oon omasta mielestä lesbo, mut mikä se "raja" on, että on trans? siis se on kai, että jos tuntee, että on mies. mut ei se kai oo, jos pukeudun miehekkäästi, ja näytän mieluummi pojalta ku tytöltä ja sidon rinnat yms.? en menis kuitenkaan leikkaukseen tai muuhun
lesbo-trans?
laitan saman tännekin
432688
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 43
Vanhimmat
olet siis transvestiitti. Harvoin tapaa nainen, joka siitä kertoo koska heidän ei tarvitse. Nainenhan voi laittaa miehen tumma puku päälle, miesten kengät ja skraga eikä kukaan huomauta siitä. Korkeintaan ovat sitä mieltä että onpa sexikäs nainen.
Mutta..annas kun mies laittaa mekon päälle ja lähtee ulos....
maailman rakentaneet ja jos kaikki miehet olis neiteilleet, ihmiskunta olis kuollu sukupuuttoon ajat sitten tai sitten asuttais vielä luolissa, kun ei oltais saatu mitään aikaseks. Ja maa, jossa miehet armeijan käymisen sijaan vaan sipsuttelee hameissa, vaikuttaa heikolta ja helpolta hyökkäyskohteelta. Että sori vaan, mutta ymmärrän, miks asiaan suhtaudutaan eri tavalla.
Olet täysin oikeassa. Naiset ja miehet ovat onneksi todella erilaisia. Kirjoitukseni koski lähinnä aloittajan identiteettipohdiskelu.
Se mitä sanoin miehestä mekossa oli oikeastaan pelkkä heitto, joka piti olla huumoria.
Minä arvostan miehekkätä miehiä enkä vois olla hameessa sipsuttavan miehen kanssa muuta kun ystävä.
että ihminen miettii onko mies vai nainen. Yleensä se on ihmiselle itsestäänselvyys, oli sitten hetero, homo, lesbo tai mitä tahansa. Mutta sinun tilanteesi on erilainen, koska haluat näyttää mieheltä ja sidot rintasi. Monella transmiehellä on lesbotausta, niin minullakin. Mutta toisaalta, toisaalta... Kyse oli enemmän siitä, etten tiennyt, että saan määritellä itseni mieheksi. Olin tuntenut itseni pojaksi aina, ja mulle oli selvää, että olisin mieluummin heteropoika kuin lesbotyttö. Jos sinä määrittelet itsesi mieluummin lesboksi kuin heteromieheksi, sitten näin on. Itse se on tiedettävä. Jos esim. lähtisit nyt korjaamaan sukupuoltasi ja kertoisit lääkärille tilanteesi, hän käännyttäisi sinut ovelta. Mieti, miltä sinusta tuntuu, ja jos rintojen sitominen ja miesten vaatteisiin pukeutuminen riittää sinulle, se on ok. Itse tiesin, että mulle se ei riitä.
Itse tiedät mikä olet. Pukeutuuhan moni heteronainenkin miehekkäästi. Jokainen määrittää itse oman identiteettinsä ja pukeutuu juuri niin kuin itse haluaa.
miks sidot rintasi? Jos tunnet olevasi kuitenkin enemmän nainen, lesbo? Koetko ne siis jotenkin vastemielisinä (siis itelläsi)? Vai onko sulla vaan helpompi olla kun ne on bindattuna?
Siks lähinnä kysyn ku ite kans pohdin tuota et oonko loppupeleis mies vai lesbo, ja bindaan siis myös ja pukeudun suht miehekkäästi. Oon ehkä eniten jotain miehen ja naisen välistä, eli transgender...
En kuitenkaa ite osaa noihin kysymyksiin vastata muuta ku ehkä et mul on vaan parempi olo ku sidon. Ilman mitään leikkauksia haluisin kans pärjätä, mut aika näyttää.
liittyen rintojen sitomiseen. Jos jonain päivänä alkaakin hyväksyä rintansa, säännöllinen sitominen on tehnyt niistä hirveän näköiset. Ja jos päättää poistattaa ne, se on vaikeeta, koska iho on niin venynyt.
miestä esittäviltä naisilta muitten silmissä, joten ootte varmaan lesboja ettekä miehiä.
