tässä on nyt kaks ja puol kuukautta taisteltu..
maito vaan ei nouse. Nyt joku nenäkäs varmaan keksii kirjoittaa: ei se edes kaikilla nouse.. joo tiedetään, eikä siitä edes ole kyse.
aamuisin makoilemme rinnalla useamman tunnin.. se on ihanaa, mut ei sitä voi koko päivää maata. eikä maitoa edes riitä aamuisinkaan riittävästi, lisämaitoa joutuu antamaan joka kerta.
yritän juoda pitkin päivää runsaasti, mut eipä auta sekään. käsin lypsämällä saan koko päivän saldoksi n.130ml.. sillä ei ihan pärjää reilu 7kg poika.
mies on monesti sanonut: miks et jo luovuta?
sitä olen itsekin miettinyt, ja joka kerta kun lypsyn tulos jää alle 30ml, olen ihan valmis lopettamaan. mut aina mä vaan palaan yrittämään.. kerta toisen jälkeen tulee paha mieli.. ajatus siitä ettei imetys ikinä onnistukkaan on hirvittävä, se suututtaa, hämmentää, itkettää.. se lamaannuttaa.
olen sitäkin miettiny, et vaikuttiko heti synnytyksen jälkeen puhjennut rintatulehdus tähän?
neuvolasta kun yritin kysyä, kannattaako mun edes yrittää enää, niin vastasi vaan: miltä susta tuntuu...? mikä vastaus toi on ihmiselle joka taistelee ristiriitaisten kyllä-ei-tunteiden kanssa...!?!
vauva on parasta mun elämässä, joskus vaan kaikki tuntuu paskalta!
millaisia kokemuksia teillä on? mitä mieltä olette tästä mun tilanteesta?
ilkeät vastaukset voitte jättää omaan tietoonne, mulla on paha mieli jo ilman niitäkin... kiitos kaikille, et sain purkaa edes osan pahaa oloa pois.
maito vaan ei nouse. Nyt joku nenäkäs varmaan keksii kirjoittaa: ei se edes kaikilla nouse.. joo tiedetään, eikä siitä edes ole kyse.
aamuisin makoilemme rinnalla useamman tunnin.. se on ihanaa, mut ei sitä voi koko päivää maata. eikä maitoa edes riitä aamuisinkaan riittävästi, lisämaitoa joutuu antamaan joka kerta.
yritän juoda pitkin päivää runsaasti, mut eipä auta sekään. käsin lypsämällä saan koko päivän saldoksi n.130ml.. sillä ei ihan pärjää reilu 7kg poika.
mies on monesti sanonut: miks et jo luovuta?
sitä olen itsekin miettinyt, ja joka kerta kun lypsyn tulos jää alle 30ml, olen ihan valmis lopettamaan. mut aina mä vaan palaan yrittämään.. kerta toisen jälkeen tulee paha mieli.. ajatus siitä ettei imetys ikinä onnistukkaan on hirvittävä, se suututtaa, hämmentää, itkettää.. se lamaannuttaa.
olen sitäkin miettiny, et vaikuttiko heti synnytyksen jälkeen puhjennut rintatulehdus tähän?
neuvolasta kun yritin kysyä, kannattaako mun edes yrittää enää, niin vastasi vaan: miltä susta tuntuu...? mikä vastaus toi on ihmiselle joka taistelee ristiriitaisten kyllä-ei-tunteiden kanssa...!?!
vauva on parasta mun elämässä, joskus vaan kaikki tuntuu paskalta!
millaisia kokemuksia teillä on? mitä mieltä olette tästä mun tilanteesta?
ilkeät vastaukset voitte jättää omaan tietoonne, mulla on paha mieli jo ilman niitäkin... kiitos kaikille, et sain purkaa edes osan pahaa oloa pois.
Vastaukset 27
Vanhimmat
toi sun tilanne.
Mutta lypsäminen ei kerro mitään maidonmäärästä, se on valitettava fakta eli et pysty siitä arvioimaan mitään. Toiseksi pullo ja rinta rinnakkain ovat se kaikkein vaikein tekijä, koska maidot ovat erilaisia, sulavat eri nopeudella ja pullo häiritsee ei-toimivaa imetystä monella tavalla. Et siis ole tekemässä mitään väärin eikä sinussa ole mitään vikaa, usko pois.
Minustakin päätös on lopulta sinun. Jos imetys on liian vaikeaa, lopeta se. Lapsi kasvaa terveenä ilmankin etkä ole tehnyt mitään väärin. Tämä täytyy aina sanoa ennen kun alkaa jakamaan neuvoja, sillä niin asia lopulta on.
