Hei kaikki kuntoilusta, hiihdosta ja "aerobisista" asioista tietävät! Sain jouluksi sykemittarin kaikkine hienouksineen ja se tuntuu hyvältä lisämausteelta kuntourheiluani varten. Nyt hieman kyselisin kun oma luonteva lenkkivauhtini ja -rasitus näyttäisivät olevan sykemittarin ja arviointiohjelman perusteella liian kovia. Olen nelikymppinen, viitisen vuotta aktiivisesti luisteluhiihtoa harrastanut immeinen ja normaali lenkkini vaihtelevassa maastossa on 18 km. Aikaa tähän menee 68-70 min. Syke nousee aika nopeasti 165-170 tuntumaan ja loppuvaiheessa ollaan jo 170-173 tasolla yhtäjaksoisesti. Arviointiohjelman mukaan olen anaerobisella puolella yli 60% kokonaisajasta ja sykekin on tavoitesykkeen yläpuolella samaten yli 60% lenkistä. Ohjelman tarjoamat rajat ovat 167 tavoitesykkeen ylärajalla sekä anaerobisen kynnyksen ylärajalla. Mieheni vouhkaa, ettei esim. laihduttaminen (jouluruokien jäljiltä pari kiloa) eikä kunnon koheneminen kumpikaan onnistu näillä lenkkiarvoillani.
Onko hyviä näkemyksiä normilenkin suorittamiseen vaikkapa ylläolevien arvojeni suhteen?
Onko hyviä näkemyksiä normilenkin suorittamiseen vaikkapa ylläolevien arvojeni suhteen?
Vastaukset 32
Vanhimmat
mitä luistelijat yleensä menevät eli liian kovaa kuntotasoonsa nähden. Siitä nuo sykkeet vain lähinnä kertovat.
Jos tähdätään kunnon nousuun olisi palauttavia ja helppoja ja ajallisesti pitkiä rauhallisia lenkkejä oltava sopivassa suhteessa toisiinsa.(tuskin yllätys)
Tietysti tuo kaikki menettää merkityksensä jos hiihtokertoja on vain joka sunnuntai eli kerran viikossa, se on sama miten kovaa sen lenkin hiihtää. Mutta tilanne on toinen jos esim hiihtää 4-5 kertaa viikko.
Pitkän ja rauhallisen lenkin tulisi olla todella helpon tuntuinen. Tuntumaltaan sellainen että tekisi mieli panna kaasu pohjaan mutta ei sortua siihen vaan jatkaa sillä alhaisella sykkeellä vaikka pihtiputaanmummo menisi rollaattorilla ohi.
Joskus puutteellinen tekniikka tekee luisteluhiihdosta sellaista että rauhallisesti hiihto ei meinaa vaan onnistua jos vauhti ei ole kova. Syke tapissa heti. Oikean tekniikan myötä voi luistella vaikka kuin hiljaa.
Koska tyylejä ja hiihtäjiä on joka lähtöön on turha alkaa antaa yksityiskohtaisia neuvoja ainakaan tämän palstan ja tuon edellä olevan tiedon perusteella muuta kuin näyttäisi että menet liian kovaa jos hiihtelet useamman kerran viikossa.
mene lukemaan sellaisia sivuja kuin http://www.seponkotisivut.com/ sieltä löytyy tosi asiallista keskustelua ja neuvoja seka vinkkejä
Joo on totta että hiihdossa syke nousee helposti ylös koska koko vartalo tekee työtä ja varsinkin kädet heiluu korkealla. Kyllä miehesi ainakin osittain on oikeassa.Itselläni max syke 180 (ikää 50v) anerobinen kynnys 165 ja aerobinen 135. Arvot otettu juoksutestillä ja verikokeilla.5*1000m nousevalla trendillä ja 5*verikoe. Tällä kohtaa se tarkoittaa että peruskuntoa pitkillä lenkeillä alle 135 sykkeellä. Hiihtäen se kyllä kysyy aika tavalla malttia. Noi oli minun arvojani ja kyllä sekin kertoo että pudota vähän sykettä. Kyllä välillä pitää sitten kiusatakin itseään.Meillä ei ole edes lunta vielä pks.
Hei ja iso Kiitos vastaajille nyt jo tässä vaiheessa! Olette ihania kun jaksatte nähdä vaivaa jonkun yksittäisen kyselijän kanssa :)
Laajennan aihealuetta myös juoksulenkkien suuntaan. Vaikka normaalilenkkini onkin n. 8 km, on kai ilmeistä, että tässäkin lajissa sykkeet ovat pääsääntöisesti liian korkealla; liikutaan n. 160 alueella koko ajan (ja taas se viimeisen kilometrin loppukiri ja syke 170). Tämäkin -niinkuin hiihdossakin- 3/4 kertaa viikossa. Miten luulette käytännön vaikuttaneen, kun vuosikausia ollaan harjoiteltu tällä tavoin? Sykemittari vasta antoi mitattavaa asteikkoa, joka laittoi ajattelemaan (tai ukkopaha äityi äyskimään...).
Hep! En malta pysyä pois oman aloitteluvaiheeni kanssa tästä aiheesta. Olen 45 ja hyvin heikosti liikuntaa harjoittanut mies, joka oikeestaan -08 keväästä lähtien ollut joko kävelysauvojen tai hiihtosauvojen kanssa kuntoilemassa.
Tekniikka luisteluhiihdon kanssa on tosi alkeellista ja 3:n kilometrin lenkki on jo vaativa. Siihen kuluu parisenkymmentä minuuttia ja välillä kramppaa etusääri tai muutoin happi loppuu.
Mitäs luulette, kuolenko ladulle kun sykkeeni pyörii alusta alkaen 160 hujakoilla ja nousee välillä 170 lukemiin? Menisin mielelläni hiljaisempaa (vielä hiljaisempaa!!) vauhtia, mutta meno loppuu tykkänään kun yritän "fiilistellä" luontevaa vauhtia. Pitääkö tehdä jotain muuta treeniä, että luistelu alkaa sujua terveemmältä pohjalta vai jatkanko näitä 20-30 minuutin harjoituksia vähitellen matkaa pidentäen (onko tähän perusteita?)?
Joka tapauksessa jostain ihmeen syystä odotan taas huomisaamua, että pääsen taas lumille....tai paremminkin puolijäiselle metsälenkille.
Ensinnäkin unohda lenkin pituudet ja vauhdit tässä vaiheessa. Opettele käyttämään jalkoja eli potkua etenemisessäsi. Sauvat hankeen ja pelkillä liuilla terävän potkun saattelemana seuraavat treenit jollakin suoranpätkällä. Saat mielestäni käyttää muutamatkin kerrat pelkästään potkun oppimiseen.
Kun auttavasti osaat potkutekniikkaa, huomaat kyllä syketasojen pysyvän aisoissa kun ei isoja hartia - olkapään lihaksia tartte pelkästään käyttää etenemiseen. Vastalahjana tulee kyllä persus ja reidet kipeeks :)
sykkeen, ei käsien. Tasatyönnöllä et pääse lähellekään maksimisykettäsi, ellet ole yks kaveri Lohjan suunnalta. Pelkillä jaloilla kyllä.
Tuo saamasi 167 sykeraja aerobisen harjoittelun maksimi sykkeeksi on täysin lakennallinen.Teoreettinen.
Sykerajat ovat meillä kaikilla immeisillä erillaiset, henkilökohtaiset ja eri lajeissa harjoiteltaessa sykerajat poikkeavat toisistaan samalla henkilöllä.
Tiettyä osviittaa kumminkin nuo laskennallisetkin sykkeet antavat.
Ilmeistä on että vauhtisi lenkeillä ovat karvan verran yläkanttiin. Sanoisin että harjoitustesi keskisykkeeksi jos muodostuu jotain 150-155 niin silloin olet liikkunut mallikkaasti aerobisella alueella.
sinun viestejäsi hiihdonohj.toivon mukaan kukaan ei usko sinua,että jos harjoitus suoritetaan 150-155 keskis. muka liikutaan aerobisella alueella,ei todellakaan!
ole, että liikutaan ladulla ja suksilla.
Hiihto on luonnostaan intervallilaji, jossa syke nousee ylämäessä ja yleensä laskee alamäessä. Jotta oikeat hiihtolihakset kehittyvät, ylämäkiä ei kannata kävellä vaan pyrkiä hiihtämään, vaikka syke nousisikin. Kun tekniikka ja kunto paranevat syke ei nousekaan ylämäessä samalla vauhdilla niin kuin ensimmäisillä lenkeillä.
Pitkäkestoisia peruskestävyysharjoituksia ei kannata tehdä raskaassa maastossa vaan tasaisilla pelloilla, liukkailla keleillä jne.
Seuraan itse lähinnä harjoitusten keskisykettä ja myös maksimisykettä (ottaen huomioon radan ja kelin). Tietysti harjoituksen kesto on myös tärkeä.
Joku aika sitten Juoksija-lehdessä oli tutkimustuloksia optimaalisesta sykkeestä rasvan polttoon. Ari Paunosen artikkelin lähteenä oli Peak Performance -lehti. Optimisyke oli 65-80 % maksimisykkeestä. Juoksija 6/2008, s.72-73.
on 100 % maksimisykkeestä. Tämä on fakta. Kaikki muu on kaupallista höpötystä.
niitä faktoja,kerro mitä energivaroja maksimi tehoilla liikuttaessa käytetään, missä järjestyksessä energiavarat tyhjenevät ja miten pitkään suoritukseen ne riittävät?
Miten pitkään ihminen pystyy liikkuun maximi sykkeellä?
Näillä sivuilla tietenkin jokainen voi ilmaista mielipiteensä sen enempää perustelematta, asiasta enempää tietämättä. Ugh.
Fakta on, että sitä enemmän energiaa kuluu, mitä kovemmilla tehoilla liikut. Mietippä, että kumpi kuluttaa energiaa enemmän tunti täysillä vai tunti mummovauhdilla?
Näissä asioissa pitää muistaa se, että rasvaa palaa myös urheilusuorituksen jälkeenkin, eikä vain sen aikana.
mutta nyt onkin kyselty tehokkaimmasta rasvanpoltto vauhdista, eikä siitä paljonko kokonaisuudessaan kulutetaan energiaa.
Ns. rasvanpolttosyke on naistenlehtikamaa. On toki olemassa sykealue, jossa elimistö kuluttaa suhteessa enemmän rasvaa kuin hiilihydraatteja. Mutta vain suhteessa, ei absoluuttisesti!
Ja energiankulutus ja rasvankulutus kulkevat ihan käsikynkkää.
Rautalankamalli vielä:
A. Sama matka (esim. 20 km hiihtoa)
- energiankulutus/rasvankulutus on käytännössä sama, hiihtovauhdista riippumatta
B. Sama aika (esim. 1 h hiihtoa)
- energiankulutus/rasvankulutus on sitä suurempi mitä kovempaa hiihdät
menisit muualle yrittään muuttaa niitä luonnonlakeja.
Olet täällä "viisaana"aiemminkin yrittänyt ajaa tuota älytöntä mielipidettäsi faktana! Ugh.
ihmisen kuntoiluksi.
Jos uskotaan se mitä tässäkin keskustelussa on sykkeistä, rasvanpoltosta ja peruskunnosta asiantuntijoiden voimin lausuttu, niin hiihto on täysin väärä laji tavalliselle ihmiselle.
Hyväkuntoinenkaan liikkuja ei pysty kiertämään edes Paloheinän latuja sykkeen nousematta liian korkealle. Kauhulla katselen satunnaisempien hiihtelijöiden puuskutusta pehmeissä nousuissa.
Hiihto pitäisi kieltää aloittelijoilta ja sallia vasta suoritetun kuntotestin jälkeen.
eikös liika syöminenkin ole ihmiselle väärä laji mutta kun se on niin HYVEE/ KIVVAA..nami..nami..
-siks miekii hiihän...nami...
Tämän keskustelun avaajan kysymyksiin on alkujaan vastattu aivan asiallisesti (jos vaivaudut lukeen)mutta sitten jutut alkavat rönsyillä tavalliseen tapaan.
Sofia, joka kysymyksillään avasi, hän ei ole mikään kuntoilun juuri aloittanut, vaan hyväkuntoinen aktiivi liikkuja. Yleensä vastaukset ovat kysymysten mukaisia, paitsi politiikassa vastataan useimmiten kysymykseen kysymyksellä, kuten täälläkin usein, unohdetaan varsinainen kysymys.
että kirjoitin "jos uskotaan" tämän keskustelun asiantuntijoita.Asiantuntijat tässä keskustelussa
ovat nimenomaan väittäneet Sofian sykkeitä liian korkeiksi. Hänelle on annettu ohjeita kuin
aloittelevalle hiihtelijälle.
Sofia kertoo hiihtävänsä muutaman kerran viikossa 18km lenkin vaihtelevassa
maastossa 60-70 minuuttiin. Lenkin loppuvaiheessa vielä vauhtia parantaen. Hän on tosi hyvässä
kunnossa ja osaa todella hiihtää.
Minun mielestäni sykkeiden mittaamisella on hänelle vain viihdearvoa. Sitä en mitenkään väheksy. Sofia varmaankin hiihtää höpistiinpä täällä mitä tahansa.
Mutta jos puhutaan todellakin aloittelevasta kuntoilijasta, niin hiihtäminen asiantuntijoiden
antamilla sykealueilla on mahdotonta.
