Onko muilla kokemuksia seuraavasta?
Odotin imettämistä koko raskauden ajan kuin kuuta nousevaa. Olin kuullut ja lukenut kuinka autuaan ihanaa ja taivaallsita imettäminen on ja vihdoin mä olisin kokemassa sen taivaan! No se päivä kun koitti synnytyksen jälkeen ja seuraavat 2,5 kk oli jotain täysin muuta. Aina kun tuli imettämisen aika ja vauva tarttui rintaa, mua rupes inhottamaan, tuli todella tyhjä ja epämukava olo, ällötti, olisin vaan halunnut repäistä vauvan samantien irti rinnasta. Vauva imi täydellisellä imuotteella, siinä ei siis mitään vikaa. Mun tissit on kuin imettäjän tissit eli nännit törröttää aina, edelleenkin (lapsi on lähes 2v) kuin sikarin tumpit. Eli tisseissäkään ei mitään vikaa. Imetin aina vain kotona, rauhallisessa ympäristössä, eli ei muita haittatekijöitä ympärillä.Mä olen itse tullut siihen tulokseen, että hormooneilla on ollut jotain tekemistä asian kanssa, mutta mikä siihen auttaisi. Nyt odotan toista ja toivon ettei sama toistu. Haluaisin tietenkin imettää, mutta saa nähdä mitä tapahtuu.
Mitä te muut ootte tehny tässä tilanteessa, vai ootteko vaan jatkanu hammasta purren?
Odotin imettämistä koko raskauden ajan kuin kuuta nousevaa. Olin kuullut ja lukenut kuinka autuaan ihanaa ja taivaallsita imettäminen on ja vihdoin mä olisin kokemassa sen taivaan! No se päivä kun koitti synnytyksen jälkeen ja seuraavat 2,5 kk oli jotain täysin muuta. Aina kun tuli imettämisen aika ja vauva tarttui rintaa, mua rupes inhottamaan, tuli todella tyhjä ja epämukava olo, ällötti, olisin vaan halunnut repäistä vauvan samantien irti rinnasta. Vauva imi täydellisellä imuotteella, siinä ei siis mitään vikaa. Mun tissit on kuin imettäjän tissit eli nännit törröttää aina, edelleenkin (lapsi on lähes 2v) kuin sikarin tumpit. Eli tisseissäkään ei mitään vikaa. Imetin aina vain kotona, rauhallisessa ympäristössä, eli ei muita haittatekijöitä ympärillä.Mä olen itse tullut siihen tulokseen, että hormooneilla on ollut jotain tekemistä asian kanssa, mutta mikä siihen auttaisi. Nyt odotan toista ja toivon ettei sama toistu. Haluaisin tietenkin imettää, mutta saa nähdä mitä tapahtuu.
Mitä te muut ootte tehny tässä tilanteessa, vai ootteko vaan jatkanu hammasta purren?
Vastaukset 9
Vanhimmat
ei se toinen lapsi ole sama kuin eka, eikä hormoonit voi juuri samalla lailla vaikuttaa tokan aikana kuin ekan. itse olen sen jo neljän kanssa huomannut, ekan aikana sairastuin masennukseen ja imetys kesti vain viikon, tokan aikana reippaasti yli kuukauden ja ei masennuksia, komannen aikana imetin 4viikkoa ja sairasti lievää masennusta, nyt neljättä olen kuuakuden imettänyt eikä masennuksia.
elä nyt vain päivä kerrallaan äläkä murehdi etukäteen aikaa josta et vielä voi olla tietoinen sen näet vasta sitten synnytyksen jälkeen millaiset mielialat alkaa olla ja miltä se imetys sitten tuntuu.....silloin.
älä pure hammasta vielä etukäteen
häiriö omakuvassa. Nykymaailma on niin seksualisoitunut, että omien rintojen käsittäminen ruokintavälineenä voi ällöttää. Kun rinnat kuitenkin erittää ja niitä imetään, ja molemmat asiat yhdistyy muussa elämässä joko epähygieniaan, seksiin tai perversioihin. Ei sinänsä ole ihme, että imetys on henkisesti niin vaikea asia monelle.
Eihän sitä ole pakko kenenkään imettää, mutta toisaalta onnistuminen asian käsittelyssä ja jonkinlainen henkinen sopeutuminen voi auttaa omaa ihmisenä kasvamista, tulee sinummaksi kroppansa kanssa.
Varo ihmisiä jotka voivat pahoittaa mielesi epäasiallisilla kommenteilla mistä vaan elämänalueeltasi, se on herkkää aikaa tuo vielä, minua auttanut ainakin, että katon vähän kenen kanssa puhun omasta terveydestäni.
Imetystukilistan kotisivut löytyvät osoitteesta http://imetystukilista.net/sivut/index.php
En kylläkään nyt osaa suoriltaan sanoa miten sille itse listalle (NYKYÄÄN) liitytään, on sen verran paljon noi sivut muuttuneet viimenäkemältä.
