Joulu oli ihanaa aikaa, kun lapsi oli käymässä. Paljon on kiitoksen aihetta, kun hän pärjää työssään hyvin ja lisäksi rakastaa meitä vanhempia. Silti aina kun hän lähtee minut valtaa ikävä ja kaipuu ja apeus. Tiedän että minulla ei ole mitään aihetta sellaiseen. Olenko vain jotenkin liian itsekäs vai tekeekö kinkun syönti apean? Onko muilla vastaavaa?
Lapsi lähti
Mik? ikävöin
7537
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Lapset ovat kaikki poissa, käväsevät välillä viipyen hetken tai muutaman päivän. Lähdettyään ikävöin heitä, ikävöin mennyttä aikaa, kun he olivat vielä jalois ja pieniä, koululaisia ja viimein "taistelevia" murrosikäisiä. Ikävöinköhän sitä elämää minkä lapset toivat mukanaan. Ehkä se on juuri sitä minulla ja myös sinullakin :)
Et ole liian itsekäs.
särkyy aina kun käyn yksin mökillä.
Kaikki polut on nurmettuneet, naapureistakaan ei enää kuulu lasten kirkkaita ääniä.
Se aika, kun lapset olivat lähellä syliä on ollut elämäni ihaninta aikaa.
Jouluna lentää takaisin vain jokunen tekstiviesti.
Hyvä näin, kerkiää vastaamaan, milloin kerkiää.
Skype on ja nettikamera, saa murheellisen naamansa lähettyä helposti.
Tai, noh, minä en lähetä, saattaa olla liian tyytyväisen näköinen, siitä että pärjäävät hyvin.
Lopettavat vielä ponnistelunsa, elämänsä eteen, kun ei faija murise. Edes etänä!
Oletko tarkertunut menneisyyteen? Hanki elämää ympärillesi sitä löytyy pirtin oven ulkopuolelta ja joulun jälkeenkin. Omaa mielekästä ja itsekästä elämää, josta hyötyy lapsesikin. Hänen ei tarvitse surra sinun kaipuitasi vaan hän voi iloita kun sinulla menee hyvin ja olet onnellinen.
Lapset on vain lanassa meillä, kuten mekin olimme omille vanhemmille jne.
Tytär muutti toiselle puolelle Suomea. Tapanina kävi miehensä kanssa, ihanaa oli. Pieni haikeus tietysti kun lähtivät. Mutta nettipostia saan usein, tänään tuli jo uusia valokuviakin. Ja kun
oikein tiukka paikka tulee, kenelle tytär yhä soittaa - MAMILLE!
Viimeksi huolestuneita kysymyksiä kinkunpaistosta. Siitä tulee
mukavan tarpeellinen olo.
Jokaisen tulisi elää oma elämänsä kuten myös jokaisen sukupolven. Niin sinun kuin lasten.
Ole ylpeä siitä, että osaltasi olet tehnyt lapselle mahdolliseksi oman elämän.
Ikävä sinällään on tervettä, kunhan se ei pilaa käyttäytymistämme, esimerkiksi että rajoittaisimme jonkun menemisiä tai tulemisia. Tai hyysäämällä liikaa.
Sitä paitsi lapsi on aina läsnä sun elmässä, vaikka ei vieressä olekaan.