HELP!!!

jäin miettimään tuota suunnitelmaasi ottaa mäykky asumaan luoksesi sitten, kun toinen koira on kuollut. oman kokemukseni mukaan mäykky jos mikä on tavoilleen uskollinen ja rakastaa rutiineja ja pysyvyyttä, joten aikanaan mäykyllenne koira-kaverin menetys saattaa olla jo kova isku, saati sitten, että asuinympäristö vaihtuu. olethan sinä toki mäykyllesi tuttu ihminen, mutta kaikki muu onkin sitten aika vierasta, esim. yksin olon ajan. iän myötä koirat muutenkin alkavat arvostaa rauhaa ja pysyvyyttä. voisitko ajatella ottavasi itsellesi ihan oman uuden koiran, joka sitten tottuisi jo alusta asumaan vain sinun luonasi. huomioi kuitenkin, että kuinka paljon sinulla on tämän hetkisessä elämän tilanteessasi aikaa koiralle, olipa se sitten uusi pentu tai vanha mäykkysi!! koira voi ahdistua jo pelkästä ainaisesta yksin olosta ja alkaa tehdä tarpeensa sisälle. kuvittele, jos joku jättäisi sinut yksin kotiin vähintään viitenä päivänä viikossa odottamaan kotiin paluutaan kymmeneksikin tunniksi... sitten siihen sisäsiisteys-ongelmaan; meidän mäykkymme oppi sisäsiistiksi vasta yli vuoden vanhana, tosin mukana saattoi olla eroahdistustakin... no, meillä auttoi, kun aloimme "vahtia" mäykkyä aina kotona ollessamme.joo, olihan se aika työlästä, mutta pari viikkoa riitti. noin "vaivihkaa" seurailimme muiden puuhiemme lomassa, että missä mäykky liikkuu. ja, kun koira sitten pujahti yksin johonkin huoneeseen, selvästi aikeissa mennä sinne pissalle, menimme pian perässä ja toruimme, jos oli hädät lattialla. näin koiramme jäi muutamia kertoja kiinni "rysän päältä" ja oppi, ettei sisälle pissiminen onnistu ilman toruja. pissailut sisälle yksin ollessa saimme loppumaan heti, kun rajasimme koiriemme tilan (meillä on kolme koiraa) yksin olon ajaksi yhteen huoneeseen. koirat menevät sinne yksin jäädessään hyvin mielellään, saavathan he pienet herkkupalat palkinnoksi.tietysti huoneessa on myös vesikuppi, omat pedit ja puruluita. hyvää uutta vuotta, toivottavasti näistä ajatuksistani on sinulle jotain apua. t. mäykkyjen mami