Onko kukaan kokenut vastaavaa? Sain jo raskausaikana tietää odottavani poikavauvaa. Olimme mieheni kanssa valtavan onnellisia, ja ostimme jo vaaleansinisiä vauvanvaatteita yms. Olin toivonutkin poikaa, sillä olen itse tyttösuvusta ja minulla on pelkkiä (ei mitenkään läheisiä)siskoja.
Emme kuitenkaan halunneet paljastaa vauvan sukupuolta muille ennen synnytystä. Ällistyin siitä, kuinka monet naiset tulivat luokseni sanomaan, että toivovat minulle tyttöä. Eräs, hieman mielestäni vinksahtanut, nainenkin kertoi kuinka oli rukoillut puolestani että saisin tytön, sillä pienet pojat olivat hänen mielestään ällöttäviä. (!)
Loukkaannuin myös siitä, kuinka työkaverit miettivät innoissaan puolestani tyttövauvojen nimiä -Poikien nimiä ei kukaan edes sivulauseessa maininnut.
Vauvan syntymän jälkeen vain yksi henkilö töistä kävi katsomassa suloista poikaamme. Kukaan ei kysellyt, mitä meille kuuluu. Kävin näyttämässä vauvaamme töissä, koppaan katsottiin pikaisesti ja kommentoitiin vain tyyliin "onpas pieni vauva" ja jatkettiin muita touhuja.
Nyt käyn äitiryhmässä, jossa tyttö- ja poikavauvojen äitejä on puolet ja puolet. Ryhmässämme on muutamia tyttövauvojen äitejä, jotka ovat selvästi ylpeitä vauvansa sukupuolesta. Onpa tullut suoraakin kommenttia raskausajasta tyyliin "onneksi saimme tytön, ei kyllä yhtään haitannut".
Vietimme ryhmässä pikkujouluja, joihin jokainen äiti toi yhden lahjan arvottavaksi. Arvonnassa osoittautui, että nämä ylpeät äidit olivat tuoneet arvontapalkinnoiksi pinkkejä vauvatavaroita. Mielestäni se osoitti suurta piittaamattomuutta poikavauvoja kohtaan, vaikka ehkä "pikkuasia" onkin. Saimmepa mekin rakkaan poikani kanssa sitten vaaleanpunaisen syöttölapun ja tuttipullon :/
Mikä tyttöjen äitejä vaivaa? Olen naisellinen nainen, jolla on komea, tyylikäs ja hyväkäytöksinen mies. Myös sukuni miehet ovat todella hyvännäköisiä, pukeutuvat hyvin ja arvostavat naisia eivätkä petä/juopottele.
Poikamme on todella suloinen, aurinkoinen ja puemme hänet todella suloisiin pienen pojan vaatteisiin. Kun hän tuosta kasvaa, hänet myös kasvatetaan kunnioittamaan naisia kuten isänsä, ja huolehtimaan hygieniastaan yms. Uskon myös, että minusta ja pojasta tulee hyvin läheisiä, kuten miehenikin on äitinsä kanssa(olematta "mammanpoika" :) )
Molemmat sukupuolet ovat arvokkaita. Mikä teitä tyttöjen äitejä siis oikein vaivaa?
Emme kuitenkaan halunneet paljastaa vauvan sukupuolta muille ennen synnytystä. Ällistyin siitä, kuinka monet naiset tulivat luokseni sanomaan, että toivovat minulle tyttöä. Eräs, hieman mielestäni vinksahtanut, nainenkin kertoi kuinka oli rukoillut puolestani että saisin tytön, sillä pienet pojat olivat hänen mielestään ällöttäviä. (!)
Loukkaannuin myös siitä, kuinka työkaverit miettivät innoissaan puolestani tyttövauvojen nimiä -Poikien nimiä ei kukaan edes sivulauseessa maininnut.
Vauvan syntymän jälkeen vain yksi henkilö töistä kävi katsomassa suloista poikaamme. Kukaan ei kysellyt, mitä meille kuuluu. Kävin näyttämässä vauvaamme töissä, koppaan katsottiin pikaisesti ja kommentoitiin vain tyyliin "onpas pieni vauva" ja jatkettiin muita touhuja.
