Kertokaa:labbiksista ja muista turrikoista!

labbikset on todella ystävällisiä ja kiintyviä
koiria jotka on yleensä aika helppoja kouluttaa
ja varmaan hyväksyy muutkin lemmikkisi, niillä on
aika voimakas metsästys vietti ja voivat elää
aika vanhoiksi hoidosta riippuen mutta niiden
paino voi nousta todella helposti olen nähnyt
monta siis todella lihavaa sellaista koiraa jotka
eivät edes pääse kävelemään kunnolla , nämä myös
rakastavat lapsia todella paljon mutta täytyy
muistaa että poikkeuksiakin on joka rodun
edestajissa mutta labbikset voivat olla kivoja
ekojakin koiria onnea! vaan jos aiot tällaisen
hommata :)

1) Muihin eläimiin labbikset suhtautuu
myönteisesti ja muutenkin... Meijän lapukka oli
meijän kissan kaa parhaita kamuja ja ne leikki
aina. Kanit ym menee varmasti. Kaikki riippuu
siitä mihin sen opetat.

2) Tuo metsästys vietti riippuu tietenkin
yksilöstä. Mutta yleisesti lappiksilla on jonkun
moinen vietti olla mutta jää pois jos sitä ei
harjoita, tietenki kaikkihan ne nyt ulkona joskus
saattaa linnun hätyytellä lentoon mutta ei
mitenkään että siitä oisi haittaa.. Sanotaanko
sopiva...

3) Lapukat on super uskollisia. Ne kiintyy
isäntiinsä nopeasti, riippuu tämäkin yksilön
lisäksi myös isännästä. Mutta yleisesti siihen ei
välttämättä mene aikusella lappiksella kuin 10min-
pari päivää... pennulla voi mennä kauemmin
ennenkuin uuden kodin säännöt on päässä ja isäntä
tiedossa, mutta koiramaailmasta katsoen lappikset
kiintyy isäntiinsä tosi nopeesti.

4)Perinnölisii sairauksii lapukoilla ei ole
tietääkseni paljoakaan. Lonkka viat saattaa olla
yksi, mutta noista kannattaa kysyä kasvattajalta.

5) Mulla on siis itesellä 6 v lapukka narttu. Se
on maailman suloisin ja erittäin helppo hoitonen.
Se on ollu koko elämänsä käytännös katsoen terve.
Luonteeltaan se kestävä ja miellytys haluinen. En
tiedä mikä sais sen puremaan... ehkä ihme jos
sekään. Se tottelee suht koht hyvin ja oppii
nopeasti. Aloitin sen kanssa koira koulun kun se
oli 4v enkä saanu sitä piettyy pikku likkana
käsissäni juuri yhtään.. puolen vuoden päästä
otimme tokon alokas luokasta ensimmäisen ykkös
tuloksemme... et sillee..

Lapukkoja on helppo käsitellä, mut niille pitää
opettaa käytös tavat pienestä. Ne on rauhallisia
ja söpöjä. ja niillä ei pidä paikkaansa sanonta
vanha koira ei uusia temppuja opi. Se on hyvä
perhe ja koti koira mutta sopii myös aktiiviseen
harrastamiseen.
Lapukka on ihanteellinen koira luonteeltaan ja
käyttö tarkoituksiltaan, mutta viien minuutin
lenkin kaks kertaa päivässä tekijöille se ei
sovi. Lapukka tarvii liikuntaa vaikka pärjää tosi
vähällä verrattuna esimerkiks seefferiin...

Mut nyt pitää lopetella.. toivottavasti nää autto
ees vähän...

6 vuotiaan labbisuroksen omistajana voin vastata
kysymyksiisi omasta kokemuksesta.

1. Totuttelukysymys. Meillä koira saattaa juosta
juoksevan kanin/rusakon ja miksei kissankin
perään (Metsästysvietti!!), mutta kun "oman
lauman" pupu on kävelyllä nurmikolla, niin koira
yrittää saada kanin huomion menemällä maate ja
ryömimällä kanin edessä. Sama asia oli, kun tuli
uusi kissanpentu taloon. Kunhan koira ymmärsi
että kissa kuuluu perheeseen (laumaan) kaikki
riippui kissan tottumisesta koiraan.

2. Nuorempana meillä koira olisi ollut ajamassa
takaa kaikkea mikä tiellä liikkui. Yleinen
hiihtolatu menee alle sadan metrin päässä, ja
ongelmia aluksi oli. Luultavasti tällainen
voimakas vietti "johtui" siitä että pentuna
pikkubroidi kaverinsa kanssa juoksi
koiraa "pakoon" leikillään. Nyt tuo ominaisuus on
koiralta karsiintunut pois ( istuu lumikasan
päällä ja katselee ohimeneviä ihmisiä :)).

Labbiksiahan käytetään sokeainkoirana, joilla
metsästysvietti on koulutuksen/kasvatuksen avulla
karsittu..

3. Minä koiran kanssa eniten tekemisissä olen
ollut ja meikäläinen taitaa olla ainut meidän
perheestä, jonka koira osaa käskystä etsiä
(piiloleikkejä metsässä) ja meikäläisen perään
huutaa jos hiihtolenkille lähdetään.

4. muistan lukeneeni jotain lonkkavioista. Täysin
varma en ole.

6. Oma koira on aina maailman ihanin koira.
Luonteeltaan silloin tällöin omapäinen, mutta
rauhallinen. Rakastaa uimista, lenkkeilyä ja
ruokaa. Kesähelteillä sen saattaa löytää
makaamasta takapihalta lasten uima-altaasta.

omistajana voin sanoa,,että siinä on semmonen
hännänheiluttaja,nytkin se makaa soffalla ketarat
taivasta kohdin.
labbis vaatii aikaa paljon,elikkä lenkkiä
mahd.paljon...
viettihän tuolla on kova ainaskin pullan perään.
9-vuotiaaksi urokseksi se on todella hyvässä
kunnossa .moni luulee sitä 2-3 vuotiaaksi jos ei
katso partaan joka alkaa harmaantua.
moni puhuu et labbikset lihoo helposti
vanhemmuten,,mutta senhän tietää miksi.syötetään
liikaa .ulkoillaan liian vähän.
viime kesänä eläinlääkäri sano helsingissä että,
onpas se laiha labbis.mulla leuka loksahti auki
että mitä.niin se että yleensä tuossa iässä ne on
huom.lihavampia.laittoi oikeestaan
lihotuskuurille.meinasin sanoo sille et rupee
kuule itte ..koira painaa n.45 onko se liian
vähän.erittäin roteva labbis..mut.labbis on
erittäin lapsiystävällinen rotu

Meillä on ollut kaksi labbista, ja toinen, narttu oli koko ajan perässä, ja kun mä olin silloin noin 2-3, se suojeli mua koko ajan, ei antanut kenenkään tehdä mulle mitään pahaa, huom! pahaa, siis antoi toisten hoitaa ihan tavallisesti, muttei antanut tehdä pahaa. se kuoli 1994, jolloin olin 4. se oli 12. toinen, (uros), kuoli 17.9.2001. se rähjäsi muiden koirien kanssa koska kun se oli niinkuin mun siskon koira, joka ei asu enää kotona, niin se oli ottanut sen kun se oli 5. kummallakaan ei ollut sairauksia, paitsi se eka koira kyllä kuoli kohtutulehdukseen. mun sisko oli sille toiselle tosi tärkeä, eli se kulki koko ajan sen perässä. se oli aika tukeva, 38 kiloa. silti se oli maailman paras koira!

siinä toisessa oli vielä se, että se ei ikinä ollut metässä eläimien perään, paitsi koirien. siis sillä ei ollut metsästysviettiä.