu ei kaupungilla, eikä seurakunnalla eikä muuallakaan. Työsuhde oli pätkätyötä. Työnantajilla ei ollut mitään vastuuta.

Poika löysi puolison ja siitä tuli työnteon pyörre päälle. Nyt hän tekee kahta työtä ja samoin vaimonsa. Ostivat rivitaloasunnon. Ihmeiden ihme tämä viimeinen vaihe. Poika teki työsopimuksen jo vuodeksi eteenpäin.
Kyllä aurinko paistaa risukasaankin, lohduttelin aikoinaan itseäni. Mustallakin pilvellä on hopeiset reunat. Joka ilta huokaisin yli 30 vuotiaan poikani puolesta.
Sydämestäni toivon Sinulle ja lapsenlapselle valoisampia aikoja. Ne vielä tulevat.

on paha olla. Sinun pitäisi kääntyä rukouksessa pyytämään apua suuremmalta voimalta. Pyydä että pyhät enkelit tulevat auttamaan lasta. Me ihmiset olemme voimattomia auttamaan. Paha tahtoo viedä nuorisolta kaiken kauniin ja hyvän.Se poistuu vain Jeesuksen nimessä.
Nämä tuntuu vanhoilta kliseiltä mutta ne on totta ja auttaneet monia.