Nyt käyn äitiryhmässä, jossa tyttö- ja poikavauvojen äitejä on puolet ja puolet. Ryhmässämme on muutamia tyttövauvojen äitejä, jotka ovat selvästi ylpeitä vauvansa sukupuolesta. Onpa tullut suoraakin kommenttia raskausajasta tyyliin "onneksi saimme tytön, ei kyllä yhtään haitannut".
Vietimme ryhmässä pikkujouluja, joihin jokainen äiti toi yhden lahjan arvottavaksi. Arvonnassa osoittautui, että nämä ylpeät äidit olivat tuoneet arvontapalkinnoiksi pinkkejä vauvatavaroita. Mielestäni se osoitti suurta piittaamattomuutta poikavauvoja kohtaan, vaikka ehkä "pikkuasia" onkin. Saimmepa mekin rakkaan poikani kanssa sitten vaaleanpunaisen syöttölapun ja tuttipullon :/
Mikä tyttöjen äitejä vaivaa? Olen naisellinen nainen, jolla on komea, tyylikäs ja hyväkäytöksinen mies. Myös sukuni miehet ovat todella hyvännäköisiä, pukeutuvat hyvin ja arvostavat naisia eivätkä petä/juopottele.
Poikamme on todella suloinen, aurinkoinen ja puemme hänet todella suloisiin pienen pojan vaatteisiin. Kun hän tuosta kasvaa, hänet myös kasvatetaan kunnioittamaan naisia kuten isänsä, ja huolehtimaan hygieniastaan yms. Uskon myös, että minusta ja pojasta tulee hyvin läheisiä, kuten miehenikin on äitinsä kanssa(olematta "mammanpoika" :) )
Molemmat sukupuolet ovat arvokkaita. Mikä teitä tyttöjen äitejä siis oikein vaivaa?
Vastaukset 24
Vanhimmat
pikkuneidin äiti ja ylpeä hänestä omana lapsenani. Itse toivoin poikaa, mutta onnellinen olen tytöstänikin ja toisen lapsen jos joskus saan, niin haluaisin sitten sen pikkuprinssin :) Minusta molemmat ovat ihania, tytöt ja pojat :)
Olen ainakin itse kuullut, että useat äidit toivovat itselleen "prinsessaa" eli lasta jota mm. vaatettaa prinsessan tavoin. Tyttölapsen juttuihin on äiti-ihmisen ehkä myös ainakin alkuun helpompi samaistua, kun itsekin ollut tyttö. Poikalapsen kanssa saattaa nainen aluksi olla vierailla vesillä, mutta siinä piilee se onni, että on kiva päästä tutuksi hieman vieraampaan poikien maailmaan!:)
Itselläni on molempi sukupuolisia lapsia ja olen heistä kumpaisestakin yksilönä yhtä ylpeä!:) Mielestäni tärkeintä on lasten erilaiset persoonat kuin sukupuoli! Ehkä erilaisten sukupuolten kasvattaminen sinänsä tietty rikastuttaa lapsiperhe-elämää lisää:) Se että onko haarojen välissä pimppi vai pippeli on täysin yhden tekevää!!;)
elikkä tutuilla, kavereilla ja sukulaisilla on vain poikia. Kun me saimme mieheni kanssa tietää olevani raskaana, niin kaikki halusi ja toivoi että syntyisi poika. Mutta tyttö tuli ja eipä ole meillä sen jälkeen kylässä käyty!! Kaiken huippu oli, että kumitäti osti tytölle joululahjaksi auton!!!=)Tuntuu, että minun kaverit ja sukulaiset työpaikan porukka halveksii tyttölasta. Poikahan se pitäisi ekana syntyä!!(kuulemma). Mutta minulle on aivan sama. Kumpikin on tervetulleita. Meille vaan luoja toi tytön..Ja suloinen tyttö onkin
täällä ylpee POIKA lapsen äiti, mutta kirjotuksesi luettuani tajusin että kyse ei oo sukupuolesta vaan vain onnellisuudesta että on oma lapsi, ehkäpä muilla myös näin...
Itsellänikin on loppujen lopuksi pääasia, että on oma lapsi, mutta on se myös mukavaa että hän on poika. En kuitenkaan vähättele tai voivottele tyttölasten vanhempia, en mielessäni enkä varsinkaan päin naamaa.
