Näihin päiviin asti olen kunnioittanut poliiseja. Lähinnä koska en ole heihin paljoakaan tutustunut.
Menneenä kesänä tutustuin siivun verran kun itselleni vieraalla asuinalueella lähinnä vankilamieheltä näyttävä mies iski täsmäkarateiskulla korvaani.
Ennen salamannopeaa iskua mies oli katsonut minua kylmillä kapakalansilmillään ja iski selitystä antamatta.
Sivullinen soitti poliisille kauhistuneena todetan etteihän noin VOI tehdä. Oma pääni humisi,korvat soivat ja myöhemmin päivällä alkoi päänsärky joka kesti reilun viikon. Itse olisin tyrmistyneenä lähtenyt pois mutta sivullisen sanat soivat niin oikeudentuntoisina ajatuksissani että jäin lapseni kanssa odottamaan poliiseja koska kerran heidät oli jo soitettu. Kun he sitten tulivat (todistaja oli jättänyt minulle puh. numeronsa ja nimensä) ja kerroin heille tapahtuneen ja todistajasta sain hyvin kylmän vastaanoton. Minun puoleinen mies tuskin jaksoi vastata kysymykseeni mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä ja kun vihdoin vastasi niin tuli tunne kuin ei pitäisi tehdä mitään kun kyseessä on vain lievä pahoinpitely ja tunne kuin olisin hysteerinen idiootti kun edes viitsin vaivata heitä moisellakysymyksellä. Niin hitaasti ja olan yli ne vastaukset tulivat. Hetken kuluttua tuli aavistuksen ystävällisemmin (vain aavistuksen, heillä se ystävällisyys oli aika jäätävää) mutta kuin avutonta tyhmää rauhoitellen edelleen, että voisin seuraavana päivänä mennä lääkkäriin jos oireita tulee ja sitten harkita KANNATTAAKO tehdä ilmoitusta. Ja tuo kannattaako oli sanottu tyylillä että oletko nyt vakavissasi että viitsit.
Koko ajan viereisen istuimen poliisi oli katsonut ikkunasta ulos tyyliin että kaikkeen sitä joutuukin ja naputellut kärsimättömänä sormiaan kojelautaan. Kun yritin ystävällisesti saada katsekontaktia häneenkin kuten hyviin tapoihin kuuluu kun mukana on useampi henkilö, hän lopulta katsoikin minuun ja yllätyksekseni sain saman kylmän kapakalamaisen psykopaatin katseen kuin oli ollut sillä minua iskeneellä miehellä.
Silloin ajattelin että hyvä, jos kummallakin puolella on vain heikäläisiä kapakalamaisia tunteettomia psykoja niin minä en laita enää tikkua ristiin valitakseni puoleni. En ole heikäläisten puolella olipa heillä sitten valtion maksama virkapuku tai ei, saivatpa he toimia lain puitteissa tai ilman. Minulta on turha heidän odottaa apua sitten jos sitä minulta joskus tarvitsevat itse.
Kerran nuoruudessani soitin yöllä sivullisena apua erääseen osoitteeseen johon poliisit eivät tulleet koska ei ollut virka-aika. Virka-aikana sitten tulivat ja veivät ao.asunnon miehen pois sekä soittivat ruumisauton uhrille. Myöhemmin kuulin että olivat hakanneet tappajalta hampaat sisään. Olen edelleen sitä mieltä että hampaat hakattiin väärältä mieheltä sisään.Jos virheen tehneeltä haluttiin hakata hampaat sisään niin olisivat katsoneet peiliin löytääkseen siihen asiaan oikean syyllisen.
Meillä on oikeuslaitos ja vankilalaitos rikollisia varten. Meillä on naapuriapua ja ohikulkijoita auttamassa uhreja. Poliiseista en ole enää vakuuttunut onko heistä mihinkään tavallisen kansalaisen kannalta jos ihan tavallisesta inhimillisyydestä puhutaan. Papitkin täytyy olla erikseen että osaavat kohdata uhrin ja uhrin omaisen :0
Menneenä kesänä tutustuin siivun verran kun itselleni vieraalla asuinalueella lähinnä vankilamieheltä näyttävä mies iski täsmäkarateiskulla korvaani.