Jos kuitenkin on jokin syy jatkaa imetystä, niinkuin sinulla ilmeisesti on, hae OIKEAA apua ja yritä saada imetys toimimaan. Imetyksen tuki on vapaaehtoisorganisaatio, joka on keskittynyt tiedonhankintaan ja -jakamiseen, heillä on tietoa vaikeistakin imetystilanteista ja tukihenkilökoulutusta. http://www.imetys.fi/itu/index.php
Yleensä se, että tissittää kaiken päivää ei ole paras ratkaisu, koska samalla itse stressaannut etkä ainakaan auta maidontuloa. On erittäin huono neuvo sanoa "imetä vaan", esimerkiksi minua se ei olisi imetysvaikeuksissani auttanut pätkääkään. Oikeanlainen apu poisti imetysongelman.
Minusta koko lypsämispuuha kannattaisi nyt lopettaa, sillä teet vain hallaa mielialoillesi. On ihmisiä, jotka täysimettävät kaksoset, mutta eivät saa lypsettyä tilkkaakaan irti, jos toinen vauvoista ei ole imemässä toista rintaa! Pumppu ei nimittäin ollenkaan aja samaa asiaa kuin vauvan suu.
Jos haluat, kokeile ostaa mammateetä tai kotikaljaa, tai ykkösolutta ja hörpi niitä - se saattaa vähän löysyttää maitohanoja.
Imetä useasti, mutta sinun ei tarvitse olla tissinä kaiken päivää: hyvä ärsyke aivoille valmistaa lisää maitoa on jo se, että annat imeä rintoja useasti (10-12 kertaa päivässä, eikä yksittäisiä pitkiä välejä ilman imetystä) ja vaihdat rinnat joka imetyskerralla parikin kertaa. Tyhjän lupsuttelua tulee silloin vähemmän ja herumisia enemmän, mikä hälyttää aivoissa lisätarpeesta.
Se, että vauva on vain rinnalla, ei useinkaan riitä ärsykkeeksi, sen täytyy myös imeä. Yritä siis tarkastaa, että vauva rinnalla ollessaan imee, ja jos ei, vaihda rintaa, että saat häneen puhtia. Moni osittaisimetetty vauva nimittäin pitää tissiä enemmän halikaverina ja mieltää pullon ruuakseen. Kannattaa tutkia, että vauvan ote on kunnossa ja mieluiten käydä näyttämässä imetystään imetystukihenkilölle, niin hän voi neuvoa keinoja siihen, että imetys tehostuu.
Jos ja kun imetysote toimii, ja imetät riittävän usein, voi vauvan pissavaippoja ja painonkehitystä seuraten alkaa vähentää lisämaidon määrää (yleensä vähentäminen tehdään niin, että merkitään ylös, kuinka paljon vauva on kullakin aterialla ottanut ja aletaan vähentää jokaisesta maitoannoksesta 10ml/päivä eli hyvin hiljakseen, samalla painonnousua ja nestetasapainoa tarkkaillaan, ja jos hälyttäviä muutoksia tapahtuu, palataan takaisinpäin). En kuitenkaan lähtisi tähän ilman tukihenkilön opastusta, koska tarkoitus ei ole näännyttää vauvaa, vaan siirtää se vähitellen rintaruokintaan.
Kannattaa lukea vielä imetystukilistan sivuja, suurin osa tiedosta siellä on varsin hyödyllistä. http://imetystukilista.net/sivut/index.php?option=com_content&task=category§ionid=9&id=67&Itemid=131
http://www.hernekeppi.fi/kantsu/tietoa.html
http://imetystukilista.net/sivut/index.php?option=com_content&task=view&id=14&Itemid=97
voit valita molemmat, imetyksen JA korvikkeen. Niin täällä mennään, ilman stressiä eläen...
Ja nyt vielä syödään kiinteitäkin, että valinnan varaa on :)
Imetys on meillä yhteinen rauhallinen höpöttely/kikattelu hetki, nälkä lähtee joskus, toisinaan ei. Mutta tämä pienikin imetys on suojannut flunssilta, josta olen iloinen!
