Moi
Voisiko joku kertoa omia kokemuksia lemmikin
menetyksestä? Ei ole välliä onko lemmikki kuollut
tai muuten olet joutunut siitä luopumaan,mutta
olisin kiinnostunut kuulemaan.Itse olen
menettänyt kaksi koiraa-molemmat Pojat annettiin
pois. Eilen 6.12-2001 olin menettää ihanan Retu-
pokani(koira hänkin) sillä Retu otti ja karkasi
kun oli lenkillä toisen isäntänsä kanssa mutta
onneksi Retu löysikin kotiin elävänä.
Voisiko joku kertoa omia kokemuksia lemmikin
menetyksestä? Ei ole välliä onko lemmikki kuollut
tai muuten olet joutunut siitä luopumaan,mutta
olisin kiinnostunut kuulemaan.Itse olen
menettänyt kaksi koiraa-molemmat Pojat annettiin
pois. Eilen 6.12-2001 olin menettää ihanan Retu-
pokani(koira hänkin) sillä Retu otti ja karkasi
kun oli lenkillä toisen isäntänsä kanssa mutta
onneksi Retu löysikin kotiin elävänä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
on kuollu monen monta eläintä...sain ensimmäisen
kissani kun olin kuuden,kun kissani oli kuuden
vanha se otti ja katosi...parin vuoden päästä
otettiin meille seuraava kissa joka jäi kolmen
vanhana auton alle.Sitten muutin asumaan omaan
asuntoon ja otin kaksi kissanpentua,toinen niistä
sairasti epilepsiaa ja sillä oli luultavasti myös
kasvain päässä(kissa oli albiino)jouduin
lopettamaan Wäinön kun hän oli 5kk vanha.Hoidin
kuin omaani yhtä hevosta 3vuoden ajan ja se oli
mulle kaikki kaikessa,se lopetettiin...
Nyt minulla on kaksi kissaa 2v4kk ja 9kk ja
Leonberginkoira 1v4kk..toistaiseksi kaikki on
hyvin.
Silloin kun ensimmäinen kissani katosi,me
etsittiin ja odotettiin n.vuoden verran
sitä,joten siihen ehti tavallaan tottua,mutta kun
toinen kissa häi auton alle se oli aivan
kamalaa!Se oli meille kaikille enemmän kun
lemmikki,se oli äidille poika ja meille
pikkuveli...
Wäinön kuolemaa tietenkin surin mutta tiesin että
se oli pikkuselle parempi paikka..Hevoseni mentyä
istuin monta päivää sängylläni ja itkin sen riimu
kädessä,en halunnut elää.
Mutta tiedän kokemuksesta että aika parantaa
haavat ja uusi lemmikki auttaa suruun..koskaan en
tule unohtamaan rakasta hevostani ja itken
vieläkin kun muistelen sitä,vaikka se kuoli
27.5.1999..
Mä olen tähän kolmenkympin ikään ehtiny menettää
aika paljon lemmikkejä.Tänä vuonna on menny kaks
kissaa 11-vuotias joka kuoli viime keväänä
sairauteen ja viikko sitten 8-vuotias kisu ,jonka
todennäkösesti vei kettu pihasta.
Joka kerta on eläimen menettämisen hetkellä suru
tosi syvä.Kun vertaan sitä rakkaan isäni
menettämiseen ,voin sanoa että olen surrut isää
ja lemmikkejä yhtä syvästi.Onneks mulle on
annettu sellanen lahja että pystyn itkun tullessa
itkemään niin täysillä, kovaa ja ääneen ,että se
helpottaa hirveesti.
Se ero , minkä olen huomannut rakkaan ihmisen tai
eläimen menettämisessä ,on että kissan tai koiran
elämänkaari on niin paljon lyhyempi kuin ihmisen
,että suru niistä menee nopeammin ohi.
Tärkeinpänä tässä asiassa pidän kuitenkin sitä
että ihmisen täytyy olla valmis luopumaan
eläimestä , pistää niinkun eläimen hyvinvointi
oman tunteen yläpuolelle.
Tällä hetkellä muulla on yks rodukseen iäkäs
koira ja yks supervanha kissa( 21v!) ja olen
valmistautunut siihen että kun elämä ei enää ole
mukavaa, eläinlääkäri päästää eläimet
kärsimyksistään.Tällä hetkellä nämä vanhukset
vielä nauttivat elämästään täysin rinnoin.
