Mieheni työskentelee metallialalla ja yt-neuvottelut koskien lomautuksia ovat juuri menossa.
Mies lomautetaan todennäköisesti tammikuun lopulla, tietoa ei vielä ole, kuinka pitkäksi aikaa. Hän ehdotti minulle, että menisin töihin, jotta selviämme taloudellisesti. Lapsemme on nyt vähän yli 4 kk vanha.
Poika on melko helppo lapsi, mutta minä hoidan pulloruokinnan, vaihdan vaipat, syötan soseet, puen ja riisun lapsen ja laitan nukkumaan. Muutenkin arjen sujuminen on pitkälti minun vastuullani. Ja ajattelen (useimmiten) niin, että kaikki tämä kuuluukin minulle, koska saan olla töistä pois hoitaakseni lasta.
Nyt mietin, miten mies pärjäisi kotona. Apuna hänellä olisi ainakin alkuun äitinsä, mutta hänkin huolehtii vaarista, joka on sydänsairas.
Minun ongelmani on se, että en haluaisi antaa toisten tehdä asioita, jotka mielestäni teen itse parhaiten. Mies kyllä seurustelee ja hassuttelee lapsen kanssa, mutta se todellisuus, että olisi kahden lapsen kanssa kotona, ei kyllä hänelle ole tuttua, eikä hän tee lapsen hoitoon liittyviä asoita, jos en pyydä. Joskus käyn asioilla niin, että mies hoitaa poikaa, mutta usein minä olen ainoa, joka saa huudot vaimenemaan.
Uskaltaisitteko jättää miehen lapsen kanssa kotiin tällaisessa tilanteessa?
Mies lomautetaan todennäköisesti tammikuun lopulla, tietoa ei vielä ole, kuinka pitkäksi aikaa. Hän ehdotti minulle, että menisin töihin, jotta selviämme taloudellisesti. Lapsemme on nyt vähän yli 4 kk vanha.
Poika on melko helppo lapsi, mutta minä hoidan pulloruokinnan, vaihdan vaipat, syötan soseet, puen ja riisun lapsen ja laitan nukkumaan. Muutenkin arjen sujuminen on pitkälti minun vastuullani. Ja ajattelen (useimmiten) niin, että kaikki tämä kuuluukin minulle, koska saan olla töistä pois hoitaakseni lasta.
Nyt mietin, miten mies pärjäisi kotona. Apuna hänellä olisi ainakin alkuun äitinsä, mutta hänkin huolehtii vaarista, joka on sydänsairas.
Minun ongelmani on se, että en haluaisi antaa toisten tehdä asioita, jotka mielestäni teen itse parhaiten. Mies kyllä seurustelee ja hassuttelee lapsen kanssa, mutta se todellisuus, että olisi kahden lapsen kanssa kotona, ei kyllä hänelle ole tuttua, eikä hän tee lapsen hoitoon liittyviä asoita, jos en pyydä. Joskus käyn asioilla niin, että mies hoitaa poikaa, mutta usein minä olen ainoa, joka saa huudot vaimenemaan.
Uskaltaisitteko jättää miehen lapsen kanssa kotiin tällaisessa tilanteessa?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Lapsenne ovat ihan yhtä paljon miehesi kuin sinunkin! Vaikka oletkin ominut heidän hoitonsa tähän asti voi miehestä tulla ihan yhtä hyvä hoitaja kuin sinustakin. Ei sinullakaan ollut syntyessäsi tietoa lasten hoidosta vaan olet ihan itse hommat opetellut.
Lapset tottuvat vajaassa viikossa siihen, että isä on pääasiallinen huoltaja ja lohduttaja. Sinun tulee henkisesti varustautua siihen, että tulet mustasukkaiseksi lapsistasi. Miten pääsi kestää sen, että lapsi hakee lohdutusta ensin isältään ja vasta sitten sinulta. Miehestäsi tulee se joka saa huudon vaimenemaan. Koita varautua kielteisiin tunteisiisi.
Olisi ehkä parempi jos isoäiti ei tulisi auttelemaan aluksi vaan sinä opettaisit tärkeimmät lapsen hoitoon liittyvät jutut jo nyt hyvissä ajoin. Kaksi naista höösäämässä ja neuvomassa vie miehen kuin miehen itsekunnioituksen ja hermot! Kaiken sellaisen missä tekotavalla ei ole väliä jättäisin ihan huoleti miehen opeteltavaksi. Esimerkiksi kerrot vaan mistä tunnistaa onko lapsella tarpeeksi vaatetta ja annat miehen ihan itse oppia minkä verran pitää piltille pukea milläkin säällä. Jne.
Anna miehellesi mahdollisuus luoda lapsiinne upeat suhteet ja lämpimät välit! Älä puutu toimintatapoihin ellei ole ihan pakko. Kuvittele itse millaiselta tuntuisi jos miehesi olisi koko ajan neuvomassa sinua miten sinun tulee koti ja lapset hoitaa.
Tekstisi oli asiaa, jäin miettimään sitä.
