Olen liki kolmenkymppinen nainen,hyvässä työssä ja kaikki muutkin elämän perusasiat ovat kohdallaan.Olen tässä sinkkuillut vuoden verran ja tapaillut monia miehiä.Yksikään ei vaan ole kolahtanut,ei niin millään.Ja elämä ylättää...
Joo,elikkä olen täs "potenut vauvakuumetta" hyvän aikaa,mutta olen siirtänyt ajatuksen aina tuonnemmaksi,ihan vain siksi,kun ei ole sitä sopivaa kumppania löytynyt.Mutta toi ikä alkaa tehdä kummia mielelle ja kropalle,joten jonkinlaisia päätöksiä elämäs on tehtävä.
Nyt täs jännitän,et jos olenkin raskaana(yhden yön tuttavuuden seurauksena).Ja kävin tietysti pohtimaan,et mitä mä ny si teen.Pidänkö lapsen,vai teenkö abortin.Tuntuu kauhealle ajatella,jos tää ny onkin se mun ainoa tilaisuus...
Onko kukaan muu ollut vastaavas tilantees?Kertokaa kokemuksia ja kohtaloita?Kiitos!
Joo,elikkä olen täs "potenut vauvakuumetta" hyvän aikaa,mutta olen siirtänyt ajatuksen aina tuonnemmaksi,ihan vain siksi,kun ei ole sitä sopivaa kumppania löytynyt.Mutta toi ikä alkaa tehdä kummia mielelle ja kropalle,joten jonkinlaisia päätöksiä elämäs on tehtävä.
Nyt täs jännitän,et jos olenkin raskaana(yhden yön tuttavuuden seurauksena).Ja kävin tietysti pohtimaan,et mitä mä ny si teen.Pidänkö lapsen,vai teenkö abortin.Tuntuu kauhealle ajatella,jos tää ny onkin se mun ainoa tilaisuus...
Onko kukaan muu ollut vastaavas tilantees?Kertokaa kokemuksia ja kohtaloita?Kiitos!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen raskaana viikolla 17 ei-niin-vakituiselle miehelle, ja vähän yllättäin tuli tämä. Mutta en hetkeäkään harkinnut aborttia, sillä tulkoon nyt kun on kerran tullakseen, alkaa meinaan aika käydä vähän vähiin. Todennäköisesti tulen siis olemaan yh.
Kuinka tulevan lapsen isä otti tiedon vastaan ja aikooko hän kantaa vastuunsa?Ja mistä löysit rohkeuden "heittäytyä mahdollisesti yh:si"?
Kuinka läheisesi ja ystäväsi otti tiedon vastaan?
Tää aihe herättää paljon kysymyksiä ittessäni...Ihailen kyl rohkeuttasi ja toivon sinulle,lapselle ja ei niin-vakituiselle paljon kaikkea hyvää!