Ilman muuta jatkat imetystä, niin kauan kuin vauvasi on halukas imemään! Sinnittelit jo näin pitkälle, nyt lopetat vaan sen pumppaamisen! Ja korvikkeet lisäksi! Tutteli on hyvä! :)
Esikoiseni kanssa olin niin jännittynyt , että otinhirmuisen stressin koko touhusta , kuten kaikesta muustakin. Pidin ruoka , vaippa yms. päiväkirjaa ja lypsin joka välissä. Lopputulos oli todella kipeät rinnat , stressaantunut äiti ja laiha lapsi:) Laitoin tuon hymyn koska unohdin seuraavat asiat...Suomessa vauva ei kuitenkaan kuole aliravitsemukseen kunhan saa säännöllisesti muonaa. Eli äidinmaidonvastikkeellakin kasvaa terveitä lapsia. Sinunkin pitää saada ravintoa , nestettä , LEPOA ja hyvää mieltä...
Tämän kakkosemme kohdalla päätin näin ja varasin aikamoisen arsenaalin korviketta , olin "hyvä" tai sanotaanko armollisempi itselleni ja päätin laittaa rintapumpun kaapin perukoille koska se tosiaan on aika "tekninen" toisin kuin oman vauvani kosketus. Minulla ei koskaan toimineen nuo ajattele vauvaa tai joku kuvien katselu kuten synnytyssairaalassa kehoitettiin:)
Tuollainen tukipiirikin kuulosti puhtaasti rasittavalta kun olin lähinnä mieltänyt piirit yliopistomaailman kirjallisuuspiirinä. Minusta imetyksestä ei muutenkaan pitäisi tehdä maailmansuurinta asiaa. Sehän ei kuitenkaan kerro mitään onnistumisestasi äitinä. Saldo alkaa näkyä vasta siinä kotoa muuton vaiheessa...
Tämän kaiken kun olin miettinyt ja usko pois paljon muuta. Rentouduin hieman ja pieni poikani on viihtynyt ja syönyt hyvin rintamaitoa. Sikäli sanon hyvin , että on nyt 5kk ja 9,5kg. Siirryin nyt illalla antamaan velliä niin yöllä on pidempi univaihe , saan itsekin hyvän pätkän nukuttua.
Nyt hieman jo maistellaan soseita , lämpenee verkkaiseen tahtiin. Mutta kun kasvaa ja on hyväntuulinen en näe mitään aihetta stressiin. Ai niin esikoinen. Nyt jo 3v syö edelleen tosi vähän. Eli luonne ja tempperamenttikin vaikuttaa. Tämä on ihan hyvä palsta , mutta teet kuten katsot sinulle ja vauvallesi parhaaksi...
Kiitos kannustavasta vastauksesta. Jos muuttaisin imetykset/yritykset vain aanuihin ja iltoihin..? saatais vauvan kanssa aloittaa ja lopettaa päivä parhaalla mahdollisella tavalla...?!
Peesaan edellistä kirjoittajaa. Imetys ei tosiaankaan ole "joko tai". Sinäkin (alkuperäinen kysyjä :-) siis), sinäkin imetät! Vauvasi saa lisämaitoa, mutta sinähän imetät koko ajan :-)
Ei sen imetyksen tarvitse olla täydellistä eikä varsinkaan täysimetystä ollakseen ihanaa ja mukavaa lähekkäin oloa. Toivon oikein kovasti :-) , että sinäkin vauvasi kanssa löydät sen juuri teille sopivan tavan nauttia imetyksestä.
että älä imetä kuin sen aikaa minkä kuulet vauvan nielevän, ja ehkä hetki päälle. Muu on turhaa ajanhukkaa, kun ei se maito lisäänny kaikilla vaikka kuinka asuisi tissillä:)
Ja todellakin imetä korkeintaan joka kolmas-neljäs tunti, tai anna suosiolla pelkkää korviketta joka toinen syöttökerta, niin maitoa ehtii edes tilkka nousta.
Pumppaaminen kannattaa lopettaa! Muista että se tilkkakin äidinmaitoa sisältää arvokkaita vasta-aineita jotka suojaavat vauvaa mm. flunssilta. Nauti vauva-ajasta, ja muista hoitaa myös itseäsi! :)
joka kerta ensin antaa rintaa ja sitten vasta päälle tilkka korviketta, jos haluaa, että maitoa nousee kunnolla.
Ja niin vähän/paljon korviketta, että vauva on max. 2 h tyytyväinen ja sitten taas ensin rintaa, ja sitten vasta pulloa päälle.
Eli nuo pitkät imetystauot eivät auta maitoa nousemaan, koska maitoa erittyy kokoajan rinnoista, kun vauva imee.
