jutturuno.

mariaana. kirjoitti:

Isä. Minä pieni tyttönen. Sinun pääsi oli aina kipeä, ja iso mummi hieroi sen terveeksi. Muistan vieläkin sen hota linimentin, ja sen tuoksun kun mummini sua hoiti kun olit kipeä. Olin ylpeä kun minulla oli iso komea isä, pitkä kuin pirtin pylväs, joka ei pelännyt kummituksia eikä tyhjän paukahduksia. Muistan isä sinua lämmöllä ja rakkaudella, kun kerron tämän. Minä olin saanut uuden takin, ja olimme lähdössä kaupunkille sinun isä kanssa. Olimme jossakin liikkeesä tai jossakin ja sinä pidit minua kädestä kiinni, ja muistan kun minä olin niin pieni ja sinä olit niin iso isä, että minua ihan huimasi kun muistelin vieläkin, ja tunsin niin suurta ylpeyttä siitä että minulla on nin komea ja ihana isä. Olin isän tyttö, ja olen vieläkin, vaikka äitini oli silloin minusta mustasukkainen, vaikka olin vain se pieni tyttö viisi vuotias. Isälle minä sätkiä tein aroma tössykästä. Kaksi kymmentä sätkää ja kaksi kymmentä penniä sain, ja olin tyytyväinen. Isä antoi joskus varkaiden mulle viisikymmentä penniä, ja olinhan minä onnellinen. Matikka laskut ne vasta hauskoja oli, ku isä mua opetti ja neuvoi niissä. Se vasta hauskaa oli ku ne tarkastettiin ,että oliko ne oikein, niin usein miten nehän oli väärin. Silti minä rakastin isää enempi johonki aikaan enempi ku äitiä. Isä oli niin komia ja ihana, vaikka oli toisen maailman sodankin käynyt. Isä heijasi mua jalkoin päällä, se oli mukavaa. Kyllä minä rakastin isää, ja luulen että isäkin rakasti mua.Mun puolesta isä saa rauhassa nukkua haudassaan, ja rauha isän sielulle Jeesuksessa Kristuksessa. Ei jäänyt isän kanssa kaunoja. Sovittiin, ja annettiin anteeksi, ja pyydettiin. Minä kaipaan ja rakastan sinua isä aina.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä