Niin, eli nyt olisivat hyvät neuvot ja mielipiteet minulle tarpeen. Asia liittyy parisuhteen kiemuroisiin kuvioihin. Olen yli kolmekymppinen nainen. Asettunut jo siten aloilleni, että minulla on työ, josta pidän, koti jossa todellakin viihdyn ja elämä muutenkin kaikin puolin kohdallaan. Tietysti tähän ikään on tullut nähtyä ja koettua kaikenlaista, mutta ei mitään mitä pitäisi katua. On vaan ottanut opikseen ja osaa nyt nauttia elämän hyvistä hetkistä. Pari vuotta sitten tapasin rakkaani. Ehkä se ei ollut rakkautta ensi silmäyksellä, mutta tutustumisen ja tuntemisen myötä se on muuttunut syväksi rakkaudeksi. Olemme suunnilleen saman ikäisiä, pidämme pitkälti samoista asioista ja viihdymme yhdessä. Kaiken siis pitäisi olla loistavasti. Sitten tuleekin se mutta. Rakkaani vanhemmat, eivätkä sisarukset hyväksy suhdettamme. Aluksi tapaamiset sujuivat hyvin, kun minun luultiin olevan mies:) Kun asia sitten paljastui, kaikki hankaloitui. Lesbo on lähinnä kirosana, eikä mitenkään hyväksyttävä. Kaikki keskustelu minun olemassaolostani päättyy riitaan ja murjotukseen. Tapaamisemme tapahtuvat salassa. Hetki sieltä, toinen täältä. Asumme vielä eri paikkakunnilla, joten matkaakin tulee. Yhdessä oloon tai vaikkapa yhteiseen yöhön ei ole mahdollisuuksia kuin joskus harvoin. Olen yrittänyt sanoa, että kertoisi kotiväelleen käyvänsä minun luona tai, että käymme leffassa yms. Mutta ei se onnistu, siitä vain seuraisi kotona hirveä meteli ja mielenilmaisut. Olen neuvoton. Nyt on ollut puhetta yhdessä asumisesta, siis meillä kahdella. Hänen mielestään ihanteellista olisi lähteä jonnekin toiselle puolelle maata, missä kukaan ei tuntisi meitä. Aloittaa kaikki "puhtaalta pöydältä". Minä en ole ollenkaan innostunut asiasta. Minun pitäisi jättää vakituinen ja mielekäs työ, myydä kotini ja muuttaa johonkin "parempaan paikkaan". En vain usko, että missään on loppujen lopuksi sen parempi tai helpompi asua naisena naisen kanssa. Itsestä kai sen hyväksymisen on lähdettävä, ja on myös kestettävä ympäristön mielipide. Muuttaminen vieraalle paikkakunnalle, vieraiden ihmisten keskelle, ei mielestäni ole ratkaisu asiaan. Sanokaa nyt olenko aivan väärässä tai liian itsekäs, kun ajattelen näin. Kaikki uudet ajatukset ovat tervetulleita, itse ei kohta näe metsää puilta:)
Hyvät neuvot tarpeen..
hapsu
101582
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Onkos sun Murukki koittanut yksin asumista? Ei tartteis kelleen selitellä menojaan...
Ja kun asiat käy sietämättömiksi, ne yleensä muuttuu...Jaksamista :D
vanhemmilla on sanomista yli kolmekymppisen ihmisen rakkauselämään? kuulostaa vähän siltä kuin olisitte 15-v, salaiset tapaamiset, ym...kyllä aikuinen ihminen saa tehdä mitä haluaa. itse varmaan tuossa tilanteessa katkaisisin välini vanhempiini kokonaan. tai ainakin viis veisaisin heidän sanomisistaan. ei siihen tarvita paikkakunnalta muuttoa.
Niinpä, tässä tuntee itsensä kyllä teiniksi. Eipä sillä, rakastuessaan saakin olla lapsekkaan onnellinen, mutta tämä muu käyttäytyminen saa joskus turhautumaan kunnolla.
..ongelmaasi päivän mittaan ja kirjoittelen illalla, kun olen silloin uudestaan koneella.