Itse rintoihin mahtuu varastoon vain tilkka laihempaa etumaitoa, ja se rasvainen takamaito erittyy vasta vauvan imiessä.
on erittäin huono. Tuo "että maito ehtii nousta" on suoraan 70-luvulta, ja suurin syy siihen, että monilla silloin kaatui imetys kokonaan.
Imetystiheyden on useissa tutkimuksissa todettu korreloivan erittyvän maidon määrän kanssa - jo kahden imetyskerran lisääminen päivään lisäsi maitoa kymmenissä prosenteissa. Toinen tekijä on toki aktiiviseen imemiseen käytetty aika (vrt. rinnoilla lupsutteluaika), mutta jo jatkuva 3 tunnin väli on monelle liian pitkä riittävän maidontulon takaamiseksi. Tämä johtuu siitä, että imemisen aloittaminen ja herumisrefleksin laukeaminen ovat tehokkaimpia stimulantteja maidon lisäämiseksi.
Alkuperäiselle siis tämä asia tiedoksi - imetyskertojen tiputtaminen noin kahteen vuorokaudessa merkitsee melko varmasti imetyksen loppumista muutamien viikkojen kuluessa. Isompien lasten kohdalla, ja kun maidontutoanto on vakiintunut, 2 krt/vrk toimii useimmilla, mutta noin pienen kanssa ei.
jos imettäisin itse kahden tunnin välein myös päivällä. Olisi isompi lapseni heitteillä sen ajan koska on kotihoidossa. Ei näihin ole mitään autuaaksi tekevää kaavaa. Ainakin itselläni tuo hirveä väsymys ja stressi lopetti imetyksen paljon nopeammin. Myös usein esikoisen mahdollinen ja sangen normaali mustasukkaisuus vain kasvaa jos vauva on koko ajan tissillä. Ei siinä auttanut katsotaan kivaa kirjaa lepertelyt...
sujuvuuteen olennaisesti liittyvä kysymys.
Yleensä tiheästi imettävät äidit eivät parkkeeraa jonnekin suurta toimitusta tekemään, vaan imetys käy muutamassa minuutissa muiden hommien ohella. Itse imetin usein sillä välin, kun esikoinen teki kakkaa - ja hyvin ehti. Tai ajoitin imetyksen sellaiseen hetkeen, kun oli rauhallisempaa, rintavauva imee aika helposti milloin vain.
Silloin kun imetys sujuu eli maidon määrä on saatu riittävälle tasolle ja vauva osaa imeä, vuorokaudessa on ehkä 1-2 pidempää lupsuttelutaukoa, ja muuten vauva nappaa maitonsa ihan muutamassa minuutissa.
(Toisaalta minusta esikoisen mustasukkaisuus on hirveän huono peruste lähteä muuttamaan vauvanhoitoa vähemmän hyväksi vauvan kannalta, koska onhan se esikoinenkin ollut vauva, en ikinä esim. rajoittaisi imettämistä tai vauvan sylissäpitoa uhmaikäisen päähänpistojen takia.. mulla on periaate "pienin palvellaan eka" ja ovat sisarukset silti tykänneet mielettömästi uusista vauvoista.)
Tässä on muutenkin ehkä se ero, että kun imettämään onnistuneet selittävät imetyksestä, ne, joilla on ollut vaikeaa, eivät käsitä. Kun se paino(s)tus täysimetykseen tulee juuri siitä, että silloin kun homma toimii naturellisti, se on kovin helppoa ja taas niillä, joilla on vaikeuksia, imetys näyttää tuntikausien maratonilta, joka syö kaiken järjen ja ajan. Siksi täysimettäjä vaikuttaa hullulta ja se toisaalta itse yrittää selittää toisia omaan rytmiinsä.
Minusta jokaisen perheen täytyy toimia kokonaisuutena ja äidin jaksaminen on olennaisinta hyvään vauvan kasvuun. Tämä selitys oli siis lähinnä selventämään tuota mielikuvaa, mikä voi syntyä.
isompi lapsi on:-). Vauvan syömistä joskus isommat joutuvat odottamaan, toisaalta liinassa rinnalla tai sylissä muuten vauva nappaa maitonsa siinä sivussa kun jotakin muuta puuhataan. Ei siinä isommat sisarukset kauheasti sivuun jää...sitten kun lapsi jo kävelee, sehän käy hörppimässä sapuskansa just silloin kun tuumii, ja se käy äkkiä;-D. Vauva kuitenkin on perheessä se, joka vasta opettelee elämään porukassa. Vähän enemmän voi vaatia vanhemmilta lapsilta. En tiedä, omien kokemusten perusteella (kolme lasta, imetystä yhteensä reilu 7 vuotta, maidonluovutusta kahden jälkeen) tuumisin niin, että mitä vähemmän tuumii, sitä parempi! Oli rintatulehduksia jokaisen kanssa, oli totaalista tissilakkoa keskimmäisen kanssa. Silti selvittiin. Ja koin imetyksen niiiin suurena helpotuksena arjessa, että! Minne vain meni, ruoka oli aina mukana. Eteläänkin olisi niin helppoa lähteä imeväisen kanssa...!
Nyt mun pienin on jo 7 v ja käynyt rinnalla viimeksi 4 vuotta sitten. Edelleen mietinnässä on, tulisiko yksi pieni vielä uusperheen iloksi vai ei...!? Imetys ainakin olisi viimeinen juttu, jota murehtia.
Niin, imetys on helppoa silloin kun se sujuu ja osaa imettää missä vain ja lapsi on rauhallinen ja osaa imeä missä vain ja milloin vain. Entäpä jos näin ei ole, silloin ei auta sönkötykset siitä miten helppoa on imettää ja siihen kun menee vain pari minuuttia. Joopajoo..
Mielestäni tärkeintä on äidin ja lapsen hyvinvointi. Pullo on ihan hyvä jos imetys on liian hankalaa. Pääasiahan on että lapsi saa ruokaa, herranjestas, ei se että imetys sujuu vaikka kaikki muu kärsii.
"että älä imetä kuin sen aikaa minkä kuulet vauvan nielevän, ja ehkä hetki päälle. Muu on turhaa ajanhukkaa, kun ei se maito lisäänny kaikilla vaikka kuinka asuisi tissillä:)"
Niin, ei ihan kaikilla, mutta taisi olla 98%:lla kun lisääntyy...
"Ja todellakin imetä korkeintaan joka kolmas-neljäs tunti, tai anna suosiolla pelkkää korviketta joka toinen syöttökerta, niin maitoa ehtii edes tilkka nousta."
Maitoa ei kyllä nouse itsestään, sanoisin mieluumin näin: Vauvan pitää ensin imeä maito sinne rintoihin, ja vasta sen jälkeen vauva imee maidon ulos sieltä rinnasta. Noin harvaan imettäminen on varma tapa vähentää maidontuotantoa. Ja voin sanoa tämän ihan sillä, että itse olin esikoisen syntymän jälkeen melkoinen meijeri, maitoa tursui ja pursui (suihkusi) joka suuntaan. Vauva söi 3-4 tunnin välein noin 5min. ja nukkui taas... Ja maidontuotanto väheni kokoajan tasaista tahtia. Sitten noin 2,5-3kk iässä vauva tihensi tisutteluaan huomattavasti, koskapa maidontuotanto oli vähentynyt niin paljon. Mutta tiheällä tissittelyllä vauva sääteli maidontuotannon vastaamaan taas tarpeitaan.
Imemällä "tyhjää" tissiä, vauva antaa rinnan kautta viestin aivoille, ja aivot taas antavat viestiä takaisin rinnalle: Tehostakaa maidontuotantoa. Yksinkertaista?
"Pumppaaminen kannattaa lopettaa! Muista että se tilkkakin äidinmaitoa sisältää arvokkaita vasta-aineita jotka suojaavat vauvaa mm. flunssilta. Nauti vauva-ajasta, ja muista hoitaa myös itseäsi! :)"
Mulle sanottiin taas näin: "Pumppaaminen kannattaa lopettaa, koska se vain lisää maidontuotantoa entisestään, tai ainakin ylläpitää sitä valtavaa ylituotantoa".
Kun rinnat alkavat pakkautua, eikä vauva ime rintoja, rinnoista menee taas viesti aivoille, ja aivoista takaisin rintaan: Vähentäkää maidontuotantoa. Suorastaan loogista. Miten ihanan viisas naisen kroppa voi ollakaan.
Olen minä kuitenkin yhdestä asiasta samaa mieltä. Pienikin määrä äidinmaitoa on arvokasta, ja todellakin vauva saa siitä vasta-aineita.
En muuten ota kantaa alkuperäiseen kirjoitukseen ollenkaan. Hänen on itse tehtävä päätöksensä haluaako yrittää aivan tosissaan imettää, vai haluaako "armahtaa" itsensä ja lopettaa yrittämisen. On niin mahdoton tietää millaisessa tilanteessa toinen on, miten pitkälle toinen jaksaa. Apua ja keinoja varmasti olisi, mutta alkuperäinen itse on ainoa joka loppujen lopuksi voi tietää jaksaako yrittää.
Tältä "Semmoinen asia vielä" kirjoituksen kirjoittajalta kyllä haluaisin kysyä onko hän kenties kätilö tai sairaanhoitaja tms? Nuo ohjeet tulevat nimenomaan juuri siten kuin voi kuvitella vanhentunutta tietoa omaavan neuvolan tädin laukovan... ;) Ei pahalla!
tekstiä, jo tuo otsikko oli niin kaikkitietävän ihmisen suusta!!
Tiedän kyllä varsin hyvin miten PITÄISI imettää, ja näin teinkin synnäriltä alkaen. Vauva asui tissillä tuntikaudet putkeen, ja pumppasin vauvan hylkimää toista rintaa silloin kun vauva nukkui, että maito nousisi paremmin. VAAN EIPÄ KUULE NOUSSUT!
Kaikkien "hienojen" ohjeiden mukaisesti mentiin. Ja nämä ohjeet tietää aloittajakin, turha niitä täällä on ruveta kenenkään jankkaamaan!
Todellakin, suosittelen aloittajaa jatkamaan imetystä, mutta vauvaa on turha huudattaa nälässä, korvikkeet vaan peliin!
Meillä mennään yöt imettäen, herää kerran yössä syömään, aamulla ekaksi imetys jonka jälkeen joka toinen kerta korviketta. Ja todellakaan en vaihtele tissejä enää, vaan syötän molemmat tissit kerralla. Toista rintaa vauva siis on hylkinyt syntymästään alkaen, mutta sinnikkäästi olen jatkanut tarjoamista. Ilman alkuaikojen pumppaamista sieltä ei tulisi enää pisaraakaan.
Vauva imee sen aikaa kun maitoa tulee, ei todellakaan jää tyhjää tissiä lutkuttamaan.
Että toimimattomia nämä nykyiset "kaikkitietävien" neuvot on minun kohdallani olleet. Toki haaveilin täysimetyksestä, mutta pääasia on tyytyväinen vauva, ja sen mukaan mennään.
Mistäs sinä tiedät mitä minä sinne kirjoitin, oliko se "kaikkitietävää" vai ei, kun et edes lukenut? :D
Miten "paremmin" se maito ois sun mielestä sulla PITÄNYT nousta..?
Kirjoitit että: "Vauva imee sen aikaa kun maitoa tulee, ei todellakaan jää tyhjää tissiä lutkuttamaan."
Tiedätkö mistä tämä johtuu? Kun kerran tiesit jo kaikesta kaiken mutta teidän kohdalla mikään ei päde, niin tiedätkö MIKSI vauva ei halua imeä "tyhjää" rintaa? :)
ja pystyn jo yhdellä silmäyksellä arvioimaan tekstin sisällön, sulla tuota samaa vanhaa potaskaa... otsikosta lähtien.
Yritin ensimmäisen kuukauden saada maitomäärää lisääntymään ahkeralla imetyksellä ja sähköpumpulla, en nyt muista mitä kirjoitin enkä tuhlaa aikaa tähän tämän enempää.
Vauva on sen verran vanha jo, ettei jaksa päiväsaikaan keskittyä imemään tyhjää rintaa, ottaa ruokansa ja kaikki muu kiinnostaa enemmän.
Sinähän vasta tyhmiä kyselet. Meeppäs nyt tehoimettämään sitä vauvaasi jos sulla semmoista edes on.
Et ole onnistunut imettämään, koska teit kaiken ja tiesit kaiken. Ja koska sinä et onnistunut, vaikka teit kaiken ja tiesit kaiken, muillekaan ei saa neuvoja kertoa? Varsinkaan, jos ne eivät ole sellaisia, joita itse pidät hyvänä?
Jotenkin ristiriitaista!
Yleensä imettämisessä onnistuneet tai imetysvaikeutensa ylittäneet ovat joutuneet hieman etsimään tietoa ja tekemään jotkut asiat eri tavalla kuin ovat alunperin ajatelleet. Kun vihdoin on löytynyt hyvää ja asiallista tietoa, mutta se ei vain sovi niille, jotka ovat homman lopettaneet, pitäisi olla kertomatta siitä?
Minusta sinulla ei ole oikeutta käskeä ketään häipymään täältä tai menemään tehoimettämään. Omaan itseesi meneminen olisi ehkä tärkeämpää tuossa tilanteessa.
ainoa jota alkuperäinen kiitti. Mitä sinä teit? Et ottanut kantaa suuntaan tai toiseen. Tulit vaan jauhamaan tietoa jota alkuperäinen varmasti tiesi. Pienikin imetys on vauvalle hyväksi. Ei se ole joko täysimetys tai korvike, vaan molemmat voi valita.
Tässä on kohta vuosi harrastettu moista, ja niin vauva kuin äitikin on tyytyväinen. Olen siis mielestäni onnistunut imetyksessä.
...kertoo siis ennenkaikkea siitä, että hän ei jaksa enää yrittää, ja "hakee lupaa" olla imettämättä. (Ei, en minä sano sitä pahalla, vaan ne on niitä täysin normaaleja epävarmuuden tunteita kun ei jaksaisi enää mutta luovuttaminenkin tuntuu pahalta) Sinulta hän sai mieleisensä vastauksen. Näinhän tämä toimii. Se on sitä netistä saatavaa tukea.
Muuhun laukomaasi en kyllä viitsi kommentoida enää mitään, jos tästä ei kanssasi kerran rakentavaa keskustelua saa aikaan, niin sama olla silloin kokonaan hiljaa.
Olet taas väärässä! Lopeta jo! Minähän kannustin aloittajaa jatkamaan imetystä, jota hän oli jo 2,5 kk sinnikkäästi pitänyt yllä. Jos vauva kuitenkin tarvii lisämaitoa, ei siitä kannata stressiä repiä, pääasia on tyytyväinen vauva.
Ei imetys ole pilalla, jos vauva syö muutakin kuin rintamaitoa! 4kk iässä vauva kuitenkin aloittaa maistelemaan kiinteitä!
Mikä hitto sinua vaivaa?
Suositus on edelleen, että kiinteitä aloitetaan 4-6 kk iässä maistelemaan.
Ja jos AP olisi halunnut imettää sinne 6 kk ikään, mikä on ihan suositeltavaa, niin hän saa ja voi hakea täältä apua ja tukea imetyksen jatkamiseensa.
Olen ihan samaan mieltä, että hän kiitti sinua, koska annoit luvan lopettaa yrittämisen...
En ole edellinen, mutta voi vastata:
Sinä ja kaltaisesi inttäjät olette oikea maanvaiva.
Vikaa luetun ymmärtämisessä? Luepa uudelleen!
Ap:
"neuvolasta kun yritin kysyä, kannattaako mun edes yrittää enää, niin vastasi vaan: miltä susta tuntuu...? mikä vastaus toi on ihmiselle joka taistelee ristiriitaisten kyllä-ei-tunteiden kanssa...!?!"
Minä:
"Ilman muuta jatkat imetystä, niin kauan kuin vauvasi on halukas imemään! Sinnittelit jo näin pitkälle, nyt lopetat vaan sen pumppaamisen! Ja korvikkeet lisäksi! Tutteli on hyvä! :)"
Mitä kohtaa et ymmärtänyt?
Vähän vastaavanlaisten kokemustan ja miljoonien erilaisten yritysten jälkeen lopetin imettämisen kokonaan, kun poikamme oli 3kk. (Minulla alkoi menkat jo pojan ollessa 2kk, ja sen jälkeen maidon tulo loppui todella nopeasti. Hormonaalinen juttu selvästikin.) Se oli valtava helpotus, kun lopetin! Maito ei riittänyt millään, ja kuitenkin olisin halunnut imettää. Mielessä pyöri huono omatunto, jos en onnistu ym...
Kun lopulta uskalsin tehdä sen päätöksen, että lopetin koko touhun, niin sain mieheni ja mm. äitini ja anoppini tuella järkeistettyä parissa päivässä itseni tajuamaan, että huonoa omatuntoa on täysin turha potea! Päätös oli oikea sekä minulle että pojalle.
Pullosta poika sai aina masun täyteen ja minunkin mieleni alkoi piristyä nopeasti. Tietysti poikakin sen vaistosi imetysaikana, että äiti stressaa... Se jäi pois kokonaan, ja pystyi nauttimaan yhteisistä syöntihetkistä ilman suorituspaineita. Ihanaa!:) Poika alkoi syömään kiinteitäkin sitten pian imetyksen lopetuksen jälkeen.
Sen lisäksi olen kokenut pulloruokinnan helpoksi. Ei tarvitse esimerkiksi kyläpaikassa tai kauppareissulla miettiä, että miten imettää tissin vilahtamatta tms. Ja myös lapsen isä tai muut hoitajat voivat syöttää poika samalla tavalla kuin minäkin.