Hmm en oo muuten miettiny sillein kauheesti. Ehkä on vaan helpompi olla kun sidon rinnat ja paljon varmempi olo. Ja kun en ihan naiselta halua näyttää. Enkä oo muutenkaan sinut niiten kaa, jotenkin ne on ehkä mulla itelläni vastenmieliset.
rintojen sitominen altistaa 80% rintasyövälle
en halua näyttää miestä esittävältä naiselta. Haluan vain näyttää itseltäni. Omalla kohdallani kyse on kai sitten jonkin sortin trangenderiydestä.. Vaikea sanoa olenko enemmän mies vai nainen. Sukupuolenkorjausta en tässä tilanteessa kumminkaan haluaisi, eli toivoisin pystyväni elää naisena, mutta ennen kaikkea omannäköisenä ja oloisena (en siis pakosti minään stereotypia naisena kun sellainen en ole).
ootko sit miettiny et jos sul ei olis rintoja? Esim. olisko elämä sillon helpompaa ja olisitko enemmän tyytyväinen ittees. Tai jos olisit kokonaan fyysisesti mies.
Mulla toi vähän vaihtelee. Joskus kelaan et ois parempi ilman niitä, ja sit joskus taas et pitää vaan yrittää sopeutua jne. Kyllähän se vähän hankaloittaaki elämää jos olis fyysisesti miehen ja naisen välistä.. Kokonaan mies en kumminkaan halua siis fyysisesti olla.
Joskus oon miettiny vaan jtn rintojenpienennysleikkausta et näkyis vähemmän, mut ei niitten nytkään pitäis niin-kovin-paljo näkyä ku ne on jotku B:t. Sit oon miettiny et jos joskus vetäisinki vaan suht pientä annosta testoa, niin ne vois vähän pienentyä ja muutenki saisin ulkonäköäni vähän miehekkäämmäksi. Eli vähän lähemmäs sitä mitä oon. Transtutkimuksiin pitäis varmaan siis jossain vaiheessa mennä, ei pakosti vielä parin vuoden päästä kun saavutan maagisen kahdeksantoistavuoden iän, mutta sit ku siltä tuntuu ;)
sitominen ja mene kunnon miehen kanssa sänkyyn saamaan kunolla parrua niin huomaat että onkin kivaa olla nainen.itse en ikinä alkas mieheksi.
kun jo olet... Luuletko, että kukaan uskoo viestin lähettäjän olevan nainen?!
mainittavasti pienene,tai ehkä joillain saattaa hyvällä tuurilla, mutta itselläni näin ei ainakaan tapahtunut. Ja ei ainakaan pienellä testomäärällä. Mä en oikeen tiedä onko se kuinka mahdollista, että käyttäis vaan "vähän testoja". Jos kyse olis siis ihan lääkärin määräämästä hormonista. Se ei taida olla kovin terveellistä.
tietämätön äijä... Moni rintansa sitova tai poistattava transmies seurustelee miehen kanssa ja saa sitä parrua... Se, että identifioituu mieheks, ei todellakaan automaattisesti tarkota, etteikö silti haluais saada parrua. Olet varmaan kuullut homoista.
transpalstalta, kun et ts-ihmisten asioista mitään tiedä. Jos olet nainen, niin et sä tietenkään "ala" mieheksi, sähän olisit sillon hullu. Jos sä oot nainen niin ole ilonen siitä. Mä synnyin mieheks naisen kroppaan, et mä en oo mikään mieheks alkanu nainen. Ja voishan sitä parruukin ottaa, mutku en oo homo.
Mitään transgender-diagnoosia ei ole olemassa. Jos transtutkimuksissa ollut henkilö ei tutkimusten päätyttyä saa F64.0-diagnoosia (transsukupuolisuus) niin sitten hänet vaan potkitaan kotiin. Ei aikaa hormonipolille. Ei mitään. Ei siis tipu hormoneita.