On ollut muuten ilo huomata, kuinka miehen ystävät ovat olleet iloisia meille syntyneestä "mieheni jatkeesta". Naapurin rouva taas jo raskausaikana uteli minulta: "Kerro nyt, kumpi se on? ONHAN se tyttö?" Olen inhonnut tätä naista tuosta kommentista lähtien.
Ai niin, ja raskausaikanakin sain työkaverilta vauvalahjaksi tyttövauvan asun. Eipä ole hänestäkään kuulunut pojan syntymän jälkeen, parempi niin.
Missä on naisten arvostelukyky, tilannetaju ja huomaavaisuus? Itselläni on ainakin kymmenestä eri naisesta esimerkkejä suorasta, tönköstä käytöksestä ja ajattelemattomasta puheesta raskaus- ja äitiysloma-ajalta.
Ehkä satun vain asumaan paikkakunnalla, jossa monet naiset tuntevat jostain syystä vihamielisyyttä miehiä kohtaan, vai mitä tämä on?
Mulla on maailman suloisin TYTTÖ!! Oonko mä nyt paha ku mulla on tyttövauva?? Kaikki puhui minun raskausaikana, että onhan se kyllä POIKA, sulla on poikavauvamaha, kyllähän se ensimmäisen pitää olla poika!!! Emme kysyneet kumpi tulee, koska mielestäni se on tärkeämpää, että vauva on elossa! Silti jokainen poikakommentti otti päähän, koska kelläänhän ei ollut tietoa.
Mutta kun tyttö tuli, mummukin (joka veikkaili poikaa) oli mielissään. Ja kaikki ovat käyneet kylässä niin tytön kuin poikaakin veikkaileet.
Sulla on ihme ystäväpiiri, oikeesti. Mitä vitun väliä sillä on kumpi vauva se on? Kaikki on yhtä suloisia, ja anna ny sille naapurilleki anteeksi. Sä oot tosi pikkumainen jos tollasesta suutut. Suututtaa toi sun vouhkaaminen. Tyttö tai poika Who really cares??
taidat itse kuulua tuohon mammajoukkoon, josta alkuperäinen kirjoittaja puhui.
mua suututtaa enemmän sun vouhkaaminen :D alkuperäinen ei itse asiassa ees vouhkannu vaan ihmetteli vaan sunlaisten mammojen käytöstä.
ja eihän alkup. kirjoittaja sanonutkaan, että sillä olisi jotain väliä kumpi tulee, sen sijaan ihmetteli vaan, miksi muilla on sellainen asenne, että tyttövauva pitäis tulla.
-tyttövauvan äiti-
Mutta yrittävät peitellä sitä.. Vähättelemällä sinun poikaasi.
Minä ainakin olen kokenut kateutta muutamilta ystäviltä sekä työkavereilta. Olen siis yhden poikalapsen äiti.
Kaikki kyseli innoissaan, että "tiedätkö kumpi sieltä tulee?" Ja kun ylpeänä vastasin, että poika. Niin naamat venähti, "ai poikako sullekin ensimmäisenä?, ootko ihan varma?".
Se on se vanhanajan ajatusmalli joillakin vieläkin alitajunnassa. Siis että poikalapsia toivotaan ja arvostetaan. Ja tytöt ovat ihan vähäpätöisiä turhakkeita. Jostain syystä esikoisen etenkin toivottaisiin olevan poika.
Joo saa väittää vastaan, tämä onkin vain minun oma teoriani asiasta. Itse olen ylpeä pojastani, mutta toivoin kyllä tyttöä, jospa seuraava olisikin tyttö.
kateellisia! Itse toivoin poikaa, mutta sain jo raskausaikana tietää odottavani tyttöä. Ajattelin oudosti että poikalapsen elämä on helpompaa, itsellä kun oli vaikea lapsuus.
Suloisia ovat molemmat, pojat ja tytöt, mutta kyllä minun naisena on helpompi samaistua tyttölapsen elämään. Pidän tytöistä enemmän, niin se vaan menee, toivottavasti seuraavakin olisi tyttö!
joka on erityisen ylpeä ihanasta omasta pojasta.
