Tuolla jo aiemmassa keskustelussa "tyhmistä
koirista" mainitsenkin jo tämän meidän vasemman
jalan kumisaappaan, ja ahneet taipumuksensa. No,
tänään taas tapahtui. Vaan eipä olekaan aikoihin
sattunutkaan, ehkä me ihmiset aletaan pikkuhiljaa
oppia.
Siis, pojalla oli tänään koulussa myyjäiset,
johon emme itse päässeet paikan päälle. Olin
kuitenkin leiponut tuonne näitä joulutorttuja
(luumutähtösiä). Olin ne pussittanut somiin
pikkupusseihin, punaiset rusetit ja kaikki. Eilen
illalla väsäsin sitten vielä tuoteselosteet ja
hintalaput. Lopuksi pakkasin nämä pikkupussit
muovikassiin, jotta lapsen olisi sitten sillä
helppo viedä tekeleeni koululle (hakea
koulupäivän jälkeen). Pojalle sanoin silloin
illalla, että hakisi sen pussin jo pois
keittiöstä. Mutta siihen se silloin jäi,
mikrouunin viereen työtasolle.
Tänään sitten kolmen korvilla poika soitti
töihini, vihaisena. Kaikki tortut olivat
kadonneet parempiin suihin. Ja kun pääsin kotiin,
niin todet totta. Koirat olivat ilmeisesti
viettäneet pikkujoulua keittiössämme. Mutta
siivoa pikkujouluväkeä tämä oli. Se muovipussi
oli nostettu lattialle todella siististi, ja
sieltä oli ne pikkupussit sitten nosteltu
lattialle, ja auottu. Mitään riehumisen jälkiä ei
ollut. Tortut olivat tietenkin tiessään. Eipä
juuri murenoitakaan löytynyt.
Olen aivan varma, että koko tuon pikkujouluidean
isänä on ollut greypoikamme, tuo varsinainen
ahmatti. Mutta en myöskään epäile hetkeäkään,
etteikö sekarotuisemme olisi ollut pippaloissa
antaumuksella mukana.
Munhan ei auttanut muu, kuin soittaa koululle ja
kertoa päivän tapahtumat. Mutta onneksi siellä
osattiin suhtautua tähän kommellukseen silkalla
huumorilla. Niin kuin suhtautui myös veljenikin
kuullessaan tästä, hän meinasi oikeastaan ihan
tikahtua... kai siinä oli vahingoniloakin mukana.
Ja eihän tähän itsekään voinut oikein muuten
reagoida kuin pitää koko tapahtumaa vitsinä.
Niin, viime vuonnahan nuo hurtat juhli avaamalla
pojan itsepaketoimat suklaarasiat (3 kpl näitä
pandan kaksikerroksisia). Silloin kyllä jo
säikähdin, mutta selvittiin ihan säikähdyksellä.
Että kai tämä alkaa olla niillä jo perinteen
puolella.
:-)
koirista" mainitsenkin jo tämän meidän vasemman
jalan kumisaappaan, ja ahneet taipumuksensa. No,
tänään taas tapahtui. Vaan eipä olekaan aikoihin
sattunutkaan, ehkä me ihmiset aletaan pikkuhiljaa
oppia.
Siis, pojalla oli tänään koulussa myyjäiset,
johon emme itse päässeet paikan päälle. Olin
kuitenkin leiponut tuonne näitä joulutorttuja
(luumutähtösiä). Olin ne pussittanut somiin
pikkupusseihin, punaiset rusetit ja kaikki. Eilen
illalla väsäsin sitten vielä tuoteselosteet ja
hintalaput. Lopuksi pakkasin nämä pikkupussit
muovikassiin, jotta lapsen olisi sitten sillä
helppo viedä tekeleeni koululle (hakea
koulupäivän jälkeen). Pojalle sanoin silloin
illalla, että hakisi sen pussin jo pois
keittiöstä. Mutta siihen se silloin jäi,
mikrouunin viereen työtasolle.
Tänään sitten kolmen korvilla poika soitti
töihini, vihaisena. Kaikki tortut olivat
kadonneet parempiin suihin. Ja kun pääsin kotiin,
niin todet totta. Koirat olivat ilmeisesti
viettäneet pikkujoulua keittiössämme. Mutta
siivoa pikkujouluväkeä tämä oli. Se muovipussi
oli nostettu lattialle todella siististi, ja
sieltä oli ne pikkupussit sitten nosteltu
lattialle, ja auottu. Mitään riehumisen jälkiä ei
ollut. Tortut olivat tietenkin tiessään. Eipä
juuri murenoitakaan löytynyt.
Olen aivan varma, että koko tuon pikkujouluidean
isänä on ollut greypoikamme, tuo varsinainen
ahmatti. Mutta en myöskään epäile hetkeäkään,
etteikö sekarotuisemme olisi ollut pippaloissa
antaumuksella mukana.
Munhan ei auttanut muu, kuin soittaa koululle ja
kertoa päivän tapahtumat. Mutta onneksi siellä
osattiin suhtautua tähän kommellukseen silkalla
huumorilla. Niin kuin suhtautui myös veljenikin
kuullessaan tästä, hän meinasi oikeastaan ihan
tikahtua... kai siinä oli vahingoniloakin mukana.
Ja eihän tähän itsekään voinut oikein muuten
reagoida kuin pitää koko tapahtumaa vitsinä.
Niin, viime vuonnahan nuo hurtat juhli avaamalla
pojan itsepaketoimat suklaarasiat (3 kpl näitä
pandan kaksikerroksisia). Silloin kyllä jo
säikähdin, mutta selvittiin ihan säikähdyksellä.
Että kai tämä alkaa olla niillä jo perinteen
puolella.
:-)
Vastaukset 1
Vanhimmat
kiva lukea tällaisia mukavia juttujakin välillä :-
) Ihan naurattamaan rupesi, kun kuvittelin
mielessäni koiranne avaamassa etuhampaillaan
varovasti noita pussukoita :-D
Oma koirani pääsi myös muutama vuosi sitten
herkuttelemaan konvehdeilla, kun saunassa
ollessamme se oli äkännyt matalalle olohuoneen
pöydälle unohtuneen konvehtirasian. Satuin
paikalle niin, ettei koirani huomannut minua
ovensuulla ja en voinut muuta kuin nauraa, kun
näin mitä koirani touhusi. Tiesi nimittäin
mokoma, ettei pöydältä saa ottaa, joten ovelana
koirana hivutti varovasti kuononsa rasiaan ja -
oho - kielen avulla sai pudotettua konvehdin
lattialle ihan noin niinkuin
puolihuolimattomasti. Sieltähän sen sitten
saattoi toki syödä hyvällä omallatunnolla, kun ei
ollut enää pöydällä. Onneksi ei ollut ehtinyt
syödä kuin muutaman konvehdin, mutta epäilemättä
olisi tyhjentänyt samalla tavalla koko rasian,
jos en olisi sattunut paikalle ajoissa.