Eli tilanteeni on seuraavanlainen. Olen aikanaan opiskellut itselleni 2 vuoden mittaisen logistiikan perustutkinnon, joka sittemmin on paljastunut isoksi virheeksi. Nyt, ~5 vuoden sekalaisten ja huonopalkkaisten pätkätöiden jälkeen alkaa mahdollinen tuleva suunta ja omat vahvuudet jo hahmottua ja olisi korkea aika alkaa miettimään tulevia opintoja.
Mitkä ovat mahdollisuudet kun aikoisin vaihtaa alaa täysin? Ajatus siitä että hakeutuisin esimerkiksi ammattikouluun kolmeksi vuodeksi n. 5-8 vuotta nuorempien sekaan ei kauheasti lämmitä mieltä, mutta toisaalta aikomukseni olisi opiskella nyt vähän pidemmälle joten perustutkinto varmasti vaaditaan. AMK olisi kuitenkin toivonmukaan joskus vielä edessä. Mietin vaihtoehtoa että olisin opiskellut itseni kuljetusalan insinööriksi, mutta monelta taholta kuulee että se on hieman yhtätyhjän kanssa, ja toisaalta mieluummin pysyisin ko. alasta mahdollisimman kaukana muutenkin, joten mitään hyötyä siitä liene ei. Oppisopimus on luonnollisesti käynyt mielessä taloudellisista syistä, mutta paikat ovat kiven alla. Ja ison kiven alla tuntuvat olevankin.
Aikuisopiskelu.fi sivusto antaa hieman osviittaa, mutta se kertoo jokseenkin ylimalkaisesti mahdollisuuksista. Haluaisinkin nyt kuunnella teidän kokemuksia ja näkemyksiä asiasta. Hoitaisin homman mieluusti mahdollisimman nopeasti (tietysti omien rajojen mukaisesti) pois alta ja palaisin sitten paremmilla eväillä työelämään.
Olisipa sitä vain kerrankin kuunnellut niitä vanhempiaan ja lähtenyt lukioon.
Mitkä ovat mahdollisuudet kun aikoisin vaihtaa alaa täysin? Ajatus siitä että hakeutuisin esimerkiksi ammattikouluun kolmeksi vuodeksi n. 5-8 vuotta nuorempien sekaan ei kauheasti lämmitä mieltä, mutta toisaalta aikomukseni olisi opiskella nyt vähän pidemmälle joten perustutkinto varmasti vaaditaan. AMK olisi kuitenkin toivonmukaan joskus vielä edessä. Mietin vaihtoehtoa että olisin opiskellut itseni kuljetusalan insinööriksi, mutta monelta taholta kuulee että se on hieman yhtätyhjän kanssa, ja toisaalta mieluummin pysyisin ko. alasta mahdollisimman kaukana muutenkin, joten mitään hyötyä siitä liene ei. Oppisopimus on luonnollisesti käynyt mielessä taloudellisista syistä, mutta paikat ovat kiven alla. Ja ison kiven alla tuntuvat olevankin.
Aikuisopiskelu.fi sivusto antaa hieman osviittaa, mutta se kertoo jokseenkin ylimalkaisesti mahdollisuuksista. Haluaisinkin nyt kuunnella teidän kokemuksia ja näkemyksiä asiasta. Hoitaisin homman mieluusti mahdollisimman nopeasti (tietysti omien rajojen mukaisesti) pois alta ja palaisin sitten paremmilla eväillä työelämään.
Olisipa sitä vain kerrankin kuunnellut niitä vanhempiaan ja lähtenyt lukioon.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Opiskelusi päättäminen on tärkeää.
Joten jatka alkuperäisen tutkintosi koulutusta loppuun.
Sinulla on sitten jokin todistus ja ammattitaito.
Tämä takaa työpaikan matalasuhdanteessa, sekä paremman palkan.
Palkan turvin sinun on hyvä suunnitella tulevaisuutta.
Toivoa on ylläpidettävä myös omatoimisesti.
Suomi tarvitsee ammattikoulutettua väkeä, kukaan ei ole turvassa työllistämis sektorilla.
Työpaikkojen perään on aina kilpailtu.
jos kokee että työtä ei saa joltain alalta kysymyksessä ovat taidot jotka ovat heikot, niitä pitää vahvistaa.
Joten hanki hyvä todistus, hyvät arvosanat.
Hanki lisäkoulutusta, erikoistu.
Perusutkintosi ei ole viellä mitään ilman työtä joka lakaa matlapalkka työstä, raskaasta työstä ja päätyy raskaaseen ammattityöhön hieman korkeammalla palkalla.
Ei jokaiselle voida tarjota korkeaa palkkaa, kevyttä työtä ja ammattia vastaavaa paikkaa.
Tyydyttävät työolosuhteet voidaan löytää vain silloin jos on kokenut työn etsimistä, oppimista ja osaamista sekä näyttöjä.
Mitä sitten katsookin onneksi elämässään.
