Olen itse aloitellut valokuvauksen harrastamisen viime keväänä ja jatkuvasti mietin, että onko kuvankäsittely tarpeellista. Tietenkin siitä on paljon apua mutta onko se enää aitoa valokuvausta?
Itse alan vähin erin kääntymään sille kannalle, että se on oma taiteenlaji ja ei ole enää valokuvausta. Tulee huijattu olo, kun katselee muokattuja kuvia. En tarkoita tällä sitä, että se olisi kiellettyä mutta maku kuvaamiseen menee, kun on saatavilla kaikkea mahdollista kuvamanipulointia.
Onko muita, jotka ovat samaa mieltä kanssani?
Aitoa kuvaamisen iloa kaikille ja mukavaa alkavaa vuotta.
Itse alan vähin erin kääntymään sille kannalle, että se on oma taiteenlaji ja ei ole enää valokuvausta. Tulee huijattu olo, kun katselee muokattuja kuvia. En tarkoita tällä sitä, että se olisi kiellettyä mutta maku kuvaamiseen menee, kun on saatavilla kaikkea mahdollista kuvamanipulointia.
Onko muita, jotka ovat samaa mieltä kanssani?
Aitoa kuvaamisen iloa kaikille ja mukavaa alkavaa vuotta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kuvankäsittely ei ole valokuvausta sen enempää, kuin paperikuvien teko aikoinaan.
Kamerat on vain niin huonoja ja kuvaajat taitamattomia, ettei kuvia muuten "synny".
Jos olet tarpeeksi taitava ja osaat säädöt oikein joka tilenteessa et juuri käsittelyä kaipaa.
Käsittelyllä tuhotaan yleensä vain kuvan todellinen tunnelma. Digikuvaan ei usko kukaan.
Kameroissa on tehdassäädöt joten siitä se kuvan käsittely alkaa. Niitä voidaan säätää ja loppu tietokoneella kuvankäsittelyohjelmalla.
Miten käsittelemätön kuva voidaan ottaa? Melkoisen mahdoton vaatimus.
Pyrkimyksenä on kuitenkin saada kuva joka toistaa sen mitä näit kuvattaessa.
Totta kuitenkin että ennen kuvat useimmiten sommiteltiin ja kuvattiin huolellisemmin aiheeseen paneutuen.
Aikoinaan testasin yhdellä kuvasivustolla miten muut arvostaa kuviani. Tulos oli että ne kuvat joita oli eniten photoshopattu, tai niissä muuten vain oli imelät karkkivärit, sai eniten arvostusta vaikkei niissä kuvissa ollut oikeastaan mitään sisältöä eikä mitään selkeää pääkohdetta. Ne kuvat joihin olin eniten kuvanottotilanteessa panostanut, vähiten tai ei ollenkaan jälkikäsitelty, ja yleensä myös mustavalkoisia ja mielestäni sisällöltään rikkaampia, ei saaneet juuri mitään arvostelua. Itse tykkään eniten mv-kuvista, vihaan jälkikäsittelyä ja siksi yritän saada kuvan mahdollisimman valmiiksi rajausta myöten jo laukaistessa. Mielenkiinnosta tehnyt muutamia hdr-kuvia mutta ne alkoi nopeasti etomaan.
Jälkikäsittely ei ole lainkaan tarpeellista jos tekee kuvan valmiiksi jo laukaistessa. "Silmät kiinni" räiskiessä saa varmasti tuntikausia istua photoshopin ääressä pelastamassa niitä räpsyjä ja juuri tuosta jälkikäsittelyn helppoudesta johtuen valokuvaustaito alkaa olla kuoleva taito. Kohta jokainen kameran omistaja osaa muokata kuvia vaikka minkälaiseksi mutta ei osaa kamerasta laittaa aukkoa ja valotusaikaa tilanteeseen sopivaksi eikä saa kuvaa otettua ellei automaattitarkennus osaa toimia oikein huonossa valossa.
Joskus pitää jälkikäteen säätää kontrastia tai värikylläisyyttä, valkotasapainoa ja tietysti rajata mutta kaikenlainen manipulaatio ei kiinnosta. Jos valokuvasta ei tule manipuloimatta mieleinen, sama ostaa paperia ja vesivärit ja tehdä mieleinen kuva.
Pelkällä RAW-kuvalla ei mitään tee. Se on vain lähtökohta kuvalle.
Itse teen RAwille vain perussäädöt ja muunnan jpegiksi.
Komposiittikuvia tai muuten isosti manipuloituja kuvia en kyllä ymmärrä. Se on "taidetta".
Kuvan peruskäsittely ja manipulointi ovat kaksi eri asiaa, joskin viime kädessä raja on veteen piirretty viiva.
Kuvia on iät ajat korjattu. Mm. näin tapahtuu aina paperikuvien kehitysautomaateissa, sekä filmien vedostuksessa omissa studioissa. Monet järkkärit usein alivalottaa kuvaa, samoin oletusterävyys voi olla alempi kuin mihin kamera pystyy. Kaikki nämä on korjattava. Kuten edellä todettiin myös kameran automatiikka säätää valotusta ym. Ei nämä toimet vähennä tippaakaan kuvan aitoutta, mitä sillä nyt sitten halutaan ymmärtää.
Arveluttavaksi asia menee jos esim. kuvat muunnetaan alkuperäistä tilannetta vastaamattomaksi ja esitellään aidon tilanteen tallentamisena. Mm. lehtikuvia suoranaisesti vääristellään monella tapaa. Tähän on kuitenkin kiinnitetty huomiota ja monilla kuvatoimistoilla on ankaria määräyksiä lehtikuvien autententtisuden suhteen.
Kuvamanipulaatio onkin sitten oma kuvataiteen lajinsa, jossa lopputulos ratkaisee. Kieltämättä upeita teoksia on tälläkin saralla tehty.
Käsittele vain kuvaa. Se on hyväksi. Opit nimittäin samalla myös kuvaamaan, näet paremmin valot varjot muodot jne. Voisi ajatella, etta se on tavallaan kylmäharjoitusta näkmiselle, sommittelulle...
Jos on tarkoitus kertoa mitä kuvaaja näki, niin kameran muodostamaa kuvaa on säädettävä. Jos siis kuvaa ei käsitellä näköaistia vastaavaksi tulee "huijattu olo" (esim. liikkuva auto näyttää pysähtyneeltä).
1) Siksi, että kamera "näkee" eri tavalla kuin silmä (mm. luminanssi. ja värikohina, infrapuna, UV, kromaattinen aberraatio, linssivääristymät, valkotasapaino, perspektiivi, liike jne). Kamera "vääristää" kuvaa.
2) Digikameralla otettu kuva on aina käsitelty jo kamerassa.
Kamerassa käytetyt suodattimet käsittelevät kuvaa (esim UV) Filmin vedostaminen on aina kuvankäsittelyä (valotus, kehitys ja paperi "manipuloivat" kuvaa)
3) Lähimmäksi käsittelemätöntä kuvaa päästään ehkä dia-kuvauksessa ja ns. kääntöpaperille kuvattaessa yms.(Ilfocrome,Polaroid).
"Maku" ja ilo kuvaamiseen menee ja tullee omasta päästä ei toisten tekemistä kuvansäädöistä.
Onko haaskan käyttö kuvan manipulointia?