Mitä se on ?
Ollaan lastensuojelun asiakkaita ja olen lievästi vainoharhainen asian suhteen.
Luulin, että kaikki joiden luona käy perhetyöntekijä ovat lastensuojelun asiakkaita, mutta näin ei olekaan.
Jos perhetyöntekijä sanoo, että lapsiani ei olla huostaanottamassa ja hän kyllä kertoo jos huostaanotoon on aihetta.
Voinko luottaa hänen sanaansa ?
Sanoivat, että ei tämä ikuisesti kestä. Tiedän sen, mutta miten se päättyy ? Tietääkö kukaan miten näissä tilanteissa yleensä käy ?
Naapurit valittivat sossuun koska välillä huusin lapsilleni. En tee sitä enää. En tiedä ovatko jotain muutakin sanoneet, sitä ei sossuntäti kertonut. Päiväkodista olivat myös huolissaan ja sieltä tehtiin myös valitus, koska lapseni tappelivat joskus kotona, niin että nuoremmalle tuli jälkiä siitä. Päiväkodissa tietävät, että se on vanhempi lapsi joka satutti nuorempaa. Tätä sattumistakaan ei enää ole. Sanoivat päiväkodistakin, että ei ole enää mitään jälkiä ollut.
Tätä asiakkuutta on nyt jatkunut reilu puoli vuotta. Perhetyöntekijä sanoi, että pitää katsoa miten koulussa ja päiväkodissa lähtee lapsilla sujumaan. Vanhempi lapsi sai pelkkiä kiitettäviä todistukseen ja opettaja kehui omatoimiseksi ja kohteliaaksi. Antaa työrauhan ja jne. Ei siis ole koulussa ongelmia. Kavereitakin on pari ja kiusaamista ei ole. Päiväkodissakin kehuttiin nuorempaa, että hyvin on mennyt ja on niin fiksu ja kiltti.
En siis tiedä enää mitä voin tehdä parantaakseni tilannetta. En käytä mitään päihteitä, eikä ole mielenterveysongelmia. Mitä nyt vähän vainoharhainen olen tämän asian suhteen.
Tiedän itse kolme tapausta, joissa yksinhuoltajalta otettiin lapset huostaan ja en oikein käsittänyt miksi. Minua on myös varoitettu, että minulle ei kerrota mitään. Sanovat kuulemma aina, että ei olla ottamassa huostaan ja silti lapset saattaa lähteä. Pitääkö paikkaansa ?
Miten paljon aikaisemmin sen saa tietää, jos ottavat huostaan ?
Onko mahdollista saada siinä tilanteessa lapset jollekin niille tutuille ihmisille ?
Lasten puolesta on huoli. Tiedän, että niiden on parempi luonani. Eihän kukaan rakasta ja ymmärrä lapsiaan niin hyvin kuin omat vanhemmat. Vanhempi joutuisi kouluakin vaihtamaan ja se olisi kova paikka sille. En kyllä tiedä miten sitä itsekään selviäsi jos näin kävisi.
Kertokaahan kokemuksistanne. Pelkäänkö turhaan ?
Ollaan lastensuojelun asiakkaita ja olen lievästi vainoharhainen asian suhteen.
Luulin, että kaikki joiden luona käy perhetyöntekijä ovat lastensuojelun asiakkaita, mutta näin ei olekaan.
Jos perhetyöntekijä sanoo, että lapsiani ei olla huostaanottamassa ja hän kyllä kertoo jos huostaanotoon on aihetta.
Voinko luottaa hänen sanaansa ?
Sanoivat, että ei tämä ikuisesti kestä. Tiedän sen, mutta miten se päättyy ? Tietääkö kukaan miten näissä tilanteissa yleensä käy ?
Naapurit valittivat sossuun koska välillä huusin lapsilleni. En tee sitä enää. En tiedä ovatko jotain muutakin sanoneet, sitä ei sossuntäti kertonut. Päiväkodista olivat myös huolissaan ja sieltä tehtiin myös valitus, koska lapseni tappelivat joskus kotona, niin että nuoremmalle tuli jälkiä siitä. Päiväkodissa tietävät, että se on vanhempi lapsi joka satutti nuorempaa. Tätä sattumistakaan ei enää ole. Sanoivat päiväkodistakin, että ei ole enää mitään jälkiä ollut.
Tätä asiakkuutta on nyt jatkunut reilu puoli vuotta. Perhetyöntekijä sanoi, että pitää katsoa miten koulussa ja päiväkodissa lähtee lapsilla sujumaan. Vanhempi lapsi sai pelkkiä kiitettäviä todistukseen ja opettaja kehui omatoimiseksi ja kohteliaaksi. Antaa työrauhan ja jne. Ei siis ole koulussa ongelmia. Kavereitakin on pari ja kiusaamista ei ole. Päiväkodissakin kehuttiin nuorempaa, että hyvin on mennyt ja on niin fiksu ja kiltti.
En siis tiedä enää mitä voin tehdä parantaakseni tilannetta. En käytä mitään päihteitä, eikä ole mielenterveysongelmia. Mitä nyt vähän vainoharhainen olen tämän asian suhteen.
Tiedän itse kolme tapausta, joissa yksinhuoltajalta otettiin lapset huostaan ja en oikein käsittänyt miksi. Minua on myös varoitettu, että minulle ei kerrota mitään. Sanovat kuulemma aina, että ei olla ottamassa huostaan ja silti lapset saattaa lähteä. Pitääkö paikkaansa ?
Miten paljon aikaisemmin sen saa tietää, jos ottavat huostaan ?
Onko mahdollista saada siinä tilanteessa lapset jollekin niille tutuille ihmisille ?
Lasten puolesta on huoli. Tiedän, että niiden on parempi luonani. Eihän kukaan rakasta ja ymmärrä lapsiaan niin hyvin kuin omat vanhemmat. Vanhempi joutuisi kouluakin vaihtamaan ja se olisi kova paikka sille. En kyllä tiedä miten sitä itsekään selviäsi jos näin kävisi.
Kertokaahan kokemuksistanne. Pelkäänkö turhaan ?
Vastaukset 27
Vanhimmat
käy tämä perhetyöntekijä?
Miten hänen käyntiensä on tarkoitettu auttavan perheenne tilannetta nimenomaan lastensuojelun asiakkaana?
Asiakassuunnitelmaannehan on pitänyt kirjata nämä perhetyöntekijän käyntien syyt ja myös se miten tämä perhetyöntekijä näitä lastensuojelun asiakkuuden syitä perheestänne poistaa.
Jos koulussa on ongelmia se ei ole perhetyöntekijän alaa eikä myöskään mahdollisestikaan päiväkodissa ilmenevät ongelmat. Molemmilla kuntapalvelu tahoilla ilmenevät ongelmat on selvitettävä tietenkin näissä palveluiden omissa organisaatioissa
ja esimerkiksi päiväkodilla ei ole ilmeisestikään edes työsuhdetta tähän perhetyöntekijään......
Jos lapsenne on (vaikka sitten lastensuojeluviranomaisenkin mielestä tai asiakirjoihinne jopa kirjattuna)
Ammattilaisavun tarpeessa esimerkiksi terveydenhuollon puolelelle
sitä on lapselle annettava terveydenhuollon asiakkaana eikä tietenkään missään nimessä lastensuojelussa ja perhetyöntekijän antamana. Perhetyöntekijän koulutus kun voi valitettavasti olla mitä vaan tai sitten ei edes yhtään mitään koulutustakaan millekään alalle.
Onko sinulla mahdollisuuttaa pyytää asiakaspapereitanne lastensuojelusta käyttöönne? Vai luuletko että sekin voi jopa "ärsyttää" sossuanne niin että rumba lähtee pyörimään ilman että saat sitä pysäytettyä.
Onko sinun mahdollista toimittaa esimerkiksi lapsesi koulutodistus näille lastensuojeluviranomaisille ja tarvittaessa opettajaltakin lausunto lapsestasi. Päivähoidostakinhan voi pyytää lapsen omalta hoitajalta (jos lapsella sellainen on) lausunto jos lastensuojelun asiakkuutenne kerran perustuu koulun ja päivähoidon "huoliin".
Kun tietää tämän maan mielivaltaisesti toimivan lastensuojeluviranomaisten toiminnan ei oma pelkosi ja epäilysi ole kaukaa haettua.
Lastensuojelun asiakkuudestahan ja sen kestostahan voi kysyä kirjallisesti ja suoraan asioitanne hoitavalta sosiaaliviranomaiselta
mutta asiakassuunnitelmastannekinhan pitäisi esimerkiksi tämä asiakkuuden kestokin tällä hetkellä selvitä. Jos teillä ei lapsilla ole kerran ongelmia elossaan ja olossaan niin miksi asiakkuutta pitää pitkittää ja tätä perhetyöntekijää teillä turhaan juoksuttaa, eikö kunnassanne olekaan asiakkaita tälle mitään tekemättömälle korvapalvelijalle ........
(Halutessasi ota yhteys varuiksi vaikka sosiaaliasiamieheen ja keskustele hänen kanssaan tilanteestanne. Hyvässä lykyssä sosiaaliasiamies voi teitä auttaa taikka neuvoa esimerkiksi tässä asiaakkuuden lopettamisessa jne)
p.s ja mitä huutamiseen tulee niin ääntä tähän maailmaan on ennenkin mahtunut ja mahtuu sitä edelleenkin.
tunteitaan voi ilmaista myös jopa huutamallakin ilman että kyse olisi kelvottomasta vanhemmasta.
Mutta kun tässä maassa on siirrytty tähän stasimaiseen kyttäämiskulttuuriin
niin kaikki yhteiskunnan puuttuminen naapurien ilmoittamisten perusteella on nykyään sallittua. kuka kaipaa vanhaa ddr:äää......
Kerroin tuossa aloituksessa miksi perhetyöntekijä käy meillä. Sossuntädin mukaan päiväkodista ja naapurit ovat huolissaan jaksamisestani. Siksi perhetyöntekijä käy.
Sanoivat tuon huutamisen syyksi. Asiat pitää saada siihen kuntoon ettei tarvitse huutaa, näin minulle sanottiin. En todellakaan ole huutanut edes päivittäin.
Päiväkodista itse kertoivat, että valitus tehtiin koska vanhempi lapsi heidän mielestään kiusaa nuorempaa ja he eivät koskaan leikineet päiväkodissa yhdessä. Kotona leikkivät jatkuvasti yhdessä ja minusta on ihan normaalia, että joskus menee pojilla tappeluksi, tosin nykyään estän kaikki tappelut ja ne ovat oikeastaan loppuneet kokonaan. Heillä on yhteinen huone mikä lisää kinastelua, kun omaa rauhaa ei tavallaan ole.
En ole nähnyt asiakassuunnitelmaa ja en muista, että olisi muuta käyntien syytä mainittu.
Perhetyöntekijä antaa neuvoja ja katsoo, että kaikki alkaa sujumaan. Hän on kyllä kuulemma ihan ammattilainen, hyvin koulutettu. Yksityinen yrittäjä, jonka kaupunki on palkannut.
Päiväkoti tietääkseni tekee yhteistyötä lastensuojelun kanssa, mutta koulu ei.
Olen pyytänyt asiakaspapereitani ja niitä en saanut. En viitsi uudestaan pyytää.
Asiakkuus jatkuu kuulemma toistaiseksi, mutta ei ikuisesti. Ota tuosta sitten selvää.
Olen kyllä miettynyt tuota sosiaaliasiamiestä, mutta jos ne saa tietää, että olen jutellut hänen kanssaan. Saattaa se vaan hankaloittaa tilannetta.
Siis voiko perhetyöntekijän sanaan luottaa ? Jotenkin vaan en voi luottaa häneen, koska puhuu ja käyttäytyy niin ristiriitaisesti. Tuntuu, että pitää minua ihan idoottina.
työ käy teillä, ilman asiakkuutta he eivät kävisi. Mutta ei asiakkuus aina johda huostaanottoon.