Meidän poju on nyt 8kk, ja elämä on ollut aivan ihanaa sen jälkeen, kun otin itseäni niskasta kiinni, ja tajusin että imetys ei ole se asia, mikä ratkaisee olenko onnistunut äiti. Nyt tiedän, että olen parempi äiti näin.:)
Tsemppiä sinulle. Muista että huono omatunto on ihan turha juttu tässä asiassa. Muillakin asioilla on merkitystä sinun ja lapsesi hyvinvoinnin kannalta.
toiset pitää helppona sitä mitä toiset vaikeana;-o. Minä en olisi ikinä osannut/jaksanut pullojen kanssa touhuta, oli niin yksinkertaista kun oli ruoka aina valmiina paidan alla. Toisille pulloon siirtyminen on helpotus:-o. NÄin se vain sitten kai menee:-). Ei sitä enää esim. kolmannen kanssa miettinyt, olenko onnistunut tai en, imetys oli yksi pikku juttu siinä sivussa - ja tosi helpottava juttu. Oli jo kaksi isompaakin, eläimiä talossa, sitten erokin, nuorin edelleen rinnalla. Tietysti imetys toi helpotusta. Sama se minulle miten muut kokevat imetyksensä, sanon asiasta yleensä silloin, kun jotkut toitottavat ensikertalaiselle, että lopeta, siirry pulloon..! Sitä en olisi varmaan koskaan itse jaksanut. Lapsi tyytyväinen, äiti tyytyväinen, mitä muuta siihen tarvitsisi;-o?
Ja siis samasta syystä myös toivoisin ongelmia ihmetteleville hyviä neuvoja - muitakin, kuin että siirry pulloon. Uskoa siihen, että maito riittää, ja siihen, että niitä tiheän imun kausia on ja että niillä on merkitys.
Minulla alkoi toisen lapsen kohdalla imetys tosi hyvin, maitoa tuli ja imuote oli jo vastasyntyneestä lähtien täydellinen. (ensimmäisen kohdalla imetys meni penkin alle kun vauva syntyi niin pienenä)
Kahden kuukauden kohdalla iski kauhea tissi kipu, sanoin siitä neuvolassa niin ne vaan oli että joo ehkä imuote huono tai hampaita tulossa, kipu jatkui ja kolmen kuuakuden kohdalla vasta tajusin että kyse oli sammaksesta, hoidin sen itse kotona, mutta kipu jatkui yhä ja menin sit lääkäriin joka ei sen enempää katsonut tissejä ja määräsi vaan daktarin-geeliä.
Kipu jatkui yhä ja menin uudestaan eri lääkärille ja se sanoi et nänneissä on ihotulehdus, ja sain niihin antibiottivoidetta. Kipu ei siltikään hellittänyt, rinnan päät rikki koko ajan ja verta valui niistä. Vauva söi silti hyvin ja maitoakin tuli riittävästi koko ajan, ei tarvinnut korvikkeita käyttää. Imetys oli yhtä tuskaa, mutta jatkoin silti.
Menin sitten yksityselle lääkärille ja sain antibioottikuurin suun kautta, se helpotti kipua hetkeksi, mutta parin viikon päästä taas sama tuska. Menin sit ihtotaulääkärille jolta sain kortisonia rintoihin, se auttoi vain vähän, sit menin vielä uudestaan toiselle yksityiselle ihotauti lääkärille jolta sain tosi hyvät lääkkeet ja kipu pikkuhiljaa helpotti, silloin vauva oli reilu 7kk.
Lopetin myös kaiken sokerin käytön ja se dietti on poistanut tosi ison osan nännikivusta. Silti imetys ei ole kivutonta mutta imetän yhä, nyt vauva reilu 8kk.
Varmasti nyt joku ihmettelee että miksi sitten imettää jos kaikki on yhtä tuskaa aina vaan.
No, minulla on todella vaikea psoriasis/PPP ja imetys on pitänyt sairauden 98%:sti poissa. Nyt kun olen lopettamassa pikkuhiljaa imettämistä niin jo on taas iho aivan kamalassa kunnossa, eikä mitkään lääkkeet tehoa kuin hetken aikaa. Viimeinen ihotautilääkäri epäili psoriasiksen aiheuttavan nännien iho ärtymisen, vaikka psoria ei ole edes rintojen lähelläkään.
Näin täällä, taistellen mennään.
Toivottavasti ei muilla ihan näin tuskaista imetystä ole.
anteeksi kun tekstissä on kauheasti kirjoitusvirheitä,(mukuloita täytyy tässä samalla vahtia) toivottavasti silti saatte selvää.