Koin kyllä lukion aika raskaana kouluna 1980-luvun loppupuolella. Jos nimittäin teki kiltisti kaikki kaikkien opettajien määrämät kotiläksyt sai helposti menemään 2-4 tuntia illassa läksyjen tekoon, kuuden-seitsemän tunnin koulupäivän päälle.
Minulla kun ei ollut hirveästi lahjoja vieraitten kielten opiskeluun, niin varsinkin niiden kanssa meni tosi paljon läksyjenlukuaikaa, että sai kiitettävillä arvosanoilla kurssit suoritettua.
Jos hommassa olisi jotain järkeä, ei pitäisi mielestäni mennä koulunkäyntiin kuin korkeintaan 7-8 tuntia päivässä (oppitunnit ja läksyt), - ehkä kokeisiin valmistautumisiltoja lukuunottamatta.
Uskon, että tulevaisuudessa lukiota käydään yhä enenevässä määrin netissä ja opetus-CD:en tai muiden massamuistiyksiköiden avulla. Ei varmaan kannatta kouluttaa enää tuhansia opettajia jauhamaan samat asiat vuodesta toiseen, kun hyvin tehty kurssi-CD tms. toimii yhtä hyvin. Jos ei oppilas heti tajua, hän voi katsoa ja kuunnella vaikean kohdan heti uudelleen.
Minulla kun ei ollut hirveästi lahjoja vieraitten kielten opiskeluun, niin varsinkin niiden kanssa meni tosi paljon läksyjenlukuaikaa, että sai kiitettävillä arvosanoilla kurssit suoritettua.
Jos hommassa olisi jotain järkeä, ei pitäisi mielestäni mennä koulunkäyntiin kuin korkeintaan 7-8 tuntia päivässä (oppitunnit ja läksyt), - ehkä kokeisiin valmistautumisiltoja lukuunottamatta.
Uskon, että tulevaisuudessa lukiota käydään yhä enenevässä määrin netissä ja opetus-CD:en tai muiden massamuistiyksiköiden avulla. Ei varmaan kannatta kouluttaa enää tuhansia opettajia jauhamaan samat asiat vuodesta toiseen, kun hyvin tehty kurssi-CD tms. toimii yhtä hyvin. Jos ei oppilas heti tajua, hän voi katsoa ja kuunnella vaikean kohdan heti uudelleen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
et sitten ymmärrä opiskelusta ja opettamisesta näköjään yhtään mitään.
Lukio on muuttunut radikaalisti, lähes tunnistamattomaan muotoon sinun päiviesi jälkeen. Jos olet kirjoittanut 1989, niin silloinhan lukio oli hätäiseen kurssimuotoinen. Sen jälkeen lukio on muuttunut luokattomaksi (ensimmäiset kolme vuotta luokattomassa lukiossa kokeilukouluissa käyneet ovat kirjoittaneet muistaakseni 1990, ja joskus 90-luvulla kaikki muuttuivat luokattomiksi).
Lisäksi on tullut mm. mahdollisuus hajauttaa ylioppilaskirjoitukset, kaikkia aineita ei ole pakko kirjoittaa silloin kolmannen vuoden keväällä.
Samoin valinnaisuus on lisääntynyt hurjasti, kaikille yhteisiä pakollisia kursseja on paljon paljon vähemmän. Myös valinnaisuus yo-kirjoituksissa on lisääntynyt. Esim silloin kun itse kirjoitin 90-luvun alussa, pitkän matikan lukijan oli pakko kirjoittaa se pitkä matikka. Nykyisin ei ole enää pakko.
Tietosi ovat siis vanhentuneet.
Onhan lukio muuttunut 20 vuodessa huomattavasti. En kuitenkaan ihmettele, miksi jatkuvasti uutisoidaan lukiolaisten sekä korkeakouluopiskelijoiden pahasta olosta.
Nykyäänkin oppilaiden niskaan kaadetaan jokaiselta kurssilta paljon tekemistä. Voin hyvin kuvitella, kuinka tunnolliset (varsinkin naispuoliset) oppilaat luhistuvat työtaakan alla. Korkeakoulutasolla tahti vain kiihtyy, ja sama trendi on valitettavasti siirtynyt työelämäänkin.
Jokainen tekee kuitenkin omat valintansa. Oma tarinani on seuraavanlainen: lukion 1. vuoden alku sujui erittäin mukavasti, mutta sitten numerot rupesivat laskemaan kuin lehmän häntä, koska en voinut panostaa kaikkeen täysillä. Niinpä päätin keskittyä aineisiin, jotka minua kiinnostivat (ma, fy, ke, bi) ja muihin kursseihin käytin aikaa, jos vain jaksoin.
Kurssien läpäisyn kannalta pakolliset työt oli tietysti tehtävä, mutta muuten en jaksanut muissa aineissa panostaa normaaleihin läksyihin, esim. ruotsinläksyt ja äidinkielen runoanalyysit jäivät usein väliin. Sinällään sääli, koska olisihan se erittäin mukavaa osata sujuvasti muitakin vieraita kieliä kuin englantia.
En kuitenkaan kadu päätöstäni, sillä muuten en opiskelisi TKK:lla. En myöskään halua väheksyä vieraiden kielten merkitystä, sillä myös niillekin tulee käyttöä ennen pitkää. Moni lukiolainen ei tule ajatelleeksi, että korkeakoulututkintoihin kuuluu toisen kotimaisen sekä kirjallinen että suullinen koe.
Viimeisenä niittinä haluan kuitenkin huomauttaa, että riittävän kova taso opinnoissa opettaa tekemään töitä, mutta on myös pohja menestyksekkäälle suoriutumiselle työelämässä. Olen ollut kurssiassistenttina TKK:lla, ja olen joutunut huomaamaan, kuinka puutteeliset tiedot lukiosta tulevilla on. Tämä ei kuitenkaan ole lukiolaisten vika, sillä mm. matematiikan opetussuunnitelma on ottanut takapakkia omista lukioajoistani (kirjoitin 2004).
No, tulipahan vuodatus. Kommentoikaa, jos siltä tuntuu, ja hyvää alkanutta vuotta!