Olen tottunut hiihtäjä ja juoksen ja urheilen aktiivisesti ympäri vuoden. Kuitenkin (silloin kun mittaan)
sykkeeni Paloheinän nykyisellä ladulla toisen nousun jälkeen on 95-103% mittarinmyyjän
ilmoittamasta maksimisykkeestä.
Pitääkö lopettaa hiihtäminen? Toistaiseksi olen vain vähentänyt mittaamista.
No jopas keskustelu on poissaollessani kiihtynyt mittoihin! Mukavaa että aihe oli näin kiinnostava, mutta täälläpäin Suomea lumitilanne kävi kovin heikoksi.
Niinpä kävin tavanomaisella juoksulenkilläni (n. 8 km) ja tarkkailin sykkeitä siten, ettei juuri menisi 140 yli. Totesin, että täytyy sitten vaihtaa kävelyyn että pysyisi esim. sellaisen suosituksen rajoilla ettei pulssi nousisi 125-135 yläpuolelle. Tässä kohtaa täytyykin kysyä, että todellako kunto nousee paremmin tällä ohjeella kun ainakin oma kroppa hieman väittäisi toisin? Tässä aiemmin keskustelussa on siitäkin viitteitä ollut, että kroppaa kannattaa kuunnella ainakin johonkin rajaan asti.
Niin se vaan on, että meille ilman mittareita hyvään kuntoon päässeille todistetaan, että menetelmät ovat olleet väärät. Tällä kertaa pääsit kyllä yllättävän lievillä moitteilla.
Sinä hiihdät vaihtelevassa maastossa ja keleissä 18km vähän päälle tuntiin ja se osoittaa, että olet hyvässä kunnossa ja osaat hiihtää. Ja kun suorituksen loppuvaiheessa vielä pystyt vauhtia kiristämään, se kertoo, että vauhdinjako on ollut oikea.
Minä pääsin hyvään kuntoon melko lailla samankaltaisella kuntoilulla hiihtäen ja juosten. Minulle kyllä vakuutettiin kivenkovaan, että noin korkeilla sykkeillä ei kunto pysy yllä eikä parane eikä rasvakaan pala.
Minulla on kuitenkin niin tyhmä kroppa, että se ei osaa erottaa pk tai vk harjoituksia toisistaan eikä se ymmärrä milloin ollaan vain rasvaa polttelemassa. Nämä harjoittelun eri puolet ovat vain toteutuneet muutaman kerran viikossa tehdyllä riemukkaalla ja reippaanpuoleisella 1-2 tunnin juoksu- tai hiihtolenkillä.
Sivutuotteena on tullut alle neljän tunnin maratonkunto eikä siihen ole tarvinnut viimeisiä vetää.
Tällä kaikella tarkoitan, että ihmiset ovat erilaisia. Harrastelijan ei ehkä tarvitse antaa kovin suurta arvoa näille ohjeellisille taulukoille, varsinkin jos on omalla toimivalla tavallaan päässyt hyvään kuntoon ja tuntee liikuntansa miellyttäväksi.
Kilpaurheilu on tietysti ihan eri asia.
tuli vaan mieleen että ootko vejelly jatkuvasti tota vauhtia?jos ei tuu steressiväsymystä ja haluttomuutta lenkille lähtöön..niin ei siinä mitään..ollaan niin erilaisia ton reenin suhteen..hiihtohan on jatkuvaa intervallia..jos maastossa liikkuu..mutta välillä tekee hyvää vetää vaan rennosto ja hiljaa..samalla tekniikkaa tarkkaillen!
yksilöjuttuja kaikki..jos perusreeniä tekee niin hyvä sanonta on..pystyy normmaalisti puhumaan lenkin aikana..se on aerobista parhaimmillaan..ite oon ja vähän samanlainen että vauhtia pitää olla..ja siksi intervalli on mulle hyvä asia..en oo koskaan tykänny tasasesta maastosta..koska on tämmönen masokisti itteesä kohtaan..jos haluut tarkan analyysin niin käy kuntotestissä jossa saat kaikki ohjearvot..ja laita ne sitten mittariin..tää on yksi esimerkki!
etsiä eli hakea todellinen maksimisyke ja selvittää leposyke niin pääset eteenpäin.
Itselläni on ollut sukemittari käytössä reilu 15 vuotta. Olen seurannut sykkeitä ja varsinkin hiihtokauden alkaessa pyrkinyt pitämään ylärajapiiparin hiljaisena. Ylärajana olen pitänyt vain 135 -140. Tunnin lenkillä "ylikierroksilla" käydään 10-15 min. Hiihtelen vuosittain n. 1.500 km ja noilla alhaisilla (sinuun verrattuna) sykkeillä saan kuntoni kohoamaan ilman veren makua. Keväällä hiihtäsessä tosin pitää käyttää jo reilua tempoa jotta sykkeen saa nousemaan. Haluan vain sanoa että kunto kohoaa ja rasvat sulaa pienemmilläkin sykkeillä. Mutta jos sinulla on vuosien kokemus ja hiihto tuntuu aidosti mukavalta noilla vauhdeilla niin anna vaan mennä. Mutta kokeile toki, kuten jts neuvoi, niitä ihan hissun kissun hiihtelyitäkin. Senkin jälkeen on autuas olo ja mieli pian uudelle lenkille.
sykkeitä ei voi mitenkään verrata toisiinsa, jokaisen meistä pitää liikkua omien sykkeiden ja tuntemusten mukaan, kut hiihdonohj ja monet muutkin ovat asian ilmaisseeet. Tietenkin saa esittää omia mielipiteitään.
...niin että kiinnostais tietää, miten perinteisellä tyylillä sykkeet toimii. Otapa seuraavalla kerralla tavalliset murtsikat mukaan ja tee tavanomainen lenkkisi niillä tuntojesi mukaisella vauhdilla ja sykemittari tietty mukana.
Se, mikä sinut yllättää sykkeen lisäksi on se, että saat yllättäviä uusia lihaksia kipeäksi perinteisellä tyylillä ja huomaat luultavasti kiinnostuvasi myös perinteisestä yhtenä harjoittelumuotona, joka kehittää kuntoasi hieman eri lähestymiskulmasta. Laita pitotarraa niin ei tarvi voiteiden kanssa älskätä ekoilla kerroilla.
on tyypillinen kuntoilija, joka painaa lenkkinsä aina vauhti-maksimikestävyysalueella. Itse olen kuntoillut ja aikoinaan kilpaillutkin hiihdossa/pyöräilyssä ja hölkkäkisoissa n. 20 vuoden ajan. Vaikka nykyään kunto ei kummoinen olekaan, mutta esim vaikka hiihto 3-4 kertaa vikkossa aina vk-mk alueella ei tule kysymykseenkään (ei koskaan aikaisemminkaan), sillä kuntohan ei tuolla systeemillä kehity pitkässä juoksussa mihinkään, vaan adaptoituu tuohon samaan vauhtiin. Sofiana hiihtäisin vain yhden hänen kertomansa " kovan " lenkin. Yhtensä päivänä pidemmän hitaan lenkin. Yhtenä palauttavan huoltolenkin ja viimeisenä kertana ns. vauhtileikittelyn, kuitenkin kevyehkönä ja suhteellisen lyhyenä lenkkinä. Tulisi tuolle kropalle erilaisia ärsykkeitä sekä lepoa ja mikä parasta " pääkoppa " kestäisi paremmin !
Kiitos vaan kommentista, mutta enpä ole enää pitänyt tavallisia suksia varastossa. Perinteinen tyyli ei ole tullut enää aikoihin mieleeni, enkä usko tällä haavaa siihen, että alkaisin tuomaan sitä luistelun rinnalle. Varmaan muuten kyllä, mutta töissäkin pitäisi ehtiä käymään vaikka kuntoilu kuinka vetää puoleensa :)
henkilöstä vaan yleisesti.
Reipas tunnin-puolentoista hiihto- tai juoksulenkki 3-4 kertaa viikossa sopii varmaan monelle, joka juoksee omaksi ilokseen ja kohtalaisen kunnon ylläpitämiseksi.
Itsekin siihen tyyliin harrastan.
Mutta jos tällainen harrastelija aikoo kehittyä kilpaurheilijaksi niin matkaa ja vauhtia pitää lisätä ja paljon.
Jos juoksu- tai hiihtourheilijaksi aikova ei kestä 3-4 tunnin reipasvauhtista harjoitusta viikossa, niin kannattaa lähteä letunpaistoon.
on se että hiihtäjä tehhää kesällä..turha sitä on rimpuilla marraskuussa ja kehitellä reeni-systeemiä..siellä pitää olla loppukesästä ja varsinkiin syksyllä äärettömän kovia reenejä..jos vähänkin haluaa kilpaa hiihtää!
kuntoilijat on eri juttu..ja kaikki me ollaan yksilöitä..selkeää ohjetta ei voi antaa!