Olen nyt opetellut 4 kk ainoan lapsemme hoitoa ja saavuttanut kai aika hyviäkin tuloksia, lapsi on melko rauhallinen ja tasapainoinen ja meillä menee hyvin.
Toisaalta olen niin sosiaalinen ja menevä ihminen, että vähän kaipaisinkin töihin jo nyt (3-vuorotyö). Mutta jos asiat opetellaan tavallaan uudestaan lapsen kanssa, niin muuttuuko lapsi mahdollisesti hankalammaksi ja kestääkö hän muutoksia eli sitä, että isä olisikin suurimman osan aikaa lapsen kanssa?
Mieheni kyllä osallistuu mukavasti kotitöihin ja meillä on toimiva työnjako, minä hoidan lasta ja hän tekee muita kodin askareita.
Teillä on kuukausi aikaa tehdä lapselle pehmeä lasku isukin hoiviin.
Keskustelkaa asiat perinpohjin jotta kumpikin tietää missä mennään.
Itse olen huomannut näin 1 vuotiaan esikoispojan äitinä, että jos itse olen paikalla niin helpommin isä sitten "olettaa" minun hoitavan pojan vaikka itse olisikin kotona.
Vaikka itsekin tietää millon syötetään,nukutaan ja ulkoillaan ja vaihdetaan vaippaa.
Jotenkin miehestä tulee epävarmempi jos toinen "kokeneempi" on koko aika vahtimassa.
Kyllä se siitä lähtee. Ja kyllä se mieskin itse oppii kun muutaman kerran unohtaa vaikka ruoan antaa ajoissa. Kyllä lapsi itse pitää huolta että se huomataan:)
kyllä vastuullisen miehen uskaltaa jättää kotiin vauvan kanssa.niinkuin joku jo sanoikin että miehet jättäytyvät ns naisten taakse lastenhoidossa niin ihan varmasti kun miehesi jää yksin lapsenne kanssa niin osaa tehdä asiat samalla tavalla kuin sinäkin. ei kannata huolestua tästä asiasta, kyllä ihmiset jälkeläisensä osaa hoitaa :) ja se tekee sinulle hyvää kun pääset hiukan koti asioista eroon välillä. olen samaa mieltä että aloita ajoissa ns valmennus koulutus miehellesi ja anna hänen hoitaa vaavia enemmän kun olet itse kotona, niin voit auttaa jos huomaat jotakin auttamisen arvoista. tällöin voit luottaa siihen että miehesi pärjää lapsen kanssa
Meillä isä jäi nyt ja edelliseltä lapselta vanhempainvapaalle kun äitiysloma loppui ja vauva oli n. 3 kk ikäinen. Itse olen yrittäjä enkä voi kovin pitkiä vapaita pitää. Kaikki on sujunut loistavasti. Teen töissä suht lyhyttä päivää ja pumppaan töissä pulloon rintamaitoa, ettei imetystä tarvitse lopettaa. Mies hoitaa lapset hyvin, muusta huushollin hoidosta voidaan kyllä olla toista mieltä ;)
Tärkeintähän lapsen hoidossa on halu hoitaa lasta. Miehesi selvästikin haluaa sitä, koska on itse järjestelyä ehdottanut.
Lapsen isä on tasa-arvoisesti vanhempi lapselle äidin kanssa. Äideillä vain on joskus paha tapa "omia" lapset pieninä, kun he ovat päässeet opettelemaan rytmiä ja arkea lapsen kanssa ihan vauvasta saakka miehen ollessa töissä. Tässä opettelussa olisi kuitenkin onnistunut myös mies!
Mieheni ei varmasti tee kaikkea samalla tavalla kuin sinä. Ei hänen kuulukaan. Oleellista on se, että lapsella on hyvä olla. Kun siitä ei jousteta, niin muuten sinun pitäisi vain antaa miehellesi vapaat kädet muokata oman näköinen arki lapsenne kanssa. Vaikka koet tekeväsi asiat paremmin kuin miehesi, niin mietipä ajatteleeko lapsenne niin? Ei, vaan lapsen mielestä te hoidatte häntä yhtä hyvin. Jos sinä oletkin saanut itkun loppumaan helpommin, niin se johtunee vain mieheni vähemmästä kokemuksesta, ja sehän tilanne korjaantuu nopeasti, kun mies jää kotiin hoitamaan lasta.
Olen itse "kontrollifriikki", joten tiedän täysin, miltä tuntuu, kun haluaa pitää narut omissa käsissään. Tein kuitenkin muutama kuukausi sitten tietoisen päätöksen siitä, että lapsen suhteen minä en saa päättää asioita sen enempää kuin lapsen isäkään. (Kodin ja rahatalouden hoidossa pidän narut yhtä visusti omissa käsissäni...hehehheh) Lapset on yhdessä rakkaudella tehty, ja yhdessä rakkaudella kasvatetaan. Kotona on se, jonka elämänteeseen se paremmin sopii. Itse olen kotona siihen saakka, että poika on reilut vuoden (nyt 8kk), ja mies on kotona sen jälkeen vielä vajaan puoli vuotta. Kun ajatukseen totuin, niin se on oikeati todella hurmaavaa.:)