Tiedettiin jo raskausaikana, että poika tulee vaikka kumpi vaan oli tervetullut.
Sukulaiset tosin melkein kaikki veikkasivat tyttöä, mutta ovat kyllä ihan ikionnellisia meidän pienestä prinssistä.:)
Hei! Olen aina toivonut tyttöä ja niin on myös äitinikin on toivonut minun saavan joskus tyttären. Kun kuulimme, että meille on tyttö tulossa olimme mieheni kanssa aivan haltioissamme. Ensimmäiseksi kun tyttö oli maailmassa, varmistin että se on tyttö ja olin maailman onnellisin. Minä sanoinkin etukäteen, että jos hän onkin poika, meidän on tehtävä heti uusi vauva alulle. No nyt meillä on tämä ihana tyttö ja toista lasta siis ei enää tarvitse tehdä.
En ollut edes koskaan ajatellut tätä asiaa ennen sinun kirjoitusta, mutta itselläni oli mennyt varmasti aikaa asian sulattelemiseen jos lapsemme olisi ollut poika.
Ja ihan totta, jos kaverini/sukulaiseni kertovat saavansa pojan, niin ajattelen että voi kun harmi, mutta en toki ääneen!!
En kyllä siis yhtään ymmärrä mistä tämä tälläinen juttu johtuu, mutta näin se siis vaan jollain olla :)
Onnea kaikille niin poika kuin tyttölapsistakin! :)
Minulla on tyttö ja olen kokenut tuon kaiken saman päinvastoin. Tiedä häntä mistä johtuu...ihminen ei ole koskaan tyytyväinen.
Nyt avasitkin sitten tosi kuuman puheenaiheen ja veikkaanpa että liekkejä tulee satelemaan!;)
Täytyy kyllä sanoa, että olet tullut kohdanneeksi tosi säälittävän ajattelematonta käytöstä "aikuisilta" ihmisiltä ja onpa tuo vieläpä hyvin yleistäkin. Yllättävän paljon sitä kuulee liputettavan joko pojan ta tytön puolesta, useinmiten hiljaisuudessa kuten joku jo mainitseekin ketjussa. Mielestäni kaikenlainen tietyn sukupuolen suosiminen on aivan järjetöntä ja lyhytnäköistä! Sekin että edes toivoo jotain sukupuolta odottavansa on jo sinällään aivan hölmö ja turha ajatus. Tuollaisesta liputuksesta herää kysymys, että eikö molemmilla sukupuolilla ole siis yhtälailla odotettua syntymää ja sijaa perheessä?? Tai että rakastaako vanhempi toista sukupuolta enemmän, kun ja jos sitten lopulta saa sen sukupuolen edustajan mitä toivoi!!?
Vaikka vanha fraasi "toivon tervettä lasta" onkin jo muodostunut hieman kliseeksi, niin se pitää kyllä edelleen paikkansa tervejärkisten lastenvanhempien keskuudessa. Itselle ainakin oli aivan yhdentekevää kumman saimme, kunhan vain oli mahdollisimman terve. Ja terveitähän nuo ovat molemmat onneksi, ainakin vielä!
Omallakin kohdallani olen törmännyt vastaavaan sanalliseen ja sanattomaan suosimiseen. Kun odotin tyttöä, jotkut sanoivat, että "jos tulee toinen lapsi ehkä se sitten on poika!" Ja kun odotin poikaa, ei poikani saanut yhtä suurta lepertelyä ja heltyneitä katseita aikaan, eikä häntä tultu edes kotiin yhtä innokkaina katsomaan! Ja minä hölmö kun olin luullut, että kaikki kyselisivät sen perään että onko lapsi todettu terveeksi ja kuinka perhe nyt jakselee:/
No mutta tärkeintä kaiketi on, että oma vanhempi rakastaa lastaan ehdoitta, muiden typerillä mielipiteillä ei ole sen piirun väliä:)
Onnea ja iloa monta tuhatta kiloa poikasi kanssa!!:) Ja sitä samaa kaikille muillekin ÄIDEILLE lapsen sukupuoleen katsomatta!
