Hyvät vanhemmat.
Toivotan Teille mitä parhainta vuoden vaihdetta.
Haluan muistuttaa siitä, vaikka ikävöitte lapsianne se voi olla kuitenkin lastanne ajatellen paras ratkaisu.
Oma lapsen oli huostaanotettu ja viettää nyt vuoden vaihtumista kanssani kotona ja asuu täällä. Ilman huostaanottoa hän ei eläisi kanssani.
Yksin en olisi pystynyt pitämään häntä irti huumejengistä!
Hyvää vuotta 2009, myös sosiaalityöntekijöille!
Teitä kaikkia tarvitaan.
Toivotan Teille mitä parhainta vuoden vaihdetta.
Haluan muistuttaa siitä, vaikka ikävöitte lapsianne se voi olla kuitenkin lastanne ajatellen paras ratkaisu.
Oma lapsen oli huostaanotettu ja viettää nyt vuoden vaihtumista kanssani kotona ja asuu täällä. Ilman huostaanottoa hän ei eläisi kanssani.
Yksin en olisi pystynyt pitämään häntä irti huumejengistä!
Hyvää vuotta 2009, myös sosiaalityöntekijöille!
Teitä kaikkia tarvitaan.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Minä en kyllä toivota sossuille mitään onnea ja menestystä työssään. Sillä johan tässä on odoteltu kohta 10 vuotta. Lpasuusiän ja kasvamisen näkeminen on jo ohi sillä lähestyy murros ja teini-ikää. Eikä mitään toivoa ole edes annettu. Joten miten tässä muka voi olla iloisin mielin. Suru taitaa jatkua loppuelämän ja sen mukanaan tuomat vakavat esim. sydänsairaudet tai muut plus jatkuva masennus.
Tuskin se onnellinen ole, kuhan ahdistuksessaan kehuu. Lapsensa ei tulene pitämään isossakaan arvossa äitinä. Aloittaja on kyvytön vanhempi ja kuvittelee että muutkin ovat kuin hän. Lipevä toivottaa sossuille uusia vuosia tällaisella osastolla. Voi kun hakisi arvonsa sieltä sossuiltaan edelleenkin ja sijaisilta.
et laps oli huostassa vierotushoidon vuoksi ja pääs sitte kotiisa...?
No, ehkä te sitte niille omille muksuillenne ja niiden kavereille mielummin kuskaatte kamaa ku et tekisitte jotaa sen kierteen katkasemiseks.
lasta ei olisi pitää huostassa,sen sossujohtajakin on myöntänyt.Silti pidetään.Valtava ikävä molemmin puolin on hirveää kärsimystä.Voisinko toivottaa sossuille mitään hyvää,en.He tätä sirkusta pitävät käynnissä että turvaavat omat työpaikkansa,ja palkkansa.Toivottavasti menettäisivät omat lapsensa,saisivat maistaa omaa lääkettää,ja sitä tuskaa mihin ei edes sanat riitä.
lapset huostataan, tuskin kenellekään muulle normaalille äidille.
Sossuille toivotan sita samaa pa-aa, mitä minun silmille on syydetty.
pois omasta kodistaan? Tuskin kenellekkään.
kuka riistää ja miksiköhän, just lapsia?
Tuntuu että on tosi väärä sana, riistää!
Ketään ei riistetä, vaan asioiden mukaan toimitaan!
koskaan alkais käyttää aineita eikä niitä sais tietyistä porukoista eroon niin mitä varten antaisin pilata elämänsä kattomalla vierestä alemmas vajoamistaan vaan siksi, että välttelisin sossua?
Jos mikään muu ei auta niin se on pieni hinta pakkohoitoon vaikka vankilakierteen sijasta.
Outoa periaatetta, sossuun ei oteta yhteyttä vaikka lasten elämä menis.
Heippa vaan.
edes virallisestikaan asiaan mukaan.
Pakkohoitoon määrääminen on terveydenhuoltohenkilöstölle ja sielläkin hallinnon alallla lääkärille kuuluva oikeus tai velvollisuus.
Lastensuojeluviranomainen ei ole muutoinkaan saanut päihdehuoltoon kuuluvaa ammattilaisten koulutusta
eikä siis ole millään tavalla kykenevä toimimaan lääkärinä tai sairaanhoitajana lasta tai nuorta koskevissa asioissa ja tilanteissa.
Jos lapsi taikka nuori tarvitsee päihdekatkaisua, -kuntoutusta taikka terveytensä vuoksi pakkohoitoa
nämä kaikki päihdekatkaisu, -hoito ja -kuntoutus sekä pakkohoito terveydellisin syin
on hoidettava koulutuksen kyseisiin ammattilaisten toimintaan kuuluvilta ammmattilaisilta!
Lastensuojeluviranomaisella kun ei monenkaan virkaan valitun henkilön kohdalla
riitä pätevyys edes lastensuojeluviranomaisen omaan virkaan
saatikka että vielä terveydenhuollon alan ammattilaistehtäviin.
AMMATTILAISILLE KUULUVA HOIDON ALA!
(pakkohoito kun tuntuu olevan terveydenhuollon koulutuksenkin saaneille haasteellista...)
http://www.mtv3.fi/uutiset/arkisto.shtml/arkistot/kotimaa/2000/04/19432
............
Avopalvelujen puute ei saa johtaa pakkohoitoon
Tahdosta riippumattoman hoidon arviointiin tulleet nuoret olivat kiistatta avun tarpeessa, eikä hoitoon määrätty väärin perustein. Osalle olisivat kuitenkin riittäneet avopalvelut, jos niitä olisi ollut tarjolla. Pomoell pitää hyvin arveluttavana tilannetta, jossa avopalvelujen puute vaikuttaa pakkohoitoon määräämiseen. Työryhmän mielestä mielenterveyslain määrittelyä, siitä, millä perusteilla pakkohoito on mahdollinen, ei ole tarpeen muuttaa. Sen sijaan lain tulkintaa on yhdenmukaistettava. Myös tahdosta riippumattoman hoidon lomakkeisto on uusittava niin, että siitä käy ilmi, onko alaikäinen määrätty hoitoon aikuisten osastolle. Jos näin on tehty, on myös perusteltava, miten ratkaisu on katsottu nuoren edun mukaiseksi.
.........................
____________________
http://www.terveysportti.fi/terveysportti/Dlehti2.tunnista?a=Y&t=H&fname=duo96004.htm
................
Pakkohoitoa voidaan antaa mielenterveyslain mukaan psykiatrisissa sairaaloissa ja myös päihdehuoltolain perusteella lääninhallituksen sopivaksi katsomassa laitoksessa tai kehitysvammaisten erityishuoltolain mukaan. Mielisairauden ja nuoren henkilön vakavan mielenterveyshäiriön toteamisen varmuus kasvaa kolmiportaisessa järjestelmässä, jossa ensisijaisesti perusterveydenhuolto vastaa hoitoon lähettämisen tarpeen arvioinnista, psykiatrisen sairaalan vastaanottava lääkäri tarkkailun tarpeesta ja vastuunalainen lääkäri hoitoon määräämisestä.
Ratkaisut voivat olla prosessin eri vaiheessa perustellusti varsin erilaisia.
Humalatila ei ole laillinen peruste sille, ettei potilasta tutkita, tarvittaessa lähetetä hoitoon tai aseteta tarkkailuun.
Pakkohoidon ja pakkotoimien käyttö on vaihdellut Suomessa alueittain huomattavasti, eikä psykiatristen sairauksien esiintyvyyden vaihtelu selitä tätä tyydyttävästi.
.............
huvin vuoksi toteuttaa käytännössä nuoren huumevieroitus ilman huostaanottoa. Jos onnistut, niin kerro ihmeessä tällä palstalla kuinka sen teit?!
että vanhemmat eivät saa oikeaa tietoa miten lopullinen ja radikaali toimenpide huostaanotto on. Heille puhutaan muka lapsen parasta ajatellen, että huosta on "kätevä" tai että se on vain pelkkä muodollisuus jne. eli VALEHDELLAAN vanhemmille.