Ongelma on se, että vaikka jatkaisinkin omalla alallani AMK:hon ja opiskelisin itseni väkisin kuljetusalan insinööriksi, niin sillä koulutuksella en tekisi käytännössä mitään. Kertaakaan en ole nähnyt ko. koulutusta vastaavaa työtä avoinna (tietysti niitä on, mutta ilmeisen harvassa) ja lisäksi esimerkiksi ajojärjestelijän työ on vähän mitä on. Vaikkakin toki silti monin verroin parempaa mitä tähän mennessä on ollut tarjolla. Tietysti tuo tie olisi suhteellisen lyhyt, ja insinöörin paperit saisi 4 vuodessa normaalilla opiskelutahdilla.
Eihän tuokaan tietysti poissuljettu vaihtoehto ole, vaikkakaan ei järin mieleinen.
Kerrottakoon sen verran vielä että oman alani töitä en ole päivääkään tehnyt, enkä kuskiksi aio koskaan lähteäkään kuin todella poikkeustapauksissa. Ei ole oma juttu, ja se paljastui jo perustutkinnon aikana. Koulun kävin kuitenkin, vaikkakin motivaation hiipuessa loistava ensimmäinen vuosi tukahtui heikoksi lopetukseksi keskiarvon pudotessa yli 2 pisteellä.
Ymmärsin viestistäsi, että sinulla on yksi perustutkinto suoritettuna ja haluat vaihtaa alaa.
Voit pyrkiä pääsykokeissa sekä ammattikorkeakouluun että yliopistoon.
Voi olla mahdollista myös pyrkiä nykyisellä koulutuksellasi muuntokoulutukseen esim. insinööriksi.
Kiitos näistä vähistäkin vastauksista.
En oikeastaan aikaisemmin (ennen ketjun perustamista) pitänyt vaihtoehtona jatkaa tällä alalla kouluttautumista, mutta asiaa tarkkaan pohdittuani tulin lopputulokseen että taidan kuitenkin hakea yhteishaussa oman alani insinööriksi valmistavaan koulutukseen. 4 vuotta koulunpenkillä tuntuu tällä hetkellä pitkältä ajalta, enkä tiedä riittääkö perustutkintoni keskiarvo (3) huonon toisen vuoden takia edes valintakokeisiin, mutta on se yritettävä. Alkaa tämä leikkiminen riittää eikä tässä oikeastaan parempia vaihtoehtoja ole tullut ilmi. 2-vuotinen perustutkinto osoittautui nyt taakaksi, vaikka se oli silloin mukavaa kun ei tarvinnut kolmea vuotta koulussa olla.
Saa nähdä. Kun tosiaan pääsisi edes valintakokeisiin niin voisi panostaa niihin niin perkeleen kovasti että paikka heltiäisi. Tai jollei niin olisipahan ainakin yritetty, ja ensi vuonna sitten uudestaan.
Huomauttaisin tähän väliin, että oletko varma ettet saa sillä perustutkinnollasi hyväksiluettua osaa jostakin toisesta perustutkinnosta?
Minulla oli itsellä sellainen tilanne tässä viime kesänä, että taustalla oli vain yo-tutkinto, ei mitään ammattia. Lukion jälkeen olen ollut töissä, mutta ei sellaisissa hommissa missä haluaisi kuitenkaan koko loppuelänsä olla. Hain monena vuotena yliopistoon, mutta pakit tuli joka kerta.
Päätin sitten, että edes joku ammatti on luettava, niin pääsee tässä elämässä vähän eteenpäinkin (pelkkää yo-lätsää kun ei kauheasti työmarkkinoilla arvosteta). Ammattikoulu ei oikein houkuttanut, koska olen sen verran "vanha" itsekin, etten jaksaisi istua missään teiniluokassa, etenkään kolmea vuotta. Tutkiskelin kumminkin asiaa ja ilokseni selvisi, että minkä tahansa toisen asteen perusammattitutkinnon voi suorittaa kahdessa vuodessa jos pohjalla on joko yo-tutkinto tai jokin toinen perusammattitutkinto. Näistä tiedoista viisastuneena päätin hakeutua nöyrin mielin ammattikouluun ja siellä sitä nyt ollaan. Aloitin viime syksynä ja täytyy sanoa että se oli parhaita tekemiäni päätöksiä pitkään aikaan. Ainakin meidän koulussamme on erikseen linja aikuisopiskelijoille, joten saa opiskella melkein ikäistensä kanssa, tosin ikähaitari on tässäkin ryhmässä laaja - aina 19 vuotiaasta nelikymppiseen. Huomasin myös, että niitä on yllättävän paljon, joilla on tämä sama tilanne. Paljon on myös niitä nelikymppisiä, jotka haluavat vaihtaa alaa ja ovat tuolta hakemassa ammattipapereita siihen.
Toivottavasti tästä oli sinulle jotakin apua, vaikka tämmönen omaelämänkerta tästä viestistä kehkeytyikin. :)