Mutta on todella kurja jos olet motivoitunut imettämään, mutta sitten tulee ongelma joka estää imetyksen.
Voin sinänsä kuvitella kyllä tunteen, itselläni näitä tuntemuksia on ollut ajoittain ja tosiaan liittynyt hormoneihin (ovulaation aikana, ja sitten myöhemmin uuden raskauden myötä, mutta molempiin liittyi myös se että imettäminen sattui). Mutta suosittelen todellakin lämpimästi imetystukilistaa. Voihan hyvinkin olla että ongelmaasi löytyy jokin ratkaisu. Ja ongelmahan tuo on ihan siinä missä esim. väärä imuote tai mikä tahansa imetystä hankaloittava tekijä.
Imetys ei tosiaan aina ole mitään onnea ja auvoa. Esikoisen kohdalla minä olin sellaisessa ihanassa euforiassa, imetys aiheutti kai jotain hormoneja tms, leijailin jossain ihanassa rentoutuneessa olotilassa aina imettäessäni (siis ensimmäiset viikot). Toisen imetys olikin sitten vain imettämistä. Ei aiheuttanut mitään sen kummempia tuntemuksia suuntaan tai toiseen. Niin paitsi rinnanpäät taisivat hajota vähän ja imetys sinänsä aluksi sattui, mutta noin niinkun muuten. Olihan siinäkin tietenkin se ihana läheisyys oman vauvan kanssa :)
Oletettavasti sulla muuten oli positiiviset ajatukset vauvasta? (Kun et kerran muuta maininnut?) Sehän on meinaan myös ihan normaalia että vauvaan "kiintyy vähitellen" ja aluksi on vain semmonen hämmentynyt ja ihan vieras olo, minkä voisi kuvitella kyllä vaikuttavan ehkä sitten myös siihen miten mukavana tai epämukavana imetyksen kokee.
Toivotaan nyt jokatapauksessa että se imetys tuntuisi tällä kerralla mukavalta.. :)
Jotkut äidit ovat kertoneet hyvin samanlaisista tuntemuksista kuin sinä. Et todellakaan ole ainoa! Yleensä ällötys / paha olo / musta huppu päässä / tms tuntuu herumisen käynnistymisen yhteydessä, ja syyksi epäillään äkillisiä muutoksia hormonien määrissä. Ilmeisesti osalla äideistä juuri ennen herumisen käynnistymistä veren dopamiinipitoisuus laskee hetkellisesti liian alas, mikä aiheuttaa edellä kuvattuja epämiellyttäviä tuntemuksia. Inhottava tunne kestää yleensä onneksi vain puolesta minuutista pariin minuuttiin.
Jos kuulostaa tutulta, lisätietoa löytyy tästä linkistä:
D-MER = Dysphoric Milk Ejection Reflex
http://www.d-mer.org/
nainen ajattele noin! Säälin lastasi.
kuinka kehtaat sanoa noin "sä oot sairas" ? voi herranjumala..mulla ihan sama juttu ton imetyksen kanssa ja sitte kun se tuottaa vielä kauheeta kipua.. Mä aloin sitte lypsäämään ja antamaan pullosta.. Yhtä lailla hän sen maidon niin saa ja en pode huonoa omatunto, samalla lailla lastani rakastan sanokoot kuka törkyturpa mitä tahansa !!!
Mulla on isot tissit ja olen imettänyt vuosia ja mun nännit on isot ja pystyt. on sikarin tumppiin verrattavissa. On kiva mennä julkiselle paikalle ohkanen t-paita päällä tykkään kun mun rintoja tuijotetaan se kiihottaa mua. katsoo nainen tai mies.
asiattomasti... :( Mulla on itseasiassa hiukka saman suuntanen ongelma- mutta tiedostin sen vasta NYT! aina kun alan imettää, tulee likanen olo, että haluttais suihkuun... ja jano ja muutenki TYHJÄ olo. vaikea selittää. Mielenkiintoista oli tajuta tämä... harmi kun tuon linkin takana on englanninkielistä tekstiä - ei jaksa lukea niin ajatuksella :P mulla tosin on helpottanu olo, ja yleensä kattelen sitä vauvaa ja juttelen sille, ja avaan myös TV:n jota katson niin olo helpottuu. Niin ja juon vettä. Että tässä mun vinkit. Eka lapsen kohalla en osaa sanoa mille OIS tuntunu, mulla tuli maitoakin vasta tän toisen vaavelin kanssa :) Joskus muuten on kipuja imettämisessä.. kaippa kaikki on melkeenpä normaalia. Tavallaan ainaki. tsemppiä sulle PALJON JA KOVASTI!!! Ps: kuten yks vastaaja mainitti, voi olla joku psyykkinenkin häiriö osiltaan kyseessä: meinaan jos on esim lapsena hyväksi käytetty tai tämmöstä, niin ne voi oireilla vaikka tällälailla. mistäs tuon tietää :/ Niistä asiattomista kommenteista en sitten ota kantaa... Muutakun että ärsyttää nuo epäasialliset luuserit joilla ei vissiin oo elämää x)