Eli mitään tukea, sellaista vanhempaa ja perhettä kunnioittavaa, ei anneta. Huostasta on päässyt tulemaan liian itsestäänselvä "vaihtoehto", vaikka niin ei missään nimessä saisi olla: Jo se, että vanhempi on valmis "antamaan" vaikka huostaan lapsensa eli haluaa sen kautta hoitoa lapselleen ja tukea itselleen (sitä ei kyllä huostavanhemmille todellisuudessa tarjota!), kertoo hyvästä vanhemmuudesta...koko huostakommervenkit ovat laittomia. Sen seurauksiin moni vanhempi törmää vasta kun tajuaa, että ei kyse olekaan mistään oikeasta avittamisesta ja byrokratia jyrää: Huostaa ei noin vain sitten pureta, kyllä se silloin on kätevä vain perhekodille ja viranomaisille.
linjoilla. Silloin kun/jos muuta vaihtoehtoa ei lapsen elämän pelastamiseksi niin ajatus huostaantotosta tai -annosta on vaan hyväksyttävä. Tietysti vasta sen jälkeen kun kaikki muut keinot on jo kokeiltu.
Meillä on eletty myös melkoinen helvetti ja olen todella onnellinen, että lapsi on yhä edelleen hengissä. Ilman katkaisua tilanne olisi toinen, hän olisi joko haudassa tai sekakäyttöhelvetissä... meno oli jo sitä luokkaa.
Tiedän jo etukäteen, että seuraava lauseeni saa monen sapen kiehumaan ja minut leimataan mukavuudenhaluiseksi herkkusieneksi, joka vaan odottaa että yhteiskunta hoitaa kaiken valmiiksi. Tosiaan, oma lapseni pääsi eroon itsetuhoisesta elämästä lyhyen sijoituksen avulla, joka tehtiin yhteistyössä sosiaaliviranomaisten kanssa sen jälkeen kun monta vuotta oli yritetty ensin muulla tavoin saada hänen elämäänsä järjestykseen.
Syyt siihen, että hänen elämänsä raiteiltaan suistui, ovat hyvin moninaiset enkä viitsi niitä tässä lähteä repostelemaan. Ikäviä yhteensattumia sekä suoranaisia vääryyksiä hänen tielleen vaan osui ihan liikaa eikä koti valitettavasti kyennyt auttamaan. En tarkoita sitä etteikö olisi yritetty tai että olisimme olleet avuttomia, ongelmat vaan olivat sitä luokkaa ettei "pelkkä" rakkaus/rajat/välittäminen pyhäkolminaisuus toiminut.
Lopulta olimme tilanteessa, jossa lapsen lähes menetettyä henkensä, ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin sijoitus. Tässä hätätilanteessa lapsi vietiin sairaalan kautta vastaanottokotiin, jossa oli mitä erilaisempia työntekijöitä, joukossa kaksi ihmistä isolla ii:llä. Nämä kaksi ihmistä auttoivat lasta pahimman yli ammattitaitoisesti ja lapsen parasta ajatellen. Tilanne oli todella vaikea ja näiden kahden kyky käsitellä särkymispisteessä olevaa nuorta oli pelastus siinä tilanteessa. Tosin siihen henkilökuntaan mahtui myös ns. käveleviä lääkeannostelijoita, joista ei ole hyvää sanottavaa eikä heidänlaisiansa pitäisi olla tuollaisissa paikoissa töissä. Mutta nämä kaksi henkilöä olivat "helmiä".
Koko tämän järkyttävän tapahtumaketjun ajan meillä on ollut tiivis yhteistyö sosiaalitoimen kanssa ja henkilö, joka eniten on asioissamme ollut mukana on pätevä ja aivan inhimillinen ihminen. Olemme olleet asioista erimieltä, mutta aina on ratkaisu löytynyt. Ikinä ei ole tuntunut siltä, että pitäisi mielisellä, olen voinut sanoa asioista aivan suoraan, myös silloin kun ne ovat menneet "persiilleen". Kaikista kyseisen toimiston sosiaalityöntekijöistä ei taaskaan voi sanoa samaa, olemme törmänneet matkan varrella mitä uskomattomampiin ylilyönteihin, mutta protestoimalla ja neuvottelemalla olemme näistäkin yli menneet. Nyt jälkihuoltovaiheessa mukaan kuvioihin astui sellainen teoreetikko, että olen ristinyt käteni kyynärpäitä myöten ja kiittänyt Luojaa ettei hän ollut mukana kuvioissa pahimmassa vaiheessa. Haluan vain tällä kertoa, että myös sosiaalityöntekijöistä löytyy ihmisiä, niin uskomatonta kuin se onkin. Meillä itsellämme oli hyvä tuuri, jos nyt tällaista sanontaa voi tässä tilanteessa käyttää, mutta ymmärrän henkilöitä jotka taistelevat tuulimyllyjä vastaan koska tuohon "sosiaalipopulaatioon" mahtuu vaikka mitä.
