Olen kuin kuu, kiertäen planeettaa.
Sinä aamunsäteen ensimmäinen kosketus, silmät kuin auringonsäde.
Näen sinut aina ohimennen, joka kerta suurena tunteena.
Mutta miksi, et voisi pysähtyä, jääden vain paikoilleen kanssani?
Mutta niin kuin kuun ja auringon on.
Jatkaen rataansa, jatkaen matkaa, ikävä rinnassaan.
Sinä aamunsäteen ensimmäinen kosketus, silmät kuin auringonsäde.
Näen sinut aina ohimennen, joka kerta suurena tunteena.
Mutta miksi, et voisi pysähtyä, jääden vain paikoilleen kanssani?
Mutta niin kuin kuun ja auringon on.
Jatkaen rataansa, jatkaen matkaa, ikävä rinnassaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
runosi puhui ikävän kauniisti,
et pettänyt nytkään.
olen oppinut jakamaan säkeitä enemmän oikein ;) kiitos linda opista :)