Minä ojennan käteni sinulle, tartutko siihen ystäväni. Tartutko siihen käteen joka on vain jatkeena ilmavoimien hallitsijan kädelle joka voi myrskyävänkin meren tyynnyttää.
Minä näin kerran kauan aukaa sitten unta.
Ja katso oli myrskyävä meri ja pieni alus aalloilla sen. Oli soutajan airot lähteneet lipumaan aina kauemmaksi hukkuen lopulla meren kuohuihin. Näin tuon myrskyn keskellä jotain hentoa ja kaunista joka ei sopinut lainkaan synkeään taustaansa. Se oli pieni valkea kyyhkynen, jolla oli suussaan lehvä, tuore öljypuun oksa. Sillä oli kai sanoma lohdullinen, jonka tahtoi viestittää toivonsa menettäneelle, elämässään haaksirikkoon joutuneelle.
Katso, maata on lähellä.
Et ehkä tunne sitä vielä. Kaiketi olet joutunut elämässäsi haaksirikkoon ja et nyt näe toivoa. Mutta on yksi toivo ja se on Jeesus Kristus.
Unessani oli toinen kuva joka kertoi myös merestä- Muuten samanlainen maisema ja tuo niin sanoinkuvaamattoman kaunis, pyhä ja puhdas kyyhkynen, öljypuun lehti nokassaa. Mutta tällä kertaa oli aivan tyven. Airot olivat venheessään ja näin matkantekijällä oli suunta ja ainoa tarkoitus päästä rauhaisaan koti satamaan.
Tällä tahdon rohkaista ihmistä joka on lähimpieni jälkeen rakkain ja tärkein ihminen minulle kaikesta huolimatta ja on joutunut elämänsä haaksirikkoon. Tiedät mitä tehdä tulee...kuuntele sitä ääntä jota sinä sanot sydämen ääneksi ja minä ääneksi Jumalan.
Minä näin kerran kauan aukaa sitten unta.
Ja katso oli myrskyävä meri ja pieni alus aalloilla sen. Oli soutajan airot lähteneet lipumaan aina kauemmaksi hukkuen lopulla meren kuohuihin. Näin tuon myrskyn keskellä jotain hentoa ja kaunista joka ei sopinut lainkaan synkeään taustaansa. Se oli pieni valkea kyyhkynen, jolla oli suussaan lehvä, tuore öljypuun oksa. Sillä oli kai sanoma lohdullinen, jonka tahtoi viestittää toivonsa menettäneelle, elämässään haaksirikkoon joutuneelle.
Katso, maata on lähellä.
Et ehkä tunne sitä vielä. Kaiketi olet joutunut elämässäsi haaksirikkoon ja et nyt näe toivoa. Mutta on yksi toivo ja se on Jeesus Kristus.
Unessani oli toinen kuva joka kertoi myös merestä- Muuten samanlainen maisema ja tuo niin sanoinkuvaamattoman kaunis, pyhä ja puhdas kyyhkynen, öljypuun lehti nokassaa. Mutta tällä kertaa oli aivan tyven. Airot olivat venheessään ja näin matkantekijällä oli suunta ja ainoa tarkoitus päästä rauhaisaan koti satamaan.
Tällä tahdon rohkaista ihmistä joka on lähimpieni jälkeen rakkain ja tärkein ihminen minulle kaikesta huolimatta ja on joutunut elämänsä haaksirikkoon. Tiedät mitä tehdä tulee...kuuntele sitä ääntä jota sinä sanot sydämen ääneksi ja minä ääneksi Jumalan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
teksti antaa toivoa toivottomuudessa elävälle ja on osoitus lähimmäisenrakkaudesta.
Toivonkin sen antavan toivoa elämänsä haaksirikkoon joutuneille ja varsinkin Hänelle, minulle vielä hyvin tärkeälle ihmiselle=)
raivo ja toivottomuus ovat aika lähellä toisiaan.