Lapsen sijoituspaikka oli vastaavasti erittäin huono. Siitäkään en voi valitettavasti syyttää sosiaalitoimea, sillä sijoituspaikkaa valitessa (ihan oikein, pääsimme itse esittämään toiveita ja siinä huomioitiin lapsen oma näkemys) meidän oma mielipide huomioitiin ja sain jopa etukäteen soittaa kyseiseen paikkaan. Onnistuivat hämäämään sekä lapsen, meidät vanhemmat että sosiaalityöntekijät. Kunnastamme ei aikaisemmin ollut sijoitettu kyseiseen paikkaan, enkä usko että sijoitetaan jatkossakaan.
Tämä kaikki kokemamme on opettanut tietynlaista nöyryyttä enkä tosiaan ajattele asioista niin mustavalkoisesti kuin aikaisemmin. Kuka tahansa ja aivan tavallinen, hyvä ja rakastava koti voi tulla tilanteeseen jossa päädytään sijoitukseen. En todellakaan mene tuomitsemaan ketään, aikaisemmin olisin voinut tähän syyllistyäkin. Näissä asioissa on vaan niin monta puolta ettei sitä tajua ennenkuin on itse kokenut, mutta silloin kun on kyseessä lapsen henki kaikki muu on epäolennaista. Asiat pitää hoitaa tärkeysjärjestyksessä, ensin lapsi ja sitten vasta kaikki muu. Tuomitkoon ken haluaa, sillä ei ole mitään merkitystä. Merkitystä on ainoastaan sillä, että näkee oman lapsensa elämän lähtevän kohti valoa ja hänen silmiinsä syttyvän entisen elämänilon, sen ilon joka niistä oli sammunut useiksi vuosiksi elämän mentyä raiteiltaan. Lapseni ei myöskään kanna kaunaa sijoituksestaan kenellekään, hän tajusi myös itse ettei muuta ulospääsyä ollut ja on onnellinen tämän hetkisestä elämästään. Tähän "shokkihoitoon" on tietysti lisälääkkeenä ollut hänen entisessä kaveripiirissään tapahtunut vakava onnettomuus (heidän itsensä aiheuttama) sekä yksi pitkä vankilatuomio. Siihen kun toiseen vaakakuppiin laittaa muutaman kuukauden sijoituksen, vaikkakin täysin läpimätään perhekotiin, niin ei kai ole epäselvää mikä oli oikea ratkaisu.
Toivotan oikein hyvää Uutta Vuotta kaikille, erityisesti meille omantuntonsa kanssa kamppaileville lapsemme huostaanantaneille. Eiköhän ne omat vanhemmat ole jokaisen lapsen/nuoren parhaita tuntijoita ja tukijoita, joten ei kannata mieltä pahoittaa meidät pohjasakaksi leimaavista kirjoituksista. Ne kirjoitukset ovat täynnä tietämättömyyttä, tätä rulianssia ei voi käsittää kuin sellainen, joka sen on itse kokenut.
että se tosiaan VOI olla paras ratkaisu (huostaanotto siis) mutta todellakaan aina eikä automaattisesti se ei sitä ole.
Kukaa ei oikeasti voi toisen perheen tilanteesta sanoa yhtään mitään järkevää pelkän tällaisen palstan perusteella, siksi olisi mielestäni tärkeää uskoa ja hyväksyä jokaisen biovanhemman oma kanta siihen mikä on hyvä ja mikä ei. Se että aletaan kyseenalaistamaan täällä kenenkään päätöksiä ja harkintaa, ei lopulta johda mihinkään. Vertaistukea täältä voisi saada ja hyviä neuvoja tilanteeseen jos ei aina tarvisi alkaa toista haukkua...
Ja tarkoitan tällä ihan kaikkia, sekä niitä joilta lapset on viety tahdonvastaisesti että niitä jotka ovat itse jostain syystä katsoneet sen parhaaksi ratkaisuksi.