Nauti jokaisesta päivästä koirasi kanssa kun se
vielä on luonasi
mun elämäni tärkein asia siis rakkain jo ei
sisaruksia ja vanhempia lasketa, paitsi että se
oli mulle kuin sisko, se tuli meile kaksi vuotta
ennen kuin minä synnyin kiinnyin siihen kovasti
ja tänään se jouduttiin lopettamaan se oli jo 14
kahden viikon päästä 15, kaipaan sitä kovasti
mutta nyt sillä ei ole enää kipuja sillä oli
kasvain keuhkoissa sun muissa paikoissa!!
Joo kyllä sen paska juttu kun oma lemikki kuolee
,se on niin kun oma lapsi
Menetin rakkaan berhandilaiskoirani syyskuussa
ja se oli minulle ja koko perheelleni todella
kova paikka. Koira oli täysivaltainen perheen
jäsen jolla oli jopa oma huone leveine
sänkyineen ja puhaltavine tuulettimineen. Talo
tuntuu nyt todella tyhjältä ja hiljaiselta. Joka
kerta kun tulee kotiin eikä iloinen häntäänsä
heiluttava ja mouruava koira ole vastassa tulee
pala kurkkuun ja kyyneleet silmiin. Ikävä on
suuri. Rakas koirani oli tosin jo hyvin vanha
(11 ja puoli vuotta) mutta kun eräänä päivänä
aivan yllättäin hauva halvaantui tuntui maailma
romahtavan. Surua lievittää ihanat yhteiset
muistot, suuri pino valokuvia ja videokameralla
kuvattu filmi sekä tieto siitä että koirallani
oli hyvä elämä ja pilke silmäkulmassa loppuun
saakka. Sen ei tarvinnut kärsiä vaan pääsi
nopeasti eläinlääkärille ja sitä kautta eläinten
taivaaseen. Koirani kuolema oli myös ystävilleni
ja kaikille jotka hänet tunsi kova pala sillä
hauva oli valloittanut koko seudun ihmisten
sydämmet mahtavalla persoonallisuudellaan. Nyt
Rico lepää rauhassa eläinten hautausmaalla jossa
vierailemme usein. En unoda sinua koskaan Rico...
Itse sain maailman makeimmat naurut kun naapurin
rakkikoira ryntäsi rekan alle. Se rakki huusi
yötä päivää ja juoksi vapaana pitkin pihoja.
Naapurit oli surun vallassa kun itse hykertelin
tyytyväisyyttä. Se parhaiten nauraa joka
viimeiseksi nauraa...
Kylläpä oot ikävä ja sydämetön ihminen. Onneksi
en ole sinua naapurikseni saanut!
Mulla on koira joka täyttää joulukuun 7 päivä
vuoden.
Kun koira tuli meille oli hänellä pieni karkaamis
ongelma... Siis se lähti aina vähä tutkimaan
mailmaa eikä sitte yks kerta palannutkaan niinku
oli tehnyt aina aiemmin...
No sitä siinä sitte kaks viikkoo ooteltiin kotiin
eikä näkyny eikä kuulunu missää...
No asuttiin isossa omakotitalossa rauhallisella
asuin alueella pikku kaupungissa.
No ajateltiin siinä jo että pitäskö tässä ruveta
kattoo uutta pentua ni sit seuraavana yönä kuulu
ihan hirveetä ulvomista ja vinkumista ulko oven
takaa. Isä ja äiti siinä sitte jo hetken mietti
että mikähän sielä nyt on ja ne sitte meni kattoo
ni sielähän semeiän pikku koiruli oliki...
Se oli ihan hiekkanen ja tassut oli kulunu iahn
puhki, mutta isä sitte koirankouluttajana katto
sitä ja sano että kyllä ne tassut siitä paranee
ajan kans ja eipä menny montaa päivää ni tasut
oli taas kunnossa...
Sinä yönä ku koira tuli takas ei meillä enää
pystytty nukkuun ku se kävi aina kymmenen
minuutin välein nuoleen kaikkien naamasta ja sit
se aina vähä aikaa oli yhessä paikassa ja taas se
vaihto paikkaa ja se oli semmonen yö sitte.
Sitä yötä en unohda koskaan, eikä kukaan muukaan
perheenjäsenestämme. Eikä varmaan koirakaan..