Edellisen kanssa olen samaa mieltä, että kestokyky se on äidilläkin ja joskus voi ääni kohota, eikä se vielä ole huonoa vanhemmuutta, vaikka toivottavaa olisi tietysti rauhallinen puhuminen. Ei kukaan kykene ihanteen mukaiseen käytökseen, jos joku lipsuu yhdessä asiassa, niin toinen sitten toisessa. Mutta huostaanoton peruste ei tosiaan ole se, jos lapsille joskus ääntään korottaa.
Ehkä se on sossujen mielestä ollut merkki kuitenkin siitä, että voimiasi kysytään liikaa. Se voisi olla yksi peruste myös perhetyölle. Nurinkurista se siinä mielessä on, että apua ei perhetyö tarjoa, tilanteen seuraamista korkeintaan.
iskuun,
kun vievät toimistoon tarpeeksi tietoa, isku tulee ja lapset viedään, tai ei viedä. Se on tämä lasten kanssa eläminen kuin Lottoa, ei koskaan tiedä koska ja kenelle se potti pläjähtää. Sijarit ovat jo valmistettu avaamaan uusia pankkitilejä, uutta kamaa tulossa ja se tuo mukanaan rahaa.
Eivät kertoneet että koko ajan valmistellaan huostaanottoa. Itse hai soskusta apua, kun lapset olivat pieniä, neljä alle kouluikäistä, joista kaksi vauvaa, olin väsynyt ja "avuksi" sain perhetyötekijöitä, istuivat vain kotonamme, toinen nukkui. Sitten yks kaks yllättäen sosku haki lapset pois.
Eli nyt pian yhteys sosiaaliasiamieheen, ja virallinen pyyntö papereista. Yleensä on huono merkki ammattitaidosta ja sossun asenteista, jos ei noin perusoikeuksia kunnioiteta. Jos ne on tehty oikein ja asianmukaisesti, niin miksi niitä pitäisi pantata?
Täällä ainakin on tuo sosiaaliasiamiespalvelu ostettu täysin ulkopuoliselta taholta, eli hänellä ei ole kuntaan yhteyttä. Hän neuvoo sinua vaikka anonyymisti, mutta hän ei tee mitään ilman sinun lupaasi. esimerkiksi minulle hän laittaa sähköpostiin neuvoja, ja itse sitten teen viralliset asiakirjat. Ei kunnan työntekijät tiedä sosiaaliasiamiehen mukanaolosta mitään.
Oman kokemukseni mukaan asiat toimivat hyvin, jos ei tuo yleinen sossu ole kuvioissa mukana. Eli me hoidamme noita asioita mahdollisimman paljon itse, ja hyvä taho on ollut koulun sosiaalityöntekijä, sekä sairaalan sosiaalityöntekijä. Heillä on oikeasti jonkinlaista näkökulmaakin asioihin, toisinkuin omalla sossullamme, joka on sellainen nuori tyttönen. Meillä ei siis ole lastensuojelun asiakkuus, vaan taustalla on ihan fyysiset syyt, joiden vuoksi hiukan ongelmallisempia asioita on.
joivat kyllä kahvia ja melkeinpä makasivat pöydällä, vasta muutto vapautti meidät,
hetkeksi, noin vuodeksi,
kunnes taas tuli perseenpäällä istuskelijat,
sitten muutimme,
1,5 vuotta saimme olla kuin kotonamme, mutta
päiväkotikyttäys alkoi sitten, ja viime vuonna
eskarikyttäys,
Olen lukenut sossun kirjoittamat paperit , ei niissä mitään erikoista ole, aivan normaalia asioita jollaisia ihmisille tapahtuu ja joista mm Kalle Päätalo kirjoitteli huussissa istuessaan,
meillä ei siis tuo Huostaruoska ole koskaan (vielä) sivaltanut,
mutta parhaillaan lastensuojelu tekee perheessä tärkeää "tutkimustyötään", heh, minä vain odottelen seuraavaa kouluiskua, tai mihin isku sitten suuntautuukin, mistä sen koskaan tietää.
Ei tässä muutakaan voi tehdä. Viranomaiset nuoleskelevat toistensa pyrstöjä ja ovat niin ruskeakielisiä, niin ruskeakielisiä, heillä on vain se virkansa, elävät meidän verorahoilla ja kuvittelevat tekevänsä työtä.
apua, vai pitääkö ensin lyödä kirves päähän, silloin varmasti vakuutusyhtiö tulee peliin mukaan ja sen kautta saa lakimiehen.
Kunnat maksavat lakisääteisestä palvelusta jota niiden on pakko ylläpitää. Sosiaaliasiamies on entinen sosiaalityöntekijä uraa luomassa melko varmasti. Hän tekee vuosiraportin palkkansa maksajille. Palkan maksajalla on iso valta. Sosiaaliasiamies on kosmeettinen virka. Minä tunnustan että kavahdan.
Meilläpäin sosiaaliasiamiehen palvelut ostetaan ns. osaamiskeskuksesta, joka järjestää varmaan lähes koko maakunnan alueella palvelut.Erinomaista apua sieltä olen saanut, ja kyllä myös on kotikuntani sossujen käytösä kovasti kauhisteltu. Tiesi toki jo ennestään tilanteen, en ollut ensimmäinen yhteydenottaja. Mutta ei siis missään yhteydessä kuntaan muutoin.
Sosiaaliasiamiehen lisäksi tietoja saa myöskin lääninhallitukselta, ja itse olen saanut apua myöskin ministeriön erikoisasiantuntijalta, kun kotikunnan laintulkinta oli erilainen kuin muualla, sekä täysin lainvastainen. Ei ihan kaikkea törkeyttä pidä purematta niellä.
Osalla on itsestään melkoisia luuloja.
Yksikin lapseton läskipallo huomautti tuttavan
työttömydestä: kyllä jokaisen kuuluisi kantaa
kortensa kekoon.
Olen ehdottomasti samaa mieltä, kyseinen
kaasusammakko voisi myös etsiä itselleen ihan
oikeita töitä.