Meillä on neljä poikaa ja jo varmaaan toisesta hyvinkin kaikki toivoivat tyttöä, siis kaveripiiri. Isovanhemmat eivät asiaan ottaneet onneksi asennetta kumpaakaan sukupuolta vastaan tai puolesta. Nyt kun sitten aloin odottaa viidettä lastamme, taasen alkoi kommentit tyttölapsen puolesta ja itse sanoin vaan etten osaa toivoa senkummemmin tyttöä kun nuokin pojat on niin ihania. Totesin kuitenkin useimmiten ettei väliä kunhan on vauva, kunhan vaan vauva jota saan itse hoitaa. Terveys tietysti suuri Luojan lahja ja helpompi lapsellekin jos terveenä saa syntyä mutta kaikki lapset yhtä arvokkaita, oli terve tai sairas. Nyt sitten tyttövauvamme on reilun 2 vk vanha ja aivan yhtä ihana ja suloinen kuin 4 veljeäänkin. Siispä ei mitään, ei niin mitään väliä sukupuolella.
Minäkin olen kokenut tuon vähän päinvastoin. Kun toinen tyttäremme syntyi, yksi sukulaistäti sanoi että nyt on kyllä kolmas lapsi "tehtävä", että saataisiin se poikakin...
Emme ole kummankaan vauvan kohdalla kysyneet sukupuolta etukäteen. Esikoisen kohdalla aavistin - ja toivoin, tyttöä, ja koen tytön hoitamisen jollain tavalla helpommaksi. (Etenkin kun tämä neiti on niin tyytyväinen ja rauhallinen.) Toisen raskauden aikana oli ihan poika-olo, ja miehenikin selvästi toivoi poikaa. Olimme kuitenkin ihan onnessamme pienestä tytöstä. Koin silti oloni hämmentyneeksi, olin ollut melkein varma että vatsassa kasvoi poika! Olin myös huolissani että mieheni olisi pettynyt, mutta onneksi niin ei käynyt. Isi on ihan onnessaan pikku neideistä. :)
Pidän hienona asiana että tyttöjen äidit ovat ylpeitä prinsessoistaan, kuitenkin poikia syrjimättä. "Ennen vanhaan" poikia on kuitenkin pidetty jollain tavalla parempina.
Hyvää uutta vuotta kaikille äideille!
- Kahden Prinsessan Äiti
tota, en ymmärrä mikä sun ongelma oikein on? Ymmärrän että olet itse ylpeä äiti mutta ei kaikki voi olla super kiinnostuneita sun vauvasta. ihan sama onko tyttö vai poika, ei ne vaavit aina kiinnosta muita. mitä odotit kun veit työpaikalle? jotain ylistyspuheita että tossa on kyllä maailman ihanin vauva?
ja tota "mitä teitä tyttölasten äitejä vaivaa" niin tota..ööö...minkä ikäinen olet? 15?
itselläni on tyttö ja poika.
mutta sanonpa vaan sen että on kulttuureja jossa tyttövauvoja tapetaan, halveksitaan..ja länsimaissa ei ole hirveen pitkä aika sitä kun toivottiin poikalapsia joten...olkaamme ylpeitä siitä että asumme maassa jossa saa olla yhtä ylpeä tuleeko tyttö vai poika.
mielestäni sun tekstistä saa sellasen kuvan että olet itse hieman kateellinen. ainakin tekstisi oli aika lapsellinen...
niin siis jaa, luin väärin, odotit että koko duuni tulee lahjojen kera teille kotiin..... herää pahvi!!!! ihmisillä on yleensä muuta tekemistä kun käydä työkavereiden vauvoja ihastelemassa.
Lueskelin edelliset vastaukset ja oli kyllä ihan yllätys miten jotkut vouhkaavat tytöistä tai pojista! :O
Mitä väliä sillä on, onko tyttö vai poika, en ymmärrä alkuunkaan.. eikös omaa lastansa rakasta aina yhtä paljon, sukupuolesta riippumatta?
Itselläni on poika ja olen ikionnellinen hänestä, ihan yhtä onnellinen olisin ollut myös tytöstä. Pääasia että lapsen sain ja erittäin hieno asia että oli vielä tervekkin! :)
pojista, ja olen ikionnellinen, kun sain juuri pojan. En vaan ole koskaan tykännyt tyttölapsista, mutta miksi sanoisin tai näyttäisin sen muille, etenkään tyttöjen äideille?!
