Ensin tuli kylään tiainen,
suupalan nopeasti haki,
oravien pelossa kai niin.
Nautti sitten rauhassaan.
Kaksi varistakin kulki hiljalleen
parvekkeen alla, pariskunta.
- Ei mitään nytkään, harmi.
Julma sorto lauluäänen vuoksi.
Nakutti ylhäällä pylväässä tikka,
käpyverstas langoissa asti.
Kuuluu kauemmaksi ääni:
painukaa vieraat hemmettiin!
Kaupunkiharakka myös oli töissä,
hyppi yritysten rappusilla,
vain ahkerasti käytyjen.
Pullakauppa oli suosituin.
Vain pieni kävely ja näen:
Ilman lintuja ei kuole yksin kevät,
synkempi on talvi ilman niitä.
Ennen talvea ei saata kevät koittaa.
suupalan nopeasti haki,
oravien pelossa kai niin.
Nautti sitten rauhassaan.
Kaksi varistakin kulki hiljalleen
parvekkeen alla, pariskunta.
- Ei mitään nytkään, harmi.
Julma sorto lauluäänen vuoksi.
Nakutti ylhäällä pylväässä tikka,
käpyverstas langoissa asti.
Kuuluu kauemmaksi ääni:
painukaa vieraat hemmettiin!
Kaupunkiharakka myös oli töissä,
hyppi yritysten rappusilla,
vain ahkerasti käytyjen.
Pullakauppa oli suosituin.
Vain pieni kävely ja näen:
Ilman lintuja ei kuole yksin kevät,
synkempi on talvi ilman niitä.
Ennen talvea ei saata kevät koittaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
on runosi ydin ja voin hyvin nähdä sieluni silmin
kaiken, erityisesti linnut. Varmaankin siksi,
että niiden ruokailua itsekin katselen päivät
pitkät ikkunasta.
Mutta tuo viimeinen säkeistö.
Niin totta, niin totta taas se on.
Tiedä, että viihdyin tässäkin runossasi.
Kiitos huomiostasi, vaikka itse ennsimmäisenä myönnän, ettei runo ole kovinkaan onnistunut. Joskus vain pitää kokeilla muutakin muotoa kuin mitallista. Seuraus on että arkisesta aiheesta tulee yksitoikkoinen. Varsinkin jos rikkoo omia periaatteitaan ja tunkee yhteen runoon kovin paljon eri asioita.
Itse ainakin olen runon kirjoittamisessa yhden asian ihminen.
Mutta yritys oli vaihteluun.