Tosi järkevää käyttää toisen niciä hapsu! Luulisi olevan päässä sen verran ruutia, että keksii edes oman nicin!!
Olin matkoilla ja heti joku valopää hilluu täällä kysymyksineen..,
Toivottavasti kukaan ei kuvitellu, että MÄ OIKEASTI kysyn joltain neuvoa MUN OMISSA asioissa, heh - joo mä rauhoitun jo!
Olin matkoilla ja heti joku valopää hilluu täällä kysymyksineen..,
Toivottavasti kukaan ei kuvitellu, että MÄ OIKEASTI kysyn joltain neuvoa MUN OMISSA asioissa, heh - joo mä rauhoitun jo!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Heips!
Älä murehdi. Ihmettelin, miksi olisit esitellyt itsesi ja asiasi noin perusteellisesti koska olet kirjoitellut täällä sen verran pitkään!
Jokin 'haiskahti' viestissä...
Sitäpaitsi kirjoitustyylisi on hiukan erilainen kuin tämän vale-hapsun;-)
Minä taas ajattelin, että kun olet ollut vähän poissa täältä palstalta, että se on joku nainen sinulla kiikarissa..........en osannut yhtään epäillä!
Mutta kirjoitus on kuitenkin ihan hyvä, joten ei kai tuosta mitään haittaakaan ollut.
Oikeastaan olisin toivonut sinulle sen 3-kymppisen..;)
Ai, minä taas mietin että mihin Hapsun temperamentti ois yhtäkkiä kadonnut?
Puuttuva rengas
Kirjoittanut: Hapsu, 10.9.2003 klo 13.34
on itselläni se, etten tiedä, mitä on rakastaa.
Se on jäänyt kaiken kiireen keskellä kokematta. On helpompaa punnita järjellä kaikki tekemiset ja tekemättä jättämiset. Mitä ei voi järjellä selittää on ihmisen heikkoutta?
Eihän se ole, kyllä minä sen tiedän - kun järjellä ajattelen! Mutta mitä tunteet saavat aikaan? Hyvin paljon tekoja ja ajatuksia, joihin ei voi itse vaikuttaa? Niinkö se on?
Ymmärrettävää, kun ihminen rakastuu ja on rakastunut. En tiedä, olen liikaa järjen kahlitsema ihminen, jolle kaikki tunnepuolen asiat ovat liian kauhistuttavia ja pelottavia.
Suhde saa edetä, mutta tiettyyn pisteeseen asti kohdallani. Kun järki ei enää riitä selittämään tapahtunutta otan välimatkaa ja vähitellen työnnän toisen pois kokonaan. Jäljelle jää molemminpuolinen tyhjä olo ja kysymyksiä...
Lukiessani kirjoituksia ja kuunnellessani rakastuneiden ystävieni juttuja olen huomannut, kuinka usein rakkaus on odottamista, toivomista, turhaan luottamista, itsensä täysin likoon laittamista, riutumista?
Olenkohan koskaan valmis tuohon kuitenkaan? Järjen ääni käskee pysymään erossa liian syvistä vesistä, koska siinä leikissä polttaa vain näppinsä. Samaan aikaan, jokin toinen ääni kehoittaa pistämään peliin koko elämän, tunnearsenaalin...
Ymmärrän siis, että rakkaus on se suurin voima, joka meitä/teitä heittelee ja auttaa jaksamaan. Mutta sitä pelkään, että mitä, jos siitä rakkauden voimasta tulee liian kahlitseva, se talloo alleen järjen äänen kokonaan...?
Kuka meistä sitten huolen pitää?
Ja jos...
Kirjoittanut: Hapsu, 30.9.2003 klo 23.42
.. mulla olisi yleensäkin nainen tällä hetkellä, vaikka paksun karvan peitossa olevakin, niin mä en tod.näk. viettäis aikaani täällä... tällä hetkellä... mä olisin nimittäin jossain h.tin kaukana täst asunnost... ;)))
niinpä, itsekin tietämättäni käyttäneenä toisen nikkii, kun ei ole huomannut, ja etenkin kun tässä ei rekisteröidy käytetyt nikit, niin aina voi sattua ja tapahtua, tahtomattaankin.
Valitan,että pilasin lomalta paluun ilosi... En todellakaan ollut tarkoituksella käyttänyt nicciäsi. En ole tällä palstalla,enkä paljon muullakaan,vieraillut,siksi en tiennyt että hapsu on käytössä. Anteeksi pyyntöni asian johdosta.Taisivat kaverisi sinut ja minut kuitenkin erottaa.. Hyvää jatkoa tv: va.valopää pässi:)
Ensinnäkin et pilannut minulta mitään ;)
Anteeksi omasta puolestani, että vetäsin herneet - ei ole tapaistani...,
Tottahan se on, ettei voi tietää kuka mitäkin niciä käyttää. Ja eihän toi nyt niin vaarallista ollut, ainoa vaan se, että olen käyttänyt tuota niciä täällä siitä asti, kun mummo sähkölampun osti... vai vaariks se oli? Ja mitä se loppupelis osti...,
No souuu, vaihda itsellesi uusi nici ja astu joukkoon harmaaseen ;))
Kysytkö sinä ikinä neuvoa keneltäkään? Miksi et omissa asioissasi kysy? Eikö sinulla ole kysyttävää vai miten olet selvinnyt? En nyt tarkoita tällä kysymykselläni sitä, että kehottaisin sinua pyytämään toisilta omaa elämääsi koskevia neuvoja, vaan ihmettelenpä vain... Minä itse haluan jutella toisten kanssa omistakin asioistani, kuuntelen mielelläni toisten mielipiteitä ja näkökantoja, mutta lopullisen päätöksen "joudun" kuitenkin tekemään itse, tai ainakin joudun vastaamaan itse seurauksista, vaikka kuuntelisin jonkun toisenkin neuvoja. Jokainen tietysti vastaa itse omasta elämästään, loppujen lopuksi. Ei vastuuta voi siirtää toisille... Mitäs ajattelet siitä, kun itse jakelet neuvoja toisille? Pidätkö minuakin vähäjärkisenä?
nyt esitit veikeitä kysymyksiä.
Aloitetaan loppupäästä!
Ensinnäkin en pidä sinua enkä ketään muutakaan vähäjärkisenä, koska en ole muita ylempi tai parempi tai mitään muutakaan. En siis halua/voi ketään arvostella missään suhteessa.
Toinen heittämäsi kysymys oli, mitä ajattelen "jaellessani neuvoja" toisille?
Niin.... en koe jakavani neuvoja, vaan ensisijaisesti tarkoitukseni on tuoda oma näkemykseni asiassa esiin. Kerron mielipiteissäni sen, miten itse todennäköisesti toimisin, miten kuvittelen itseni vastaavaan tilanteeseen.
Jokainen meistä tietää, ettei toista voi neuvoa, ei ole valmiita ohjeita, ei mitään. Sitäkin enemmän meillä täällä on elämänkokemusta ja erilaisia nimenomaan. Niitä yhdessä puimalla ja esiintuomalla voimme jokainen ottaa sieltä täältä niitä kohtia ja ajatuksia, jotka toimivat ja tuntuvat hyvältä meidän elämässämme. Saavat aikaan ajatuksia ja kenties laajentavat näkemyksiämme.
Olen itse täältä bongaillut pysähdyttäviä ajatuksia. Lähes jokainen kirjoittaja on saanut aikaan syvällistä mietintää ja olen joutunut aina uudestaan ja uudestaan punnitsemaan omia näkemyksiäni. Mitä useampi kirjoittaja täällä kertoo omista pohdinnoistaan, sitä rikkammaksi näiden lukeminen käy.
Näitä tekstejä pitää vain lukea ajatuksella. Ei voi poimia yhtä kahta silmää miellyttävää lausetta sieltä täältä, vaan pitää pystyä näkemään teksti konaisuutena. Silloin oppii todella näkemään/ aistimaan kirjoittajan alkuperäisen tarkoituksen ja pääsee kiinni asian ytimeen... se olisi se ideaalitilanne ja siihen omalla kohdallani pyrinkin roikkuessani täällä.
Nopeasti, jos vielä yritän vastata tuohon, että kysynkö omissa asioissa neuvoa muilta?
Kysyn, mutta määrätyissä asioissa. En henk.kohtaisissa asioissa, en edes anonyymina. En kysy neuvoa parisuhdeasioissa, koska koen ne asiat omalla kohdallani sen verran intiiminä, etten vaan osaa/voi niistä julkisesti alkaa keskustelemaan. Haluan jutella niistä asioista vain joko kumppanini kanssa tai livenä ystävieni kanssa. Ja koska omaan suuren joukon ihania ystäviä ei näistä asioista tarvitse minunkaan suinkaan vaieta, kuin ei muistakaan mieltäni aika-ajoin vaivaavista asioista ;)
kävi sillee et joku vei mun nicin.tosi törkeetä!!nyt ei voi enää viedä ku oon rekisteröiny tän itelleni.