Taitaa se ainoa tapa olla, että vetää täyttä annosta tai sit ei mitään.
tg-diagnoosi ole olemassa, musta jotkut on täällä kertoneet saaneensa sellasen.
Testosteronin käyttö lopettaa oman hormonitoiminnan. Ja liian vähän hormoneja veressä tarkottaa jatkuvaa ärtyisyyttä, alentunutta seksuaalista halua, rupsahtamista, väsymystä ym.
F64.0 = transsukupuolisuus.
F64.8 = muu sukupuoli-identiteetin häiriö.
F64.9 = tarkemmin määrittämätön sukupuoli-identiteetin häiriö.
Transgender- diagnoosia ei ole olemassa. Tätä teroitettiin minulle, kun olin itse transtutkimuksissa TAYS:ssa. Transgenderin diagnoosi on 'muu sukupuoli-identiteetin häiriö'.
Siihen ei muuten kannata tähdätä, jos hoitoihin haluaa.
monille sairauksille.
Transmiesten hormonitasot pyritään pitämään luonnonmukaisella tasolla. Tosiaan liian alhaisista hormonitasoista voi seurata vakavia terveydellisiä haittoja.
Tietääkseni ainoa mahdollinen hoito on tuo täysi annos testoa.
Sanallista transgender-diagnoosia ei ole, mutta ne viralliset TG-diagnoosit ovat tiettävästi F64.8 muu sukupuoli-identiteetin häiriö (trasgender). Hoitoihin nämä henkilöt ohjataan yksityispuolelle ja em. diagnoosipaperin avulla saa tarvittavat hormonit ja leikkaukset. Myös jotkut TS:t käyttävät yksityispuolen hormonilääkäreitä. Esimerkiksi rintojen poisto onkin sitten kallis operaatio yksityispuolella.
ettei mitään VIRALLISTA tg-diagnoosia ole. Tästä minulle TAYSissa puhuttiin.
Mutta olkoon miten on. Hyvä, että kaikille edes joku diagnoosi löytyy.
Miksi haluat hakeutua transtutkimuksiin? Sanot ettet halua olla kokonaan mies, joten mitä haet itsellesi sieltä tutkimuksista, jotka ovat itsensä transsukupuolisiksi tunteville? Ei sinne ole tarkoitus mennä sitä omaan identiteettiään pohdiskelemaan, kyllä se pitää olla selvillä jo reilusti ennen tutkimuksiin menoa. Transsukupuolinen sinä et ilmiselvästikkään ole. Testoja et saa ilman ts-diagnoosia ja rintojenpoistokin on vaikeaa. Sitä voit koettaa ilman diangnoosia yksityisellä ja jos satut löytämään kirurgin joka suostuu rintasi poistamaan, niin varaudu siitä maksamaan sitten n. 4000 - 7000 euroa.
Testosteronin käytöstä kun tulee sitten muitakin seuraamuksia, kuin toivomasi asiat. Pienellä annoksella et kyllä saa noitakaan muutoksia aikaan. Ulkoisen habituksen muuttuminen miehekkääksi kestää täydellä annoksellakin n. pari vuotta. Äänesi madaltuu, karvoitus lisääntyy koko kropan alueella ja partasi voi alkaa kasvaa sekä miehinen hiustenlähtö voi alkaa ja klitoriksesi kasvaa minipenikseksi. Haluatko myös nuo asiat? Toisekseen oletko sitten kuitenkaan loppupeleissä valmis luopumaan rinnoistasi ja kohdusta sekä munasarjoistasi? Nuo kun on poistettava mieshormonia käytettäessä syöpäriskin minimoimiseksi.
Vaikka jossain vaiheessa lopettaisitkin testosteronin käytön, käytöstä aiheutunut hiustenlähtö on PYSYVÄÄ, kuten myös madaltunut ääni ja jos sukurauhasiasi ei ole keritty poistamaan, voit silti olla pysyvästi hedelmätön hormoninkäytön seurauksena.
_Pieni_ määrä testosteronia ei lopeta omaa hormonitoimintaa. Testosteroni lisää seksuaalista halukkuutta naisillakin. Naistentautien erikoislääkärit kirjoittavat usein testosteronireseptejä seksuaalisesta haluttomuudesta kärsiville naisille.