Salaa poikavauvaa itselleni toivoinkin raskaana ollessani, vaikka pääasia oli tietysti, että vauva on terve ja omaa tyttöä olisin rakastanut yhtälailla.
Osaan ihan samalla tavalla iloita ystävieni lapsista, olivat ne sitten kumpaa sukupuolta tahansa, enkä pidä tyttöjä yhtään vähempiarvoisina.
Kummallista, jos olet tuollaista käyttäytymistä "aikuisilta" kokenut.. Etenkin tuo rukoileva täti, siitä saatiin täällä ainakin hyvät naurut! Mahtoiko täti tajuta, että se hänen jeesuksensakin oli joskus ällöttävä poikavauva :D
Eikös tämä ole aika turha keskustelun aihe.. Se nyt on ihan sama kumman saa, rakastaa sitä kuitenkin samalla lailla. Ainakin jos on ihan normaalilla tunne-elämällä varustettu vanhempi. Näin päiväkodin lastenhoitajana täytyy sanoa, että sekä tytöt että pojat ovat suloisia ja ihania, mutta molempien joukkoon mahtuu niitäkin, joista ei hyvällä tahdollakaan löydä montaa ihanaa piirrettä.. Omien vanhempiensa mielestä hekin kuitenkin ovat aarteita!
yleistystä sinulta! Itse toivoin poikavauvaa,vaikka vaistosin raskauden alkumetreiltä asti että tyttö tulee. Enkä ole yhtään pettynyt. Sama se tuliko tyttö tai poika.
Ehkä se syy on sinussa itsessäsi. Kärjistelet asioita, ja suodatat kaikki poikavauvaan liittyvät kivat ja ihanat kommentit pois!
yhtälailla, tuskin enemmän, koska tasapuolinen pitää olla lastensa kanssa. Ymmärrän toki aloittajaa jotenkin jos asiat noin. Itse kuitenkaan en jaksanut lukea kaikkia kommentteja ja toisaalta hyvä. Vastaan nyt oman mielen mukaan. Minä en toivonut ekaa lasta odottaessa kumpaakaan erityisesti, kunhan on terve. Ja poika tuli. Sen oikeastaan jo aavistin. Sukupuolta emme ole koskaan ennalta uä:stä halunneet tietää. Toista odottaessa myös aavistelin ja poika tuli. Olen ollut todella ylpeä esikoisesta ja nyt vielä ylpeämpi molemmista ihanista pojistamme. Onpahan veljeksistä leikki ym. seuraa toisilleen. Itse kasvanut toisen pari vuotta vanhemman sisaruksen kanssa joten itse oikeastaan halusin enemmän kuitenkin poikalapsia (suvussamme tyttöjä paljon) Samoin mummot ja ukit ovat innoissaan. Nyt odotan kolmatta ja olemme varautuneet, että poikahan se voi olla, mutta en väitä etteikö nyt olisi kiva saada tyttökin. Kolmen jälkeen on lapsilukumme täysi ja jos olisi poika, emme enää lähtisi yrittämään tyttöä. Ja poikia voi pukea kauniisti jne. Kyllä mun miehellä on äidinsä kanssa hyvät välit ja niin aion minäkin olla kaikki kaikessa pojillemme ja että he todellakin tykkäisivät myös minusta. Siihenhän vaikuttaa oma kasvatus ja suhtautuminen ja läsnäolo. Moni nainen ehkä haluaa tyttölapsen, koska naiset ovat mieluusti pukemassa heitä pikku prinsessoiksi ja jotkut jopa elävät sitten heidän kauttaan sitä jotain mitä ehkä itseltä jäi saamatta. Kaikki eivät edes saa lapsia, joten tämmöinen keskustelu on hieman turha tai toisilla on sairaita lapsia, he tuskin edes miettivät onko tyttö vai poika parempi.
Ei nyt aivan samanlaisia kokemuksia ole ollut, mutta hieman samansuuntaista kyllä. Sun tekstiä on täällä haukuttu lapselliseksi, mutta kyllä musta siinä on asiaa.