Ennen salamannopeaa iskua mies oli katsonut minua kylmillä kapakalansilmillään ja iski selitystä antamatta.
Sivullinen soitti poliisille kauhistuneena todetan etteihän noin VOI tehdä. Oma pääni humisi,korvat soivat ja myöhemmin päivällä alkoi päänsärky joka kesti reilun viikon. Itse olisin tyrmistyneenä lähtenyt pois mutta sivullisen sanat soivat niin oikeudentuntoisina ajatuksissani että jäin lapseni kanssa odottamaan poliiseja koska kerran heidät oli jo soitettu. Kun he sitten tulivat (todistaja oli jättänyt minulle puh. numeronsa ja nimensä) ja kerroin heille tapahtuneen ja todistajasta sain hyvin kylmän vastaanoton. Minun puoleinen mies tuskin jaksoi vastata kysymykseeni mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä ja kun vihdoin vastasi niin tuli tunne kuin ei pitäisi tehdä mitään kun kyseessä on vain lievä pahoinpitely ja tunne kuin olisin hysteerinen idiootti kun edes viitsin vaivata heitä moisellakysymyksellä. Niin hitaasti ja olan yli ne vastaukset tulivat. Hetken kuluttua tuli aavistuksen ystävällisemmin (vain aavistuksen, heillä se ystävällisyys oli aika jäätävää) mutta kuin avutonta tyhmää rauhoitellen edelleen, että voisin seuraavana päivänä mennä lääkkäriin jos oireita tulee ja sitten harkita KANNATTAAKO tehdä ilmoitusta. Ja tuo kannattaako oli sanottu tyylillä että oletko nyt vakavissasi että viitsit.
Koko ajan viereisen istuimen poliisi oli katsonut ikkunasta ulos tyyliin että kaikkeen sitä joutuukin ja naputellut kärsimättömänä sormiaan kojelautaan. Kun yritin ystävällisesti saada katsekontaktia häneenkin kuten hyviin tapoihin kuuluu kun mukana on useampi henkilö, hän lopulta katsoikin minuun ja yllätyksekseni sain saman kylmän kapakalamaisen psykopaatin katseen kuin oli ollut sillä minua iskeneellä miehellä.
Silloin ajattelin että hyvä, jos kummallakin puolella on vain heikäläisiä kapakalamaisia tunteettomia psykoja niin minä en laita enää tikkua ristiin valitakseni puoleni. En ole heikäläisten puolella olipa heillä sitten valtion maksama virkapuku tai ei, saivatpa he toimia lain puitteissa tai ilman. Minulta on turha heidän odottaa apua sitten jos sitä minulta joskus tarvitsevat itse.
Kerran nuoruudessani soitin yöllä sivullisena apua erääseen osoitteeseen johon poliisit eivät tulleet koska ei ollut virka-aika. Virka-aikana sitten tulivat ja veivät ao.asunnon miehen pois sekä soittivat ruumisauton uhrille. Myöhemmin kuulin että olivat hakanneet tappajalta hampaat sisään. Olen edelleen sitä mieltä että hampaat hakattiin väärältä mieheltä sisään.Jos virheen tehneeltä haluttiin hakata hampaat sisään niin olisivat katsoneet peiliin löytääkseen siihen asiaan oikean syyllisen.
Meillä on oikeuslaitos ja vankilalaitos rikollisia varten. Meillä on naapuriapua ja ohikulkijoita auttamassa uhreja. Poliiseista en ole enää vakuuttunut onko heistä mihinkään tavallisen kansalaisen kannalta jos ihan tavallisesta inhimillisyydestä puhutaan. Papitkin täytyy olla erikseen että osaavat kohdata uhrin ja uhrin omaisen :0
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kuinka viitsit kirjoittaa noin pitkästi puutaheinää ?
Kuinka viitsit kirjoittaa noin pitkästi puutaheinää ?
Kuinka viitsit kirjoittaa noin pitkästi puutaheinää ?
Ja, sen pituinen se. Kyllä meitä sitten nauratti!! Kirjoita lisää.
Jos ette ole itse poliiseja jotka tällä tavalla haluatte vesittää kirjoitukseni, niin olenpa iloinen vastauksistanne sillä ehkä ao poliistkin lukevat tämän tuomionne moisista poliiseista.
Muuta arvoa ei höpöttelyllänne olekaan:)
Minulle tällä oli se arvo että sain johonkin nämä kokemukseni purkaa. Onnellista asiassa oli vain se ettei ko. mies iskenyt lastani sillä karateiskulla. Sillä iskulla olisi tullut pahaa jälkeä. Saattaa vielä tulevaisuudessa jollekin tullakin kohtaloksi tämä mies.
Tämä täytyy tutkia pikaisesti ja suurennuslasilla. Olet niin hirvättävästi kokenut vääryyttä, että ruudun tällä puolella karskikin mies itkeä vollottaa. Olen hyvin pahoillani :o
Mistä näitä sikiää...?
Enkö hän kertonut itsensä lisäksi tapetun uhrin ja tappajan kärsineen vääryyttä. Samoin kuin karateiskijän mahdollisen tulevan uhrin.
En usko teidän kykenevän itkemään heidän puolestaan tai edes ymmärtämään kirjoitettua tai puhuttua tekstiä oikein. Nyt poistun täältä ja olen iloinen että juuri te löysitte itsenne tästä tekstistä :)
Koulukuljetuksen taksi kuljetti lastamme monta tuntia koulunpäätteeksi. Kun pyysimme selvitystä miksi näin oli toimittu ja mitä näiden tuntien aikana oli tapahtunut saimme selvityksen joka oli täysin valheellinen ja selvitys kuluneesta ajasta puuttui täysin. Kaikille paperin valheille oli sattumalta hyvät vastatodistajat joten kun firman kanssa ei ensialkuun näyttänyt tulevan selvyyttä asioihin, menimme poliisilaitokselle, näytin selvityspaperin ja kysyin ohjeita että miten tulee toimia. Kerroin tietenkin että selvitys oli kaikkine kohtineen virheellinen ja että joka jokaiselle virheelliselle väittämälle on todistajat siitä mitä oikesti tapahtui.
Kohtelias poliisi pyysi selvityksen itselleen ja sanoi kysyvänsä itseään korkeammalta taholta voiko asialle tehdä mitään. Poliis tuli minuutin parin kuluttua takaisin ja sanoi ettei asialle voi tehdä mitään koska selvityksessä on niin tarkasti selitetty tapahtumat.
Arvaa loksahtiko suuni auki. Jos rikollinen tai vaikka lasten hyväksikäyttäjä osaa kirjoittaa paperille tarpeeksi hyvin valeita niin kyllä sopii ajeluttaa lasta koulun päätteeksi 4½ tuntia. Todistajista ja tutkinnasta viis. Mitähän olisi tullut tulokseksi jos olisin pakottanut tuollaiset poliisit työhönsä? olisikohan minut ja perheeni tutkinnan tuloksena sakotettu tai vangittu :D
No asia selvisi lopulta helposti juristin avulla ja kuljettajankin osalta siten ettei kuljeta enää lapsia ja avuttomia.
Mutta kyllä minultakin loppui arvostus joitakin tahoja kohtaan.Nykyään ei naurata enää vitsit ruotsalaispoliiseista mutta sattuneesta syystä vitsi suomalaisesta poliisiparista joista toinen osaa kirjoittaa ja toinen lukea naurattaa kyllä. Ennen pidin tuollaisia vitsejä hiukan panetteluun vivahtavana mutta nykyään muistan sillä oman kokemukseni.
nainen selvitti, miten talomme seinät spray maalattiin.
Samalla hän selvitti, miten automme takalasi rikottiin ja kuka siitä maksoi palkkion.
Uskoni poliisiin oli korkealla.
Myöhemmin nuorison rikollinen toiminta meitä kohtaan jatkui ja päällemme käytiin ja tässävaiheessa poliisi siirtyikin vainoojimme puolelle.
Tämän jälkeen minulla ei ole ollut mitään luottamusta poliisiin.