Nimenomaan, tarkoitus ei ole mennä transtutkimuksiin pohtimaan omaa identiteettiään. Siksi menenkin sinne (jos menen) vasta silloin kun tiedän mitä todella haluan; kuten sanoin, tuskin vielä 18-vuotiaana.
Mutta ihmettelen, mistä moinen kommentti: "Transsukupuolinen sinä et ilmiselvästikkään ole." Ei sen puoleen, että sillä olisi jotain merkitystä mulle mitä sä ajattelet mun olevan tai mitä et, mutta ehkä olisi parempi jättää nuo diagnoosin laatimiset niille pätevemmille ihmisille jotka sitä työkseen tekevät. Eli ei mitään nettidiagnooseja, kiitos :)
Sen verran vielä että vaikka mut diagnosoitaisiin transsukupuoliseksi, mun ei tosiaan starvitsisi suostua mihinkään leikkauksiin tms. fyysisiin muutoksiin. Varmasti, jos hormoneja haluaisin niin terveysriskien vuoksi (joista kirjoititkin) täytyisi pohtia mikä siinä tapauksessa olisi paras ratkaisu.
Ennenkaikkea tiedän ihan hyvin et mulla ei oo mikään kiire näiden asioiden kanssa, koska aloitin niiden pohtimisen jo suht nuorena. Testosteroniakaan en saisi laillisesti käyttää vielä ainakaan kahteen vuoteen, kun transtutkimuksiinkaan ei ole asiaa 16-vuotiaana. Voin siis ihan rauhassa kelata mikä on mun kohdalla paras ratkaisu ja sitten kun olen valmis ja oikea aika koittaa, toteutan sen.
ja päästä nainen ja miehen ruumiissa joka on kyllä siro ja sitten menen puhumaan lääkärille ,että olen saanut tietoa netistä,että voi päästä trans sukupuoli tutkimuksiin,että saisi sukupuolensa oikeaksi,koska olen muutenkin enemäm tettö mäinen kuin poike.aj pukeudun kuin tytöt,muuten mutten aina hamoseen.Niinlekuri sanoi,että se on ohimevää identiteetin hakua ja jutteli ku tärähtäneelle ja kirjoitti stressiini diapameja.Kerankin ku keräsin rohkeutta puhua ongelmasta lekurille se oli virhe tikki.Nyt en toivo muuta kun ,että kuolisin ja syntysin uudestaan naisena.
joku hakis diagnoosin, muttei sitten kuitenkaan suostuis hoitoon..?
Ei tollasten lekurien kanssa kannata höpötellä omia juttujaan. Vaadit kirjoittamaan lähetteen transtutkimusyksikköön ja siellä asiantuntijat tutkivat. Vaihda lääkäriä ellei suostu kirjoittamaan lähetettä!
ettet kokonaan mies halua kuitenkaan olla. Ja kuten itse myös sanoit, diagnoosin tekevät ammattilaiset ja he kyllä tuon perusteella mitä itsestäsi nyt täällä kerrot, tulevat aivan samaan tulokseen kuin minäkin. Tutkimukset ovat sen verran laaja-alaiset, että sieltä kyllä identiteetistään epävarmat ym. huuhaat karsiutuvat pois. Onneksi. Ihan vaan terveisiä tutkimukset läpikäyneeltä ja diagnoosin saaneelta, jo yli puolet elämää sinua enemmän nähneeltä.
Trassukupuolisen diagnoosin saamisen edellytyksenä on halu elää ja tulla kohdelluksi oikeaksi kokemansa sukupuolen mukaisessa roolissa. Vaikea se sinun on ilman hormonihoitoa ja rintojenpoistoa miehenä elää. Ja kukapa mies se haluaisi kohdun ja munasarjat? Kaikkiin leikkauksiin ei toki tarvitse mennä esim. sukuelinkirurgiaan, jos katsoo riskin olevan siinä liian suuren. Itse halusin koko paketin, eikä sitä tarvinnut kahta kertaa miettiä, että haluanko neopeniksen vai en. Enkä tunne ketään joka haluamansa diagnoosin jälkeen ei olisi halunnut hormonihoitoja ja rintojen poistoleikkausta. Kohtu ja munasarjat todellakin kannattaa poistaa suurentuneen syöpäriskin takia, jonka hormonikorvaushoito ja kehon oma hormonitoiminta yhdessä aikaansaavat. Juuri sitä ulkoisen puolen muutostahan tuolla hormonihoidolla halutaan aikaan saada, vastaamaan sitä oikeaksi kokemaansa sukupuolta.
Ja koko elämähän se vasta yhtä riskiä onkin. Minä en ainakaan halua tulla haudatuksi naisen nimellä, hetulla enkä fyysisellä olemuksella, sillä se en ole minä. Ilman diagnoosia niin minulle olisi käynyt ja varmasti aikaisemmin kuin olisi ollut tarkoituskaan.
En halua loukata sinua tekstilläni, vaan kerron ihan omasta kokemuksestani näitä asioita. Hienoa että olet noin nuorena jo pohtinut omaa olemustasi ja identiteettiäsi. Tsemppiä sulle jatkossa.
mutta naisille määrätään testosteronia olemattoman pieni annos. Se ei miehistä naista.
Transgenderille pitäisi antaa huomattavasti suurempi määrä, noin puolet transmiehen testoannoksesta, jotta saataisiin jonkinlaisia muutoksia aikaan kehossa. Tämänkokoinen annos takuulla horjuttaa ja sekoittaa omaa estrogeenin tuotantoa---> ei terveellistä.
Transmiesten testosteroniarvoista on tehty tutkimuksia. Liian alhainen taso altistaa monille sairauksille.
oikein realistista käsitystä hormonihoidosta. Usein kuulee, että haluaisi vaan osan testojen vaikutuksista. No, ei kai sitä kaljuuntumista useimmat haluakaan...
tajuavan, että sukupuolen korjatessaan sitä ei vaan saa olla mies, vaan myös täytyy olla mies. Ftm:issä on tietysti homoja ja naisellisia ym, ja se on ihan ok, mutta siihen pitää varustautua henkisesti. Siis siihen, että on yht'äkkiä monien silmissä pohjasakkaa. Jos elää vähänkään miehenoloisena, likaiset ja tunkkaiset miestenvessat tulee tutuksi. Ja kaikki äijät ei kato hyvällä istuen lorottavaa, naisellisennäköistä poikaa. Nainen ei naisellisuuden vuoksi joudu pelkäämään pahoinpitelyä, mies joutuu. Eikä siihen mikään asennekasvatus auta. Ne, jotka kuuntelee niitä luentoja, on jo valmiiks sitä mieltä ja nää potentiaaliset pahoinpitelijät naureskelee ja aattelee, että onpa neitimäistä.
Pointti oli siis, että jos haluaa elää vähänkään miehenä, kadulla pidetään miehenä ja se ei aina ole helppoa.
Hieman liian pessimistinen kirjoitus. Ei täällä sentään viidakossa eletä. Ja uskoakseni neitipojat osaavat kiertää öiset räkälöiden vessat ym muut uhkaavat paikat kaukaa.
Se on sitten kierrettävä kokonaan ne räkälät. Pitäähän iltaa istuessa joskus käydä vessassakin.
tiedostaa ja varustautua henkisesti siihen, että yht'äkkiä onkin miesten sosiaalisen kontrollin alla. Naisena "mä teen mitä huvittaa ja oon sennäkönen ku miltä tuntuu" vielä menee, miehenä saattaa tulla ongelmia.
Moni ftm viettää lapsuutensa kadehtien poikia ja niitten laihoja kroppia ja se jää päälle. Aikuiset miehet ei sitten enää olekaan laihoja eikä haluakaan, ja ftm hämmentyy, kun ei ole nainen, mutta mieheys pelottaa, kun ei ole ensin saanut olla poika. Ei mikään ihme, että jotkut ei tiedä kokeeko olevansa mies vai nainen. Toisaalta ei tavallinen ihminen koskaan ajattele olevansa jotain sukupuolta. En mäkään enää, kun saan elää miehenä. Tytöttely ärsytti, pojittelu ei tunnu miltään.
