Annoin itselleni parhaan joululahjan, mitä ikinä ihminen voi antaa. Olen miettinyt ratkaisuani jo usean vuoden ajan. Nyt tein päätökseni. Istuin jouluaattona omassa yksiössäni ja sanoin itselleni: Ole hyvä, tässä on se lahja jota olet odottanut jo monta vuotta. Erosin romanikulttuurista! Itkin monta tuntia päätökseni johdosta, mutta itkin puhtaasta ilosta ja vapaudentunteesta. Kävin jo ennen joulua kampaajalla ja leikkautin itselleni lyhyet hiukset. Ilmoitin myös isälleni ja äidilleni päätöksestäni. Isältä tuli viesti, ettei hän halua olla kanssani enää missään tekemisissä, mutta äiti toivotti onnea matkaan. Nyt olen vapaa kuin taivaan lintu. Voin asua missä haluan, tehdä mitä ikinä haluan, ei ole enää tarvetta väistää ketään eikä kysellä keneltäkään lupia tekemisilleni. Alan opiskelemaan kauppiksessa ja annan itselleni kunnollisen elämän. Laitan myös ensitilassa nimenmuutoksen vireille. Nyt se on sitten tehty. Muistan katkeruudella niitä hetkiä, kun pakkasimme koko ajan itseämme autoon ja matkustimme milloin mihinkin vierailulle missä sitten istuin suvun naisten kanssa keittiössä kuin varpuset langalla, kun miesväki istui olohuoneessa sulattelemassa meidän laittamaa ruokaa. Tekisi melkein mieli sanoa, että Jumala on sittenkin olemassa, mutta kun en ole koskaan uskonut moiseen höpötykseen niin en sano edes sitä. Sanon vain, että tämä on elämäni paras päätös. Nyt minä olen vihdoin minä, enkä ainoastaan joku sadas vasemmalta laskettuna. Voin shoppailla, käydä ystävien kanssa ravintolassa, olla kesällä uimarannalla bikineissä, voin laulaa ja tanssia ja tehdä mitä ikinä mieleeni juolahtaakaan. Mietin tässä, että mikä olisi vastaavanlainen tunnetila. Tulin siihen tulokseen, että tunne saattaisi olla sama jos 20 vuoden vankilatuomion jälkeen pääsee vapaaksi, ihmisten ilmoille. En ole varma olisiko sekään yhtä mieltä keventävä tunne. Suhtaudun päätökseni jälkeen romaneihin hyvin sekavin tuntein. En tiedä mitä minun kuuluisi tuntea heitä kohtaan, kaihoa, sympatiaa, empatiaa, vaiko kenties sääliä. Ehkä aika tuo minulle sen oikean tunteen. Ainoa, mikä minua jäytää, on omien vanhempieni ja sisarusteni asenne päätöstäni kohtaan, mutta oli se mikä hyvänsä, nautin ratkaisustani niin paljon, että se kyllä voittaa kaikki tunteet ja voitelee haavat. Tämä on ensimmäinen ja myös viimeinen kirjoitukseni tänne romano palstalle, koska en enää ole romani kuin ainoastaan geeneiltäni, ja se ei ole kovin paljon. Hyvästi kahleet ja tervetuloa ELÄMÄ.
Paras lahjani
Nimetön toistaiseksi
14626
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
ja olet löytänyt paikkasi tässä elämässä.
Siunausta sulle ja hyvää uutta vuotta
T:Kaalo
HYVÄN PÄÄTÖKSEN TEIT
NYT VOIT ELÄÄ TÄYTTÄ ELÄMÄÄ
ILMAN ETTÄ JOUDUT PELKÄÄMÄÄN SITÄ MITÄ TOISET SANOO PUKEUTUMISESTASI....JNE
ONNEA ELÄMÄÄSI
Romanikulttuurista pitää erota kuin kirkosta. Mikä hemmetti siinä on ettei yksi kulttuuri pysty tarjoamaan ihmiselle elämää vaan se pitää hankkia eroamalla kulttuurista? Taitaa olla tiensä päässä tämä mustalaiskulttuuri. Muuten osaan arvata tytön tunteet. Antakaa mustalaiset jälkeläisillenne tilaa ja ilmaa, ettei ne jätä teitä lopullisesti. Niin kuin tyttö sanoi, antakaa heille lahjaksi elämä älkääkä kahleita.