Olen itse kolmen erilaisen ja ihanan pojan äiti ja kun toisen lapsen saimme, yksi ystäväni ensimmäiseksi totesi, että ette sitten tyttöä saaneet! Kolmannen pojan kohdalla äitini totesi kun veljeni sai tytön samoihin aikoihin, että käykö kateeksi! Itkin kamalasti miehelleni, koska pikkuvauvamme oli ihana ja otin asian niin, ettei äitini rakasta vauvaamme niin paljon kun tyttöä, koska vauvamme on poika. Olen siinä nyt myöhemmin erehtynyt, tottakai rakastaa, mutta kommentti oli idioottimainen. Kerran aikanaan myös yksi puolituttu sanoi kun vauvaa odotti, että sama kumpi tulee kunhan on tyttö. Hänellä oli jo tyttö.
Nyt odotan neljättä ja vanhimmat poikamme toivovat siskoa. Itse hieman myös tyttöä toivon, mutta poika on aivan yhtä rakas! Ja ihana! Jotenkin sitä itse vaan ajattelee välillä onko mulla oikeutta toivoa tyttöä, koska poikamme ovat niin ihania. Meillä mies ja pojat kohtelevat minua todella ihanasti, perheen ainutta naista ja äitiä.
Poikiin äiti saa ihan yhtä hyvät ja lämpimät välit kuin tyttöön, se on aivan itsestä kiinni ja siitä miten poikalasta kohtelee. Itselläni on kaikkiin poikiini todella läheiset välit, vanhin kertoo salaisuuksia ja he ovat avoimia ja helliä poikia kaikkia. Osaavat näyttää tunteensa ja hakeutuvat syliin ja lähelle.
Mutta niinkuin itse totesit oman kirjoituksesi loppuun: Molemmat sukupuolet ovat arvokkaita!!
Arvostelu on kamalaa, ja pitänee kyllä sanoa että välillä hirvittää tyttölasten äidit, miten heidän tyttönsä ovat niin maailman ihanimpia jne.. tottakai jokainen rakastava äiti pitää omaa lastaan erityisen hienona yksilönä mutta jokainen lapsi on hieno asia ja jokainen lapsi on jollain tavalla erityinen ja mahtava.. tyypillinen naisten maailma kilpailla, yököttää. Kaikki lapset tulisi tuollaisissa joulujutuissa ja muissa elämän tilanteissa ottaa huomioon saman arvoisina. Oli sitten kymmenen tytön joukossa yksi poika tai toisinpäin. Jotenkin tuntuu ettei kovinkaan moni tunnu olevan edes kovin kypsiksi äidiksi kun puhuvat niin kovin suppeasti lapsistaan. Eniten kauhistutti blogi vastaus jossa oli valitus kummin ostamasta pikkuautosta tytölle. Kummi taitaa olla aikuisempi ja laajakatseisempi kuin äiti joka kyseisen blogin kirjoitti. Itselläni on poika 1v. 10kk poika joka on minulle kaikki kaikessa mutta en silti ikinä vähättelisi toisten lapsia. Olen erittäin ylpeä pojastani, olisin ottanut vastaan kumman tahansa, mutta poikaa kyllä enemmän toivoin. Ja voin tavallaan huokaista helpotuksesta sillä eipähän hänestä ainakaan tule kaksinaamaista itseään täynnä olevaa akkaa. Poikani leikkii sekä nukella että pikkuautoilla, ja koen nukella leikkimisen auttavan häntä tulemaan aikuisena hyväksi isäksi.. Jos minulla olisi tyttö varmasti antaisin hänellekkin autoja ja nukkeja sillä ainakin minun itseni on ollut paljon helpompi elää miesten keskellä kuin siinä naisille niin äärettömän kaksinaamaisessa ympäristössä toistan naisten keskellä ja olen myös saanut huomattavaa ihailua miesten puolelta iitä että hoidan niin auton kuin perus kotiduunitkin enkä tarvitse miestä hoitamaan ns. miehisiä hommia, sillä en sellaisia naisten ja miesten hommia niin koe ede olevan oikeastaan muuta kuin raskaus ja synnyttäminen. Muut hommat jaetaan tässä taloudessa kaikki puoliksi ja meillä lapsi kuin lapsi on tärkeä, ikään, rotuun tai biologisuuteen tai sukupuolisuuteen katsomatta.