EIKÄ KUPPAISI MEIDÄN MUIDEN TASKUISTA.
etteivät kiukustu. Perhetyöntekijälläkin on huoli jatkuuko hänen työsopimuksensa. Yhtään et voi tietää mitä muuta liittyy sivujuonteena asiaan. Mutta papereista saattaisit saada tietoa.
Osaako joku täällä neuvoa kun itse en ole enää perhetyönasiakas. Nimittäin silloin, kun oli entisen lastensuojelulain mukainen huoltosuunnitelma vielä olemassa, niin se piti olla tehtynä kun tekivät huostaanoton.
Minulle silloin sanoivat samoin kuin sinulle, että katsotaan katsotaan ja ettei huostaanottoa ole näköpiirissä. Sitten perhetyöntekijä alkoi suusanallisesti uhkailla huostaanotolla ja käski minun kertoa lapselle huostaanotosta. Totesin että perhetyöntekijä voi kerätä kassinsa ja mitä olikaan takkia ja että huoltosuunnitelmaa ei ole mikä on edellytys huostaanotolle. Ja menin kertomaan sossulle. Sossu totesi että äkkiäkös huoltosuunnitelma on tehty. Se tuli kirjeessä perhetyöntekijän ja sossun allekirjoittamana. Sossut on viekkaita, en usko että voit heihin täysin luottaa, vaikka saattavathan sossusi olla asiallisiakin.
Silloin saat kaikki paperit. Sinulla on täysi oikeus siihen.
Toinen vaihtoehto on käyttää tietosuojavaltuutetun valmiita lomakkeita.
Ei tietojen pyytämistä kannata pelätä, koska lain mukaan sinulla on siihen täysi oikeus.
Niistä papereista selviää kaikki syytökset.
Sossut pelkäävät toisia viranomaisia, koska eivät koskaan halua tehdä mitään väärin.
käy sossujen perhetyöntekijät tekemässä "lastensuojelutarpeen selvitystä", johtuen ls-ilmosta mikä meistä tehtiin..
Tähän asti ovat olleet todella mukavia ja sanoneet etteivät he näe mitään tarvetta käydä enää jatkossa. Kuitenkin itse sosiaalityöntekijä (jonka olen pari kertaa tavannut) sanoi että ei vielä saa lopettaa ja että selvitystä ei ole tehty loppuun. Perhetyöntekijät ovat siis käyneet meillä n. 8 kertaa muutaman tunnin kerrallaan, niin että he ovat vahtineet lapsia aikuisten ollessa muualla ja myös niin että koko perhe on ollut kotona. Kysyin sosiaalityöntekijältä että eikö siinä ole joku aikaraja minkä puitteissa pitää selvitys olla tehtynä niin hän vastasi että pari kuukautta vielä heillä on aikaa "koska ei ole ollut resursseja käydä niin usein" (vain pari kertaa viikossa).
Kyllä mä myönnän olevani vainoharhainen tuon lastensuojelun asiakkuuden takia. Tällä hetkellä vaikuttavat ihan järkeviltä mutta entä jos työntekijä vaihtuu tai muuten vaan napsahtaa joku? Lapsellamme ollaan juuri toteamassa neurologisia ongelmia, toivon että se vaikuttaa myönteisesti siinä suhteessa että ei niin helposti syytettäisi kotioloja lapsen oireilusta. Toisaalta silti pelkään että jos lapsen vointi ja oireilu ei paranekaan niin nopeasti kuin koulu haluaisi niin käy vielä huonosti meille..
Ensin ajattelin että jos ne sossut haluavat väkisin meille apua tarjota niin otetaan sitten vastaan, voisihan sen ajatella ilmaisena lastenvahtiapuna. Nyt en kuitenkaan enää ole samaa mieltä vaan toivon että asiakkuutemme koko sossuun voisi loppua mahdollisimman pian. Kyllä me ne lastenvahdit saadaan jostain muualta mieluummin.
Itse olen kokenut lapsen psykiatriselta puolelta sen että vanhemman sanaa ei mitenkään uskota eikä oteta huomioon. Minuakin ovat epäilleet masentuneeksi ja uupuneeksi ja vaikka miksi vaikka olen kuinka koittanut selittää että tiedän kyllä mitä masennus on ja sitä ei minulla ole ja jaksankin ihan hyvin. Toki olen rankoissa tapaamisissa ja syyttelytilaisuuksissa itkenyt jännityksestä ja turhautumisesta mutta ei se oikeuta diagnosoimaan minua mitenkään. Myös koko perheemme tilanne ymmärrettiin siellä aivan väärin ja aivan uskomattomia syytöksiä sateli vaikka kuinka paljon. Tästä jäi minulle varmasti ikuinen epäluulo kaikkia "arvioijia" kohtaan. Miten helposti sitä voi omat ennakkoluulot ja ylpeys saada leimaamaan koko perheen aivan huonoksi. Jos meille kävi niin (vaikkakin psykan puolella) niin miksei niin voisi käydä muillekin ja myös sossun puolella? Meille onneksi on tuntunut sattuneen järkevä perhetyöntekijä joka on ansiokkaasti tuonut omaa mielipidettään perheemme "normaaliudesta" esille. Silti muualta tehty virheellinen arvio jää varmasti aina elämään esim. koulun henkilökunnan mieliin ja miksei muidenkin. Perheemme on joutunut syyttä silmätikuksi ja tuntuu että jokainen pieni tahra lapsen paidalla tai yksi reissuvihon unohdus merkitään johonkin käytettäväksi meitä vastaan.. (tämä on varmaan juuri sitä vainoharhaa mikä on näistä ikävistä kokemuksista noussut. Tai sitten ei)
saakka
pitäkää päiväkirjaa kaikesta mitä eri viranomaiset teille sanovat, päättävät, tekevät jne.
Omat kommentit ja mietteetkin on syytä asioiden etenemisessä ja kulussa laittaa ylös.
Vaikka ei tälläisia päiväkirjatyyppisiä merkintöjä pidetäkään minään virallisina asioikirjoina tai dokumentteina esimerkiksi oikeudessa
voi niistä olla jossain vaiheessa, kun tämä mätäpaise lastensuojelussa puhkaistaan
todellista hyötyä siitä miten asiat ovat viranomaisissa edenneet.
Nämä perhetyöntekijät ovat kaikessa irvokkuudessaan yksi kirottu viranomaistyöntekijöiden ryhmä
joita ei lainsäädännössämme millaan tavalla esimerkiksi lastensuojeluviranomaisten osalta ole lueteltuna taikka millään muullakaan tavalla eritelty sitä mitä nämä persiillään istuvat korvapalvelijat lastensuojelun asiakasperheissä todellisuudessa ovat tekemässä.
Sillä samalla rahalla ja vähän pienemmälläkin kustannuksella olisi mahdollisuus palkata konkreettista työtä tekeviä käsipareja lapsiperheisiin työtä tekemään ja auttamaan monesti näissä viranomaisten hullunmyllyissäkin uupuneita vanhempia.
Ja jos perheissä on psykologin tain muun asian tiimoilta neuvonnan, avun, hoidon jne tarvetta
niin sitä on tarjolla toisaalla hallinnon aloilla ja toisten koulutuksen asiaan saaneiden ammatti-ihmisten toimesta yhteiskunnassamme (esim. terveydenhuollossa).
Olkaa lujia ja voimakkaita perheidenne puolesta, yrittäkää kaiken tämän sekametelilastensuojelusopan seasta erottaa se olennainen ja asiaankuuluva asia.
Nämä huostahullut huoli-ihmiset eri viranomaisissa
ovat tässä maassa menettäneet osan siitä vähäisestäkin maalaisjärjestään ja ajattelukyvystään
(esimerkkinä ja todella vakavana sellaisena
ovat nämä esimerkiksi kouluille ilmestyneet laittomat Huoli -rekisterit
joita itse varpusen luojakin, herra Arnkill,
piti jo mauttomuuden ja asiattomuuden huippuna).
Jos viranomainen on menettänyt otteensa arkipäivään ja omiin toimiinsa
(esimerkiksi opettajat kouluilla; likaiset vaatteet lapsilla, lapset eivät syö jne
merkinnät oppilaita koskevissa papereisssa, rekistereissä)
niin pitäkää itse päänne kylmänä ja mieli terävänä.
Huolirekisterit ja niiden laiton ylläpito kouluissa osoittaa todella tämän maan viranomaisten osalta,
että mopot ja lapaset ovat osalta viranomaisiakin karanneet käsistä ja todella kauas omasta työstä ja sen laillisuudesta!
_______________________
http://www.turunsanomat.fi/kotimaa/?ts=1,3:1002:0:0,4:2:0:1:2008-12-13,104:2:582089,1:0:0:0:0:0:
Julkaistu 13.12.2008 1:31:07
TS/Ari-Matti Ruuska
Stakesin huolen vyöhykkeistö -asteikko on lasten ja nuorten kanssa työskenteleville erittäin hyödyllinen työväline, mutta joissakin kunnissa huolen vyöhykkeistöä on käytetty väärin lasten luokitteluun.
Turun seudulla kiistetään, että laajalle levinneitä lapsirekistereitä olisi tehty täällä
Suomen kouluissa jaettu lapsia hyviin ja mätiin omeniin
ESKO PIHKALA
Stakesin huolen vyöhykkeistö -asteikon avulla on luokiteltu suomalaisissa kouluissa lapsia, mikä on pistänyt vauhtia asteikon kehittäneisiin tutkimusprofessoreihin Esa Erikssoniin ja Tom Arnkiliin.
- Olemme saaneet kuulla koulutuksiimme osallistuneelta kenttäväeltä, että vyöhykkeistöä käytetään kunnissa ja kouluissa villisti irrallaan sen alkuperäisestä tarkoituksesta, Arnkil ilmoittaa.
Eriksson ja Arnkil kehittivät huolen vyöhykkeistön 1990-luvun lopulla lasten ja nuorten parissa työskentelevien apuvälineeksi. Kentältä oli toivottu yhteistä kriteeristöä, joka helpottaisi tunnistamaan, milloin työntekijän on syytä puuttua lapsen huolestuttavalta vaikuttavaan tilanteeseen.
Huolen vyöhykkeistö auttaa työntekijää määrittelemään, kantaako hän lapsesta pientä vai suurta huolta vai ei huolta lainkaan ja ohjeistaa toimimaan huolen asteen mukaan.
Arnkilin sydän jätti kuitenkin lyönnin väliin,
kun hän kuuli, että kunnissa käytetään huolen vyöhykkeistöä rekisteröintivälineenä, jonka eri sarakkeisiin lapset voidaan kätevästi lokeroida.
- Monet rehtorit ovat ilmeisesti pyytäneet, että lapset pitää tällä tavalla rekisteröidä. Tavallaan se on ymmärrettävää, että rehtorit haluavat välineen, jolla he saavat jonkinlaisen käsityksen oppilaiden tilasta ja ongelmatapauksista.
Tällaisen henkilörekisterin ylläpito on kuitenkin laitonta. Arnkil ja Eriksson esittävätkin Stakesin aikakauslehden Dialogin viime numerossa vetoomuksen, jossa kaikkia tahoja pyydetään lopettamaan huolen vyöhykkeistön väärinkäyttö.
Lakia ei tunneta
Muun muassa Kuopiossa oli koottu huolen vyöhykkeistön avulla oppilasrekisteri.
Arnkil otti paikallisiin kouluviranomaisiin yhteyttä ja pyysi välittömästi sekä lopettamaan lasten rekisteröinnin että tuhoamaan jo kerätyt rekisterit.
- Minä kuitenkin pelästyin, koska Kuopiosta sanottiin, että heidän käsityksensä mukaan vastaavanlainen rekisteri on hyvin monissa kunnissa. Käytäntö on ilmeisesti levinnyt erittäin laajalle. Monissa kunnissa on esimerkiksi erityisopetuksen ohjeissa neuvottu perustamaan rekisteri, Arnkil kauhistelee.