En tiedä, kirjoitatko nyt realistisesti, vai onko tämä vain tarina. Jos kyse on tosielämästä, niin onnea vain matkaan minunkin puolestasi. Jokainenhan saa elää niin kuin tykkää.
Minä en nyt vain oikein ymmärrä, miksi viestistäsi tulee esille se että romanikulttuurissa et ole saanut elää. Ei romanikulttuuri minua ainakaan ole koskaan estänyt elämästä. En tarkoita, että olisin saanut olla kuin "pellossa", mutta kyllä minä olen silti elänyt.
Ei romanikulttuuri ole minua estänyt esimerkiksi opiskelemasta... Tykkäsin koulunkäynnistä, ja vanhempani ovat minua siihen aina kannustaneet. Välillä vähän patistaneet. Harrastuksia minulla on ollut. Siis ei mitään "kotoa käsin" vaan kävin soittotunneilla ja tanssitunneilla.
En käytä alkoholia, tupakkaa tai muita päihteitä ollenkaan. Tämä ei kuitenkaan ole estänyt minua käymästä ravintoloissa tai tanssimassa. Olen kyllä käynyt ravintoloissa ja tanssimassa, voihan selvin päinkin olla hauskaa... Tosin olen pääasiassa käynyt näissä kotiseutuni paikoissa, joten on myös ollut tieto siitä, mihin paikkoihin vanhat ihmiset ei eksy että saa olla ihan rauhassa.
Väistäminen on minustakin tietyllä tapaa epämukavaa. Siinä mielessä se on hyvä, että annetaan toiselle se suruaika ja noin pois päin, mutta ajattelen silti, ettei tekijän koko suku ole kuitenkaan syyllinen. Eikä kostonkierrettä pitäisi tulla, näin minä ajattelen. Valitettavaa, että tosielämässä ne asiat menee sitten vähän toisella lailla, eikä tätä oikein voi noudattaa. Tai ainakaan minä en ole keksinyt vielä, miten.
ottaa tollaista päätöstä,kun yleensä joutuu kaikki jättämään...
Jos mies valitsee kaajeitten puolen niin hänelle on paljon helpompi kaikin puolin siinä asiassa.
Tulet huomaamaan että teit oikean päätöksen tein itsekkin aivan niin kuin sinä paitsi että jouduin karkaamaan 20 vuotta sitten ja hyvin menee ....On koulutus, hyvä ammatti ja palkka jne
että kuulut muslimeihin etkä mustalaisiin.perustelut:olen 56-vuotias käynyt 60-luvulla koulua sekä 70-luvun alkupuolella kaupallinen koulutus iltalukio. olen matkustellut eri maanosissa minulla on afrikkalaisia,intialaisia,jenkki,venäläisiä lukuisista euroopanmaissa asuvia ystäviä olen asunut ikäni helsingissä osan elämästäni myös limingantiellä. aina heimoni tai ystävieni siis vaaleampien keskellä olen edelleen työelämässä käytän romanipukua enkä ole koskaan kokenut ahdistuneisuutta tai että elämääni olisi rajoittanut kultuurilliset velvoitteet ja mikä parasta OLEN NAINEN. toivon sinulle tasapainoista ja onnellista elämää olet ilmeisesti nuori joten annan sinulle neuvon, oikeaan vapauteen kuuluu vastuu väärä vapaus kahlitsee lopulta, siunausta elämällesi.
Eihän tämä ole mikään pakko, valinta on vapaa. Se on nyt helppoa, mutta kuitenkin sitä huomaa ennemmin tai myöhemmin, että kaipaa toista mustalaista. Ei sitä mitä meissä on saa mistään muualta, kaajeet ei pysty koskaan täyttämään sitä tyhjiöö joka lopulta jää. Onhan meissä huonojakin puolia, niin kuin kaikissa ryhmissä...no kaikki pitää kokeilla, oppia ja nähdä, se on elämää....
Hienoa elämää voi elää muutenkin, kun jättää kaikki ja alkaa elää ravintola elämää. Mutta, se on jokaisen oma valinta...
Tässä samassa tulikin mieleen esim. mustalais miehet, kun ottavat valtaväestöstä akan, aikansa kun eletty sitä elämää, miehelle tulee polttava tarve saada mustalaisnainen. Se on vaan niin, jotenka kannattaa miettiä miehet kaksi kertaa ennen kuin otatte niitä niin hienoja kaajilöitä.
EKS TÄÄ NYT OOKKAAN KAAJEENMOINEN YM.....
TOTTAKAI ON MUSTALAINEN
ALOITTAJAA EI VARMAANKAAN TARKOITTANUT SITÄ ETTÄ KIELTÄÄ JUURENSA VAAN NOI TAVAT...
HALUAA VISSIIN KOKEILLA MUUTAKIN KUIN KAAVOJEN TAPAAN ELÄÄ.....
SUOTAKOON SE HÄNELLE
akan ottaessaan, etteivät orjaa saaneetkaan. Tulee tarve vaihtaa mustalaisakkaan.
Tuokin on ihan totta, olen mustalaisnainen ja aika pettynyt kaalonmiehiin. Olen nähnyt ja myös kokenut heissä niin paljon mätää, jotenka on parempi elää yksin ja elämä on ihanaa. Jos Jumala suo, ehkä saan elämäntoverin, jos ei niin sekin on siunaus.
ei koskaan ei enään koskaan siskot kukaan meistä ei nuorista eikä vanhemmista, kajoa mieheen missään muodossa ei tummaan eikä vaaleaan jos halut käyvät ylivoimasiksi niin teknologia avuksi tai sisar niin ei ole mitään vaaraa lisäkansoittaa maailmaa ja mikä parasta ennenpitkää se koituu kaikille meille hyödyksi. parannetaan yhdessä maailma
elämällesi. Se päätös varmaankin oli kovan työn takana. Polttaa kaikki siteet entiseen elämään ja yhteisöön, jossa on elänyt. Mustalaisten kulttuurissa se lienee pakko. Olen aina ihmetellyt näitä tekopyhiä kaksinaamaisia, mutta kun siihen heimoon syntyy, niin onhan siitä hyvin vaikea irti päästä. Vaikka haluaisikin.
pitäskö tohon ny olla nii kaaleenmoinen et sanos näin "kuule olet kaaleita ,älä yritä matkia kaajeita,olet kaajeitten suoli
Olet rohkea nainen,isolla N:llä.Ja tässä tapauksessa rohkeutta ei katsota aseilla vaan itsenäisellä nykyajan järjellä.Juuri sillä mitä muidenkin pitäisi omille rakkaille lapsilleen suoda...Voin suorastaan nähdä ilon hehkun silmistäsi,kun olet kampaajalta lähtenyt..Kaikkea Hyvää Elämääsi :)
Ja vanhimpasi tuskan,voin vain naisena kuvitella mitä on se luopuminen lapsesta näin..mutta on heidänkin silti ajateltava,että olemme yksilöitä.Ja täytyy antaa vapaus omaan elämään, parempaan elämään kuin kiertolaisuuteen.Eikö vanhasta ajasta ole jo opittu.Eikä se tarkoita että kaikki pitää unohtaa,eikä sitä pystykkään.Vaan Sydäntään jokaisen tulisi kuunnella,sieltä sen vastauksen löytää.Saan nähdä tätä kamppailua koko ajan, miten paljon se repii ihmistä,molempia.Miten satuttaa,miten sen oman itsensä taistelun keskellä jaksaa enää elää.Elämä on niin kallisarvoista kuitenkin,täytyyhän itselleen edes se vähä onni suoda,jos siihen vielä on mahdollisuus.Rakastan minäkin ja paljon,jo pitkään ja syvästi,mutta koskaan emme onneamme saa,elämäämme yhdessä.Ei se minun rakkauttani silti poista,ikuisesti se on onneksi läsnä,vaikka istuisin yksin maailman laidalla...se on minun valintani.