Tsemppiä siihen saakka..;)
Jos olen oikein käsittänyt: olet itsenäinen nainen, sinulla on työ, koti, ja elämä kohdallaan, kaiken pitäisi olla loistavasti, mutta tyttöystäväsi vanhemmat ja sisarukset pilaavat idyllin. Sain kirjoituksestasi sen käsityksen, että kolmekymppinen tyttöystäväsi asuu tai on muuten paljon tekemisissä vanhempiensa ja/tai sisarustensa kanssa, jotka eivät ilmeisesti juuri muuta hyväksy kuin oman elämäntapansa. Onkin ymmärrettävää jos tyttöystäväsi haluaisi ottaa sukuunsa konkreettista etäisyyttä ehkä ensimmäistä kertaa elämässään, muuttaa muualle sinun kanssasi. Mitä menetettävää tyttöystävälläsi olisi? Räksyttävät sukulaiset jotka eivät hyväksy lesboja? Vihamielisten sukulaisten keskellä on ahdistava elää ja pidemmän päälle epäterveellistä. Ehkä tilanne muuttuisi parempaan suuntaan jos tyttöystäväsi, jos hän edelleen asuu vanhempiensa kanssa, muuttaisi kotoa pois ja alkaisi itsenäistyä muutenkin. Hän ilmeisesti tarvitsee siihen sinun tukeasi?
Kiitos. Tätä minä juuri olen yrittänyt tehdä. Siis saada hänelle enemmän elintilaa ympärilleen. Pientä edistymistä tapahtuu jatkuvasti ja todellakin pyrin tukemaan häntä kaikin keinoin. Suku on tärkeä, mutta valitettavasti joskus myös rasite. Kuitenkaan en haluaisi, että välit kokonaan katkeavat. Vaikka en itse ole kovin "sukurakas", pidän silti säännöllisesti yhteyttä omaan sukuuni. Olen ehkä enemmän neuvottelevaa tyyppiä, kuin kerrasta poikki.. Kiitos sinulle. Jaksan kyllä tukea ja olla turvana, kun kyseessä on ihminen, josta todella välitän.
Naisesi tuntuu olevan todella kiinni perheessään ja omasta kokemuksesta voin sanoa, että kun pistää välit jäähylle niin ne ajan kanssa vaan paranevat. Jos Hänen perheensä toivoo Hänelle hyvää ja onnellista elämää (ja se voisi olla sitä sinun kanssasi) niin ajan kanssa he huomaisivat kyllä mitä ovat menettämässä. Elleivät he hyväksy sinua ja samalla omaa lastaan/sisartaan. Muutto ei auta, oma olo pahenisi siitä. Voimia!
Jos rakkaasi on halukas muuttamaan toiselle paikkakunnalle, miksei sinun kotipaikkasi kelpaisi? Ymmärsin, että välimatkaa perheeseen on, kilometreissä ainakin. Vai oletko seudun julkisin lesbo ja toinen haluaa sinnitellä kaapissa?
Muutenkin ystäväsi olisi hyvä ajatella henkistä itsenäistymistä perhesuhteessaan, ikäkin jo edellyttää sitä. Hyvät välit on arvokasta säilyttää, mutta eihän sellainen voi olla yksipuolista, sellaista, että vain toinen alistuu. Olen varma, että jos perhe on rakastava, niin rakkaus voittaa suhteenne tuottaman alkupettymyksen.
Perhe nyt yrittää vielä oman näkemyksensä mukaan "pelastaa" kumppanisi ja käy viimeistä taistelua. Mutta kun tosiasiat on jouduttu tunnustamaan, niin he tottuvat tilanteeseen ja alkavat kaivata "puuttuvan lampaansa" lisäksi sinuakin perhepiiriin. Toivon ainakin. Jos he hylkäävät, he eivät mielestäni ansaitse rakkautta.
Luulen, että jos rakkaus vaatii salailua ja melkoisia uhrauksia (molempien muutot ja työpaikkojen haut), ja kaikki ei menekään nappiin, on siihen jo valmiiksi rakennettu piilevä katkeruuden siemen.
Osa kirjoittajista tunnisti ja tiesi, että kyse on maatalosta,, ja sen jatkumisesta. Ystäväni luki alkuperäisen tekstin ja kaikki vastaukset siihen.. Olen varma,että hän on vahva omalla tavallaan, mutta soisin, että hän tekee omat päätökset.. Enpä nyt muuta osaa tähän hätään sanoa. Paitsi:että hapsu tai Hapsu;antaa erheeni anteeksi... Kävisikö vaikka tämä: erie, tänne..
Ihmettelen vain sitä,että sinä hapsu kirjoitat näin... Eikö se ole se lempeän luonteesi kohokohta? Kuulostat kyllä analysoivalta ja...... Mieti itse mitä muuta.. Oikeastaan minulla ei ole,muutakuin elää ja jatkaa näin