- Lähetin asiasta kirjeen Opetushallitukseen, joka lähettää kirjeeni edelleen kuntiin, hän lisää.
Turusta, Kaarinasta, Raisiosta ja Naantalista kiistetään, että kouluviranomaiset ylläpitäisivät lapsirekisteriä. Turun suomenkielisen opetustoimen johtaja Timo Jalonen toteaa, että huolen vyöhykkeistön väärinkäytökset ovat kantautuneet myös hänen korviinsa, mutta hän vakuuttaa, että Turun oppilashuollossa toimitaan perusopetuslain ja julkisuuslain pykälien mukaan.
- Oppilashuollossa käydään nämä asiat läpi viikottain, mutta mitään rekistereitä problemaattisista tai huolta aiheuttavista lapsista ei ole tehty.
Miten on mahdollista, että ilmeisesti monissa kunnissa on haksahdettu tässä kysymyksessä laittomille poluille?
- Epäilen, ettei tämä julkisuuslainsäädäntö valitettavasti ole kaikkialla kovin tunnettu juttu. Ja kiusaus tehdä ongelmalapsista rekisteri on iso, Jalonen arvelee.
Vanhemmat ovat raivostuneet
Professori Arnkil näkee laillisuuskysymyksen lisäksi muitakin eettisiä ongelmia siinä, että huolen vyöhykkeistölle aletaan sijoittaa nimiä.
- Rekisteröinnistä jää lapseen leima. Huoli lapsen tilanteesta voi väistyä jo seuraavana päivänä, mutta leima jää, Arnkil toteaa.
Toisekseen lasten parissa työskentelevä pettää lasten ja näiden vanhempien luottamuksen, jos hän alkaa luokitella heitä erilaisten rekisterien avulla.
Muutamassa kunnassa, jossa lapsirekisteri on tehty, vanhemmat ovatkin asiasta vihiä saatuaan nostaneet metelin.
- Se on oikein. Nostaisin itsekin metelin, jos kuulisin, että lapseni on rekisteröity harmaan vyöhykkeen tai suuren huolen lapseksi, Arnkil puuskahtaa.
Naantalin kaupungissa toimiva koulukuraattori Aira Heikkilä kertoo, että oppilashuoltoryhmään kuuluvat koulupsykologit ja -kuraattorit sekä opettajat käyttävät huolen vyöhykkeistöä muisti- ja apuvälineenään oppilashuoltokokouksissa.
- Kouluissamme ei kuitenkaan säilytetä, talleteta tai rekisteröidä huolen vyöhykkeistön tietoja, Heikkilä vakuuttaa.
Heikkilä ei hyväksy lapsirekistereitä edes kouluammuskelujen varalta.
- Sellainen lista ei olisi pätevä väline, koska se ammuskelija voisi sitten kuitenkin olla joku, joka ei sillä listalla ole. Olen työssäni hyvin varovainen kaiken dokumentoinnin suhteen, koska ihmiselämän vaiheet ovat prosesseja, jotka muuttuvat ja kehittyvät. Dokumentointi ei olisi eettistä, koska ihmiselämässä jokainen päivä on erilainen, Heikkilä muistuttaa.
Julkaistu 13.12.2008 1:31:07
_______________________
http://dialogi.stakes.fi/FI/arkisto/2008/8/sivu/20.htm
Puheenvuoro
Vakava vetoomus:
Älkää leimatko lapsia
huolten vyöhykkeistöllä!
Kouluista ja sosiaali- ja terveysalan työpaikoilta on kantautunut tyrmistyttäviä viestejä: Stakesin kehittämää huolen vyöhykkeistöä käytetään lasten ja nuorten luokittelemiseen.
Tällainen vyöhykkeistön käyttö on täysin vastoin alkuperäisiä periaatteita. Stakesin kouluttamat ihmiset tuskin kävisivät luokittelemaan. Päinvastoin, he ovat kertoneet hyvin huolestuneina havainnoistaan.
Täytyy siis olla kyse "villistä" menetelmän käytöstä, jossa käyttäjä ei tunne lähtökohtia eikä tarkoitusta. Esitämmekin nyt kaikille lasten, nuorten tai perheiden kanssa työskenteleville vakavan vetoomuksen: Älkää leimatko lapsia, nuoria tai asiakkaita huolen vyöhykkeistöllä! Huolet vaihtuvat, leimat jäävät.
Huolen vyöhykkeistö on vertauskuvallinen väline, joka tavallaan kysyy: millaisessa tilanteessa, "vyöhykkeellä", koet olevasi? Se koostuu neljästä pääsarakkeesta: ei huolta, pieni huoli, harmaa vyöhyke ja suuri huoli. Väline tähtää siihen, että työntekijät voisivat tunnistaa omat huolensa ja puuttua niihin sekä kehitellä yhdessä hyviä toimintatapoja.
Pitää puuttua omaan huoleen
Huolen vyöhykkeistön tarkoitus on kannustaa työntekijää puuttumaan omiin huoliinsa. Oikein käytettynä vyöhykkeistö tarjoaa pohjaa hyvien käytäntöjen kehittelyyn: pohditaan kokemuksia vaihtaen, mitkä käytännöt pitävät huolet loitolla, mitkä huojentavat pieniä tai suurempiakin huolia.
Tilanteita pohditaan yleistäen, missään nimessä ei puhuta henkilöistä heidän nimillään.
Yksilöinti ei ole sopivaa eikä ollenkaan tarpeen. Hyvien käytäntöjen pohtimisesta on saatu erinomaisia kokemuksia paitsi työntekijöiden kesken myös yhdessä lasten ja huoltajien kanssa.
Tällaisiin tarkoituksiin me allekirjoittaneet vyöhykkeistön loimme vuosia sitten. Nyt olemme syvästi huolissamme siitä, että välinettä on alettu käyttää myös lasten luokitteluun: pienen huolen lapsi, harmaan vyöhykkeen lapsi, jne. Kaameata!
Rekisterit voivat
olla laittomia
Meille on kantautunut viestejä, joiden mukaan joissakin kunnissa jopa ohjeistetaan luokittelemaan lapsia. Opetushallituskin joutuu täsmentämään ohjeitaan, joista oli saatu vääriä käsityksiä.
Jos kirjataan nimiä, syntyy rekisteri. Vyöhykkeistön irvikuvakäytöllä syntyy suorastaan laittomia rekistereitä.
Rekistereiden tulee olla toiminnan kannalta tarpeellisia. Kyllä kai omiin huoliin osataan puuttua ilman kirjoihin ja kansiin viemistäkin? Mitä hyvinvointia edistävää lapset ja nuoret saavat sillä, että heidät luokitellaan?
Kuraattorin, psykologin ja terveydenhoitajan rekisterissä olevat tiedot ovat salassa pidettäviä. Niitä ei saa luovuttaa ilman asianosaisten suostumusta. Kulkevatko luettelot näkyvillä? Tehdäänkö luokitteluja yhdessä?
Sosiaalipalveluissa saa tehdä rekistereitä, jos palvelun saaminen edellyttää tietojen antamista - ja asiakkaalta saadaan suostumus.
Asiakkaalle on annettava kirjallinen selitys rekisterin tarkoituksesta ja käytöstä ja vielä suullisestikin selvitettävä, mistä on kyse.
Lisäksi on tietysti täytettävä tietoturvasäännökset. Ne rekisterit, joita nyt laaditaan huolen vyöhykkeistöä väärinkäyttäen, eivät luultavasti täytä yhtäkään lain kriteereistä. Minkä palvelun saamisen ehto kirjaaminen on? Onko kysytty lupa? Miten rekisteriin vienti perustellaan? Miten rekistereitä säilytetään? Miten merkinnät saa pois?
Jos ohjeissa kehotetaan nimeämään nekin lapset, joista ei ole huolta, ollaan räikeästi ja epäilyksettä laittomuuden puolella niin koulu- kuin sosiaalitoimessakin.
Laittomat ohjeet kumottava
Lasten luokittelu ylläkuvattuun tapaan vaarantaa toiminnan perustan, vanhempien ja lasten luottamuksen. Olemme kuulleet, että jossain vanhemmat ovatkin nostaneet metakan. Mekin nostaisimme.
Onneksi on paljon työntekijöitä, jotka kieltäytyvät noudattamasta moisia ohjeita. Niiden, jotka kehottavat laittomuuksiin, tulisi ymmärtää heti kumota ohjeensa.
Ehkäisevä työ on tärkeää. Viime aikojen murheelliset tapahtumat - kaksi kauhistuttavaa joukkomurhaa kouluissa - korostavat varhaisen puuttumisen tarpeellisuutta. Mutta nekään eivät perustele käytäntöjä, jotka lyövät leimoja ja murentavat luottamusta - ja uhmaavat laillisuutta. Varhainen puuttuminen on parhaimmillaan varhaista avointa yhteistyötä. Huolen vyöhykkeistön kehittäjinä vetoamme vakavasti: älkää käyttäkö välinettä leimaamiseen!
TOM ARNKIL
Tutkimusprofessori, Stakes
ESA ERIKSSON
Kehittämispäällikkö, Stakes
joko sitten laillisesti taikka laittomasti ............
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Huolimalli auttaa tarttumaan lasten pulmiin/1135232804852
Huolimalli auttaa tarttumaan lasten pulmiin
23.12.2007 20:15
Marjo Valtavaara
Helsingin Sanomat
Päiväkodeissa, kouluissa ja neuvoloissa jaotellaan lapset nyt huolen eri vyöhykkeille sen mukaan, kuinka suurta huolta työntekijä lapsesta tuntee.
Puolet lapsista on sellaisia, joihin ei liity huolta, ja runsas kolmannes pienen huolen lapsia. Huolen harmaalle vyöhykkeelle kuuluu vähintään joka kymmenes lapsi.
Stakesin kehittämän toimintamallin kiitetään antavan entistä parempia välineitä puuttua lasten ongelmiin ajoissa. Samalla malli on ehtinyt herättää myös pelkoa kaikkien vähänkin erilaisten lasten leimaamisesta.
Stakesin kehittämispäällikkö Esa Eriksson on toinen huolen vyöhykkeistön kehittäjistä.
Hän kertoo toimintamallin olevan jollain tasolla käytössä joka neljännessä Suomen kunnassa. Esimerkiksi Helsinki, Espoo, Oulu ja Tampere toteuttavat huolen ideologiaa.
Oululaisessa Lassin päiväkodissa henkilökuntaa on koulutettu käyttämään huolen vyöhykkeitä ja ottamaan huoli puheeksi vanhempien kanssa varhaisessa vaiheessa.
Roikkuuko kahvihuoneen seinällä jo lista, jossa lapset jaotellaan eri lokeroihin: huolettomat, huolen harmaat ja niin edelleen? "Ei roiku", vakuuttaa päiväkodin johtaja Jukka Haataja.
"Lista on enemmän henkinen, jokaisen omassa päässä. Huolen kokemus on jokaisella työntekijällä erilainen riippuen esimerkiksi työkokemuksesta", Haataja muistuttaa.
Eriksson tuntee myös huolen vyöhykkeiden herättämän kritiikin. "Alusta asti olemme olleet tarkkana, ettei lapsista saa muodostaa rekisteriä. Huoli ei kosketa suoranaisesti lasta, vaan työskentelysuhdetta. Ydinkysymys on, mitä työntekijä voi tehdä toisin, että huoli häviää."
Mille vyöhykkeelle minun lapseni kuuluu, tulee jokaisen vanhemman mieleen.
Leimautuuko huolenharmaaksi perheeksi, jos lapsen tukka jää kampaamatta?
"Esimerkiksi liian pienet kengät voisi kuulua toisen vyöhykkeen pieniin huoliin. Kun asia otetaan puheeksi ja ratkaistaan, huoli poistuu. Lapsen paikka huolijanalla voi vaihdella jopa päivittäin", kuvaa Oulun kaupungin erityislastentarhanopettaja Leena Nuutilainen.
Kasvatustieteen professori, luovuustutkija Kari Uusikylä korostaa, ettei kaikkea poikkeavuutta tarvitse saattaa ruotuun. "Mutta tuskin tässä siitä on kyse. Osa lapsista voi erittäin huonosti, ja heitä on autettava varhaisessa vaiheessa. Autettavia voi olla missä tahansa sosiaalisessa ryhmässä."
Uusikylä uskoo, että lasten ja nuorten kanssa toimivat ammattilaiset ovat fiksua väkeä. "Kyllä he tiedostavat sen, että odotukset toteutuvat lapsessa. On eri asia sanoa jonkun tarvitsevan erityistä huolenpitoa ja välittämistä kuin nimetä hänet ongelmatapaukseksi."
huolimalli.
http://www.rovaniemi.fi/includes/file_download.asp?deptid=21126&fileid=24433&file=20080327115534.pdf&pdf=1
http://www.rovaniemi.fi/includes/file_download.asp?deptid=21126&fileid=24431&file=20080327114556.pdf&pdf=1
http://www.rovaniemi.fi/includes/file_download.asp?deptid=21126&fileid=24429&file=20080327114403.pdf&pdf=1
http://www.rovaniemi.fi/?deptid=20215
Varpu
Varhaisen puuttumisen menetelmät ja verkostotyö ovat tulleet osaksi Rovaniemen kaupungin toimintaa. HUOLEN PUHEEKSIOTTAMISEN MENETELMÄ, VERKOSTOKONSULTTIEN VETÄMÄT PALAVERIT sekä LÄHEISNEUVONPITO edustavat dialogisia työtapoja, joita työntekijät ja asiakkaat voivat käyttää arkityössään. Jokaisella työntekijällä tai yksityisellä henkilöllä on mahdollisuus tilata palavereita tai koulutusta dialogisuuteen liittyen.
Tähän mennessä menetelmää on käytetty sosiaalipalvelukeskuksen sekä koulupalvelukeskuksen tilaamana. Suunnittelupalavereja on pidetty muun muassa johtaville virkamiehille, eri työyksiköiden työntekijöille sekä pienemmille tiimeille kaupungin alueella. Palvelua voi tilata myös yksityiset tahot, järjestöt tai kuka tahansa joka ajattelee siitä olevan hyötyä.
Rovaniemellä tilaukset ottaa vastaan verkostotyön koordinaattori, joka opastaa asiassa eteenpäin.
Yhteistyössä mukana ovat Stakesin VERK-ryhmä sekä Ranua.
Ihan siis tallentaa videokuvat suoraan noiden käyntien ajalta? Kun olis valmiina laitteet ja kamerat huoneissa?
Laittaa lapun eteiseen jonnekin että kameravalvonta jne mitä nyt missäkin esimerkiksi julkisilla paikoilla olevilla on merkittynä.
Mikä laki sen omassa kodissa tapahtuvan kuvaamisen voi kieltää
jos viranomainen on kerran kiinnostunut perheen asioista
niin antaa kameran kelata tämäkin tapahtuma.
Meillä ei siis käy perhetyö, mutta erilaisia sossuja välillä pyörii. Mietin vaan, että lapsenvahdeille olen sanonut, että nuo eivät varsinaisesti tallenna, että rauha vaan. Mutta kun kamerat on hyvin näkyvillä, ja niissä valot vilkkuu, niin eikös voisi olettaa, ettei niitä erikseen tarvitse kenellekään esitellä. Voisi jopa toimia pelotteena. Ulkona ei ole mitään ilmoituksia, mutta ei kameroitakaan. Jos siis saan nauhoittaa ilman ilmoitusta esim. mp3 soittimella, niin miksei sitten tallentaa kuvaakin, jos en niitä esittele julkisesti. Ei tarttis sitten jälkikäteen kenenkään miettiä, että mitä tulikaan sovittua, virkamiehillä kun tahtoo unohtua sovitut asiat, ja heidän lupaamansa asiat jäävät hoitamatta.
turhia löpistä niin voihan esimerkiksi ikkunassa tai missä tahansa muualla lukea että elektroninen valvonta tai vastaava teksti.
Eipä tarvitse selitellä kenellekään jälkeenpäin
jos viranomaisen touhuista joutuu vaikka oikeuteen asti viemään tallennettua videonauhaa.
kadut, aukiot, tunnelit, kaupat, asemat, virastot, kirjastot, sairaalat, taksit, metro, junat ym.
Koti on viimeinen puuttuva paikka.
Onko varmaa ettei sossu ole asentanut kotiinne?
nauhoitettavalle.
Mutta kun vastapuoli käyttää rikollisia menetelmiä, voisi hyvin nauhoitaa salaa ja käyttää aineistoa sakon uhallakin tarvittaessa.
Ei kannata yrittää ottaa videokuvaa ehkä, mutta puheen äänityksen voisi tehdä salaakin.
olohuoneesta, jossa tietokone, keittiön pöydän ääreen, meillä on mikrofonit jokaisessa huoneessa.
kameravalvontaa, äänitystä, EI tarvitse kenellekään ilmoittaa.
Aina on sanelin taskussa kun käyn viranomaisten puheilla, voi myöhemmin tarkistaa kuka mitäkin sanoi.
http://www.tietosuoja.fi/39135.htm
Lastensuojeluilmoitusten käsittelystä sosiaalitoimistossa
Tietosuojavaltuutetun kannanotto 11.4.2007, 567/41/2007
.............
_______________________
http://www.sosiaaliportti.fi/fi-FI/lastensuojelunkasikirja/hallinto/lastensuojelulainmukaisetrekisterointivelvoitteet/
Lastensuojelulain mukaiset rekisteröintivelvoitteet
___________________
http://www.sosiaaliportti.fi/fi-FI/lastensuojelunkasikirja/hallinto/tietosuoja/tiedonhankkiminen/
Tiedon hankkiminen lastensuojelun tarpeisiin