Onhan se totta, että miehen rooliin astuminen ei välttämättä käy helposti, vaikka olisi aina kokenut olevansa poika/mies.
Jos nyt siis puhutaan transmiehistä eikä henkilöistä, jotka haluavat jäädä ulkoiselta olemukseltaan jonnekin sukupuolten välimaastoon, niin eiköhän miltei jokainen transmies tule kyllin läpimeneväksi. Niitä laihoja ja hinteliä miehiä kun on olemassa ihan poikana syntyneissäkin miehissä. Ja itse en ainakaa ole osannut pitää hintelyyttä tai lyhyyttä niin suurena ongelmana, että se laskisi minut jotenkin alempaan kastiin miesten joukossa.
Itse elin vielä joitain vuosia uskossa, etten koskaan voi olla oikea kunnon mies, kun olen pienikokoinen. Oli sitten huojentavaa viimein ymmärtää, että miessukupuolen edustajien joukko on ulkonäöltään ja kooltaan niin kirjavaa, että kyllä sinne pienikokoinen transmieskin uppoaa.
Ja paljon on varmaan kyse omasta itsetunnosta ja kuinka vakavasti tuon miesten kontrollin ottaa. KYllähän lyhyt ja hintelä mies voi joutua naljailun kohteeksi eivätkä isommat korstot välttämättä pidä pientä jätkää ihan veroisenaan, mutta sen ei tarvitse olla vakava juttu jos sitä ei itse ota vakavasti. Ja harvemmin sitä varmaan hakatuksi joutuu jos sattuu olemaan vain lyhyt ja laiha.
Itse ainakin 'naisena' ollessani koin kyllä myös naisten harjoittaman kontrollin, vaikka se ilmeneekin eri tavoin kuin miesten ylläpitämä kontrolli. Naistenkin kontrolli osaa olla ilkeää, vaikkei siinä turpaansa saanut (enkä nyt tarkoita, että miesten porukassa sitten turpiin tulisi). :)
Niin ja riippuu sitten paljon millaisissa piireissä liikkuu. SEllainen androgyyni runopoikamainen tyyppi ei varmaan hakeudu edes opiskelualoille tai töihin, joissa tarvitsisi sulautua äijäporukkaan. Monet tuntemani pienet nörttipojat ja hieman feminiiniset taiteilijapojat ovat ainakin he saaneet melko onnellisesti olla omia itsejään. :)
En tiedä miten kävisi tyypille, joka olisi enemmän transgender ja jäisi selkeästi sukupuolten välimaastoon, siis millaisia ongelmia hän kokisi miesyhteisössä. Transmiehillä ei kuitenkaan noita ongelmia taida olla (lukuunottamatta sitä alkuaikaa, kun on vaikeasti määriteltävä tai pikkupoikamainen).
Siinä on kyllä perää, että transmieheltä voi puuttua hieman varmuutta, kun he eivät ole saaneet elää sitä pikkupoikavaihetta eikä kunnolla teinivaihettakaan, jossa harjoiteltais miehen saappaisiin astumista. Siirtymä voi olla vähän nopea, vaikka olisi yrittänyt pre-t ja pre-op -elämässään elää mahdollisimman miehenä.
Hyvällä itsetunnolla kuitenkin pärjää, sen olen omakohtaisesti kokenut. Ja kun ei välitä pienistä, niin sekin on plussaa. Mulla ei ole koskaan ollut tarvetta, että pitäisi täyttää se stereotyyppinen miehen malli, eikä tähän mennessä kukaan ole sitä multa vaatinutkaan.
Kirjoitit siis ihan asiaa enkä tässä nyt yritä kumota kirjoitustasi. Tulipahan vaan tällaista sekalaista mietiskeltyä asiasta ja asian vierestä (enimmäkseen).
Jos olet täyttänyt 18, hakeudu uudelle lääkärille. Lääkärillä on velvollisuus ohjata sinut transtutkimuksiin. Tässä on hyviä neuvoja trasekilta seuraavaa käyntiäsi varten! http://www.trasek.net/vinkit.htm
Itsellänikin oli ongelmia saada lähete, ensimmäinen lääkäri ei tehnyt mitään lähetettä, käski hakeutua yksityispuolelle, toinen lääkäri teki lähetteen - mielenterveyspuolelle omaan sairaanhoitopiiriini. Vasta sieltä psykiatri teki lähetteen TAYSiin. Ei tuo lain mukaan oikein mennyt, mutta pääsinpä lopulta tutkimuksiin, kuten kaikkien sinne hakeutuvien kuuluu päästä. Et ole poikkeus, lue lääkärillesi lakia, niin varmasti pääset!
Noinhan se menee.
Itse en ole mitään kapakkatyyppiä, joten en pelkää liikaa väkivaltaa, enkä ole joutunut edes pienimuotoisemman kiusaamisen tms kohteeksi. Tälläinen omaperäinen introvertti, jonka kaveripiiri koostuu lähinnä nörteistä ja bi-miehistä - mukavista tyypeistä jotka hyväksyvät muutkin kuin perinteiset miestyypit. Erittäin tyytyväinen olen elämääni tällä hetkellä ja mies siinä missä joku bodarikin :)
En oikeastaan tarkottanut, että lyhyttä ja laihaa halveksuttais vaan sellasta, joka nimenomaan haluaa olla laiha ja pukeutuu "homomaisesti". Äijäkulttuurissa arvostetaan niitä laihoja miehiä, jotka käy salilla, koska ne "ainakin yrittävät". Mutta toisaalta, joku äijäkulttuuri... Kaikki ei välitä sellasesta, eikä tartte välittääkään.
tee kenestäkään enemmän miestä, jos ei vähempääkään, mutta mä tykkäisin, et olis ees vähän voimaa kropassa ja lihaksiakin sais tulla. Alkaa kyllästyttää, kun langanlaihat 16-vuotiaatkin laittaa salilla enemmän rautaa tankoon kuin mä, joka kuitenkin olen aikuinen mies ja vähän tukevakin.
Joo, ymmärsin mitä ajoit takaa kirjoituksessasi. Tottahan se on, että selvästi 'homomaiset' miehet saattavat kokea hankaluuksia silloin tällöin, mutta en sitä koe selvästi transmiesten tai transgendereiden ongelmaksi (etkä sinäkään tätä tietenkään väittänyt), kun niitä feminiinisiä miehiä löytyy sekä poikana kuin tyttönä syntyneistä miehistä.
Miehet tosiaan taitavat vieroksua erilaisuutta vähän enemmän kuin naiset, mutta onneksi sentään valtaosa miehistäkin on sivistyneitä eivätkä tunne tarvetta loukata tai saati käydä käsiksi.
Omalta osaltani haluaisin rohkaista kaikkia prosessinsa alussa olevia tai prosessia suunnittelevia ftm-tyyppejä olemaan liikaa hermoilematta tuon miehen saappaisiin astumisen kanssa. Kyllä se onnistuu. Niihin saappaisiin kun ei tarvi astua yhdessä yössä vaan muutokset etenevät hiljalleen. Ja ne miehen saappaat eivät ole niin ahdistavat kuin voisi luulla. Feminiininenkin mies on mies yhtälailla ja voi olla ylpeä omanlaisestaan miehuudesta.
Siellä räkäläbaarissa tai vessajonoissa voi kyllä varoa, mutta se varovaisuus koskee kai kaikkia ihmisiä, ei vain transtaustaisia. Turpaansa voi saada siellä kuka vaan ihan tyhmästäkin syystä. Ja kaipa me transmiehet (ja transnaisetkin) osataan olla varovaisia ihan luonnostaan. Kuten edellä jo mainittiin, niin ei räkälöihin tarvi mennä. Muitakin mukavia paikkoja löytyy ja keskellä päivää meillä ei sitten mitään pelkäämisen aihetta olekaan.