Mahtaako tehota erilailla eri ikäluokkiin vai onko yleispätevää?
Eri tuoteryhmiä on myyty naapurikateuteen vedoten.
Autoja, lajakaistaa (P.P. Petelius) yms.
Ilmeisesti nykyiset ilotulitemainokset on suunnattu nuoremmille ikäluokille.
Paras näkemäni on kahden autoliikkeen yhteismainos paikallislehdessä.
---pudota naapurin haaveet ilmaherruudesta ja nauti kateellisista katseista sekä ympäristösi arvostuksesta!!!!
Tämä minua lähinnä hymyilyttää.
Jotkut muut, minun mielestäni typerät, jopa ärsyttävät ja saattavat ihmettelemään millaisille ihmisille ko. mainokset ovat suunnatut.
Eri tuoteryhmiä on myyty naapurikateuteen vedoten.
Autoja, lajakaistaa (P.P. Petelius) yms.
Ilmeisesti nykyiset ilotulitemainokset on suunnattu nuoremmille ikäluokille.
Paras näkemäni on kahden autoliikkeen yhteismainos paikallislehdessä.
---pudota naapurin haaveet ilmaherruudesta ja nauti kateellisista katseista sekä ympäristösi arvostuksesta!!!!
Tämä minua lähinnä hymyilyttää.
Jotkut muut, minun mielestäni typerät, jopa ärsyttävät ja saattavat ihmettelemään millaisille ihmisille ko. mainokset ovat suunnatut.
Vastaukset 7
Vanhimmat
kuten minun naapurit. Itse en ole ostanut vielä sitä ensimmäistäkään. Veljeni, tosin on myös tuollainen "..nauttii, kateellisista katseista sekä ympäristösi arvostuksesta!" On jopa joskus nuorena loukannut kätensä tuollaisilla pommeilla, onni onnettomuudessa oli hänellä, että oli silmälasit. Jotka muistaakseni rikkoutuivat.
Pian se taas alkaa, ensimmäistä paukkua jo kokeiltiin. :(
Osuma saattaa tulla suuntaamattakin.
periaate, kun naapuriin tulee komea auto, sehän nostaa koko taajaman arvoa.
Komea on meilläkin, toivottavasti naapuri ostaa komeamman!
Kateus on ikävä tunne, tekee maksan mustaksi.
Niin, ihmettelen ihmettelyllesi. Kateus on varsin luonnollista. Olen vakaasti sitä mieltä, että sellaista ihmistä ei ole syntynytkään, joka jossakin elämänsä vaiheessa ei olisi kateellinen. Hurskastella asiasta tietysti voi,tässä iässä sekin näyttää olevan luonnollista.
Kateus on yleispätevää, ei se eri ikäluokkia kaipaa. Vanha on kade siinä missä nuorikin. Katsopas tätä palstaa esimerkiksi - ei tarvitse lähteä merta edemmäksi kalaan - kateushan tällä kukkii. Ilmoita vaikkapa,että olet lottovoittaja etkä tiedä, minne miljoonat sijoittaisi ja olet ajatellut ostaa sitä sun tätä ja muijalle minkkiturkki ynnä mualiman ympäri pittäis piästä jne. Vitsinä sen ottaisi harva.
Ihmettelemäsi mainokset on suunnattu alemmuudentuntoisille ihmisille, heille,jotka tuntevat olevansa muita huonompia, vaikka tosiasiassa kyse ei olisi siitä lainkaan. Mutta mainosmiehet ja -naiset ovat hyviä keittiöpsykologeja. Ihminen on laumaeläin ja siihen käsitykseen kuuluu myös, että meistä jokainen haluaa kuulua johonkin ryhmään ja tavoittelee ryhmän arvostusta. Ovatko nämä eläimelliset piirteet kovin kaukana sinustakaan? Varsinkin, kun täällä kirjoitelet - eikö kyseessä ole sama asia hieman eri muodossa - jos ollaan rehellisiä? Nauretaan itsellemme.
Huolimatta useimpien uskosta ei kaikkien ajatus- ja arvomaailmat ole identtisiä kuvittelijan kanssa.
Siinä olet oikeassa että useimmilla on taipumus ajatella toisten aivoilla.
Haetaan hyväksyntää ja arvostusta joillakin tunnusmerkeillä.
Väitän olevan eikateellinen mistään toiselle kuuluvasta mikä ei ole välittömästi minulta pois.
Ja niitähän ei ole.
Materian suhteen olemme aina eläneet omaa elämäämme.
On myös erittäin todennäköistä etten minä olisi saanut naapurin lottovoittoa!
Tunnustan olevani hieman ilkeä.
Tietäen kateuden yleisyyden tulee usein omahyväisesti härnätyksi uskoen etteivät kateudesta vapaat siihen reagoi.
Kohderyhmä luultavasti enemmän tai vähemmän.
Sama koskee vahingoniloisia ihmisiä.
Kukassaan se oli lopetettuani työteon ja ilmoittauduttuani työttömäksi.
En nähnyt mitään syytä näytellä murheellista.
3kk:n työnhakumatkat Espanjan asunnollemme ja mm. Karibian, Atlantin ja Välimeren risteilyt muiden matkojen ohessa työttömyysaikana tuntuivat jurppivan näitä vahingoniloisia ystäviäni.
Matkojen ajalta en nostanut korvauksia!
Ilkeyden väitän oleva eläimellisin piirteeni. Vai onko se kuitenkin puhtaasti inhimillistä?
Mutta sehän ei loukkaa muita kuin vahingoniloisia.
Ps. Tuosta vitsinä ottamisesta. En valehtele enkä liioittele nimimerkilläni tällä palstalla.
Joskus lipsahtaa pienessä määrin joku osatotuus.
Väitetään, että vain hyväosainen voi sanoa, että materia ei minua kiinnosta, arvoni ovat muualla. Osittain näin on, sillä hyvin köyhän on todella vaikeaa sanoa, ettei materia yhtään kiinnosta. Ei materian haaliminen kuulu omiin arvoihini, mutta katson olevani erittäin hyväosainen, kun näin sanon. Kun vertaan nyt sanomisiani aikaan, jolloin rahaa oli vähän ja se hädin tuskin riitti elämiseen ja ruokaan, en olisi samaa voinut valehtelematta sanoa.
Kade en ole kenellekään enää - tietoisesti. Joskus vihlaisee, kun suuret rahamäärät menevät ikään kuin ilmaiseksi sellaiselle, jolla jo ennestään kyllin on, mutta itselleni en lottovoittoja tai optioita tai muitakaan summia havittele. On vain niin paljon kohteita, joihin raha antaisi hyvän startin.
Katkeruutta sinulla näkyy jääneen entistä työpaikkaasi kohtaan, miksi muuten vaivautuisit miettimään, mitä siellä ajatellaan. Työsuhteen päättyminen on vaikea asia, niin se on minullekin ollut ja on. On hyvä, että purat ajatuksiasi siitä.
Väitetään, että vain ihmisellä on tunne-elämä ja ajatusmaailma sekä kyky tehdä itsenäisiä ratkaisuja. Totuus on kuitenkin, että me tiedämme muiden lajien aivotoiminnasta vain sen, minkä luulemme tietävämme. Koiran- tai kissanomistajat tietävät kaikki, että ainakin näillä lemmikeillä on sekä tunteita, ajatuksia että mielikuvitusta, jopa ilkeyttäkin tarpeen vaatiessa ja ne osaavat erittäin hyvin tehdä itsenäisiä ratkaisuja.
En ole ajatellut entisten työpaikkojeni ( noin 20 7 10 ) henkilöiden ajattelua vaan tarkoitin muita ystäviäni joiden joukossa on avoimen vahingoniloisia ja sen jossain määrin peittäviä.
Eivät kaikki.
Noista luvuista noin 20 tarkoitta levottomia poikamievuosiani.
Neljä valtakunnan vaihtoa.
10 paikkakunnan vaihtoa.
7 tarkoittaa vakinaisia työpaikkoja tunnollisena perheen elättäjänä.
Neljä paikkakunnan vaihtoa.
10 tarkoittaa konsulttitoimeksiantoja valmistautuessani täyslaiskuuteen.
Viimeinen syksyllä 2001.
Näiden välillä kokeilin vielä kahdesti vakituista työtä mutta ei enää huvittanut.
Lomailu oli miellyttävämpää.
Luopumisen tähtäys oli v50:ssä mutta lama-ajan kaksi konkurssia sotkivat aikataulun.
Muiden mielipiteistä ainakin osittaiseen riippumattomuuteeni vaikuttanee köyhä lapsuuteni.
Oli elettävä omilla eväillä ja sillä siisti.
Levottomana poikamiesaikana olivat muut asiat mielessä.
Päivästä toiseen.
Pohjukaissuolihaavani paransin v30:senä luopumalla silloisen työpaikkani, suurehkon teollisuusyrityksen johtoryhmän jäsenyyden tavoittelusta.
Otin kravatin kaulasta ja vaihdoin suorat housut farkkuihin.
Samalla tulivat muutkin elämänarvot nollatuiksi.
Ehkäpä siinä karisivat ne vähät kateuden siemenetkin.
Hyvin